TPS:n maalivahti Noora Vuorela on ollut jo useamman vuoden ajan F-liigan kummajainen. Eipä vastaