VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Nyt ollaan, ei pelkästään Turun, vaan koko valtakunnan kannalta historiallisella paikalla, Tuomiokirkon ja Akatemiatalon kupeessa. Maaherran makasiinin tunnistavat kaikki turkulaiset, mutta rakennuksen erikoinen historia on monille vieraampi – jos ei lasketa sitä aikaa, kun Posti oli rakennuksen yhtenä pitkäaikaisena käyttäjänä.
Kun rakennuksella on ikää parisen sataa vuotta, siihen aikaväliin mahtuu monenlaista käyttötarkoitusta. Vaikka Maaherran makasiinin ulkonäkö on komea, on se alun perin ollut hevostalli ja vaunuvaja. Tilaa on tarvittu myös puuliiterille ja navetalle.
Toista on nyt.
Uusi jakso alkoi, kun Turun Yliopistosäätiö ja Turun yliopiston UTU Holding ostivat vuonna 2015 rakennuksen ja ryhtyivät kunnostamaan sen vanhempaa osaa. Rakennuksen julkisivu on suojeltu, joten sen ulkonäköä ei ole muutettu. Erona entisaikoihin on se, että koristeellisten kaariovien ikkunoiden edessä olevat luukut pidetään auki. Etenkin iltapimeydessä sisältä tulviva valo tekee näkymästä tunnelmallisen. Se onkin tarkoitus, sillä valaistut ikkunat houkuttelevat ohikulkijaa poikkeamaan sisälle, joko ruokailemaan tai nauttimaan taiteesta.
Makasiinin niin sanotussa Bassin siivessä julkkiskokki Kari Aihinen pyörittää yhtiökumppaneittensa kanssa Roster-nimistä ravintolaa. Iso remontti tehtiin 2010-luvulla myös naapurissa. Nimi Makasiini Contemporary tarkoittaa taidegalleriaa, eikä ihan mitä tahansa näyttelytilaa. Kyseessä on eräs Suomen huippugallerioista.
Paljon on siis muuttunut niistä ajoista, kun samoista ovista vietiin hevoset sisälle talliin.
Alkuperäisestä vaatimattomasta käyttötarkoituksestaan huolimatta Maaherran makasiini on ollut aina Turun näyttävimpiä rakennuksia, ja on sitä yhä edelleen. Hilkulla kuitenkin on ollut, että tämäkin rakennus olisi purettu. Ensimmäisen kerran purku-uhka oli olemassa 1920-luvulla, kun samalle paikalle suunniteltiin uutta massiivista nelikerroksista rakennusta. Piirustukset olivat jo valmiina, mutta suunnitelma ei koskaan toteutunut.
Toinen kerta olikin jo haasteellisempi. Turun yliopisto sai uudet tilat Vesilinnanmäeltä 1950-luvulla. Yliopiston keskusaukiolta haluttiin tehdä suora väylä Tuomiokirkolle. Se olisi tarkoittanut Maaherran makasiinin purkua. Kaupunginvaltuustossa tunteet kävivät kuumina, puolesta ja vastaan. Lopulta kaavamuutos meni läpi, mutta korkein hallinto-oikeus hylkäsi muutoksen. Kaupunki ei saanut lupaa purkaa valtion omistamaa rakennusta.
Purkukiellosta huolimatta arvorakennus oli vuosien ajan huonossa kunnossa. Pitkään suunnitteilla ollut peruskorjaus alkoi lopulta 1976. Remontin jälkeenkin Posti oli yhä makasiinin pääkäyttäjä. Konttori siirtyi muualle vasta keväällä 1992. Postin lopetettua rakennus siirtyi Turun yliopistolle.
Mennään ajassa taakse päin aikaan, kun suurin osa Turusta oli savuavina raunioina. Nimittäin ilman Turun paloa ei olisi Maaherran makasiinia.
Makasiinin vieressä sijaitseva Akatemiatalo säästyi liekeiltä, mutta yliopiston Helsinkiin siirron jälkeen Akatemiatalolle ei enää ollut käyttöä. Suomen valtio lunasti talon ja siirsi sinne Turun ja Porin läänin keskushallinnon virastoja. Tarvittiin kuitenkin lisätilaa ja siihen tarpeeseen rakennettiin makasiini.
Makasiinin suunnitellut Charles Bassi otti mallia Akatemiatalosta. Vaikka uuden rakennuksen käyttötarkoitus oli vaatimaton, se ei voinut olla ulkonäöltään kaupungin paraatipaikalla vaatimaton.
1830-luvulla valmistunut Bassin siipi sai 80 vuotta myöhemmin lisäosan Henrikinkadun puolelle. Uudempi osa sulautuu vanhempaan siipeen niin hyvin, että nykyään on vaikeaa oivaltaa, että rakennukset ovat tyystin eri aikakausilta. Arkkitehti Jakob Johan Ahrenbergin piirtämä A-siipi valmistui 1900-luvun alkuvuosina. Makasiinin uusi osa noudattaa vanhan siiven klassisia muotoja, vaikka samaan aikaan Turussa uusi muotisuuntaus, jugend, oli suosittua.
Viime vuosien uudistusten myötä Maaherran makasiini on nykyään mielenkiintoisempi kohde turkulaisille kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Se on samalla ikään kuin portti Vanhalta Suurtorilta Turun akateemiseen maailmaan.
Ei pidä ihmetellä makasiinin edessä maahan tuijottavia ihmisiä. Todennäköisesti he katselevat taiteilija Maaria Wirkkalan nupukivetykseen upotettua pronssikehää, Tiedon häivä, joka on koristeltu tekstikaiverruksella. Se on muistomerkki, joka on omistettu Turun Akatemialle.
MAAHERRAN MAKASIINI
Osoite: Tuomiokirkonkatu 6, Turku.
LUE MYÖS: Agricolan muistomerkki (Oskari Jauhiainen)
LUE MYÖS: Adolf Ivar Arwidssonin muistomerkki (Harry Kivijärvi)
LUE MYÖS: Ajan virta (Kain Tapper)
LUE MYÖS: Brahen patsas (Walter Runeberg)
LUE MYÖS: Brinkkalan talo on Vanhan Suurtorin rakennuksista tunnetuin
LUE MYÖS: Turun palon jälkeen valmistunut Hjeltintalo edustaa pietarilaista empireä
LUE MYÖS: Suomen Turku julistaa joulurauhan
LUE MYÖS: Juseliuksentalo on kuin pala Italiaa
LUE MYÖS: Katedralskolan i Åbo on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut koulu
LUE MYÖS: Keskiaikaiset markkinat on yksi Turun suosituimmista kesätapahtumista
LUE MYÖS: Kustaa II Aadolfin patsas (Bengt Erland Fogelberg)
LUE MYÖS: Keskiaikainen Luostarin Välikatu on eräs Turun tunnelmallisimmista kaduista
LUE MYÖS: Pinella katosi Aurajokivarresta
LUE MYÖS: Porthanin muistomerkki (Carl Eneas Sjöstrand)
LUE MYÖS: Rettigin tupakkatehdas muuttui Taiteen taloksi
LUE MYÖS: Tiedon häivä (Maaria Wirkkala)
LUE MYÖS: Turun Akatemiatalo on tuttu monille, mutta sen komeat sisätilat ovat piilossa
LUE MYÖS: Turun tuomiokirkko on kaupungin suosituin nähtävyys
LUE MYÖS: Turun tuomiokirkkomuseon kokoelma on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen
LUE MYÖS: Turun tuomiokirkon kortteli v.1756 (Bruno Aspelin)
LUE MYÖS: Vanha Raatihuone on yhä ilman tornia ja tornikelloa
LUE MYÖS: Wecksell, Josef Julius (Yrjö Liipola)
LUE MYÖS: Ensin suosittu J.R. Lehtisen kahvila ja myöhemmin Åbo Akademin päärakennus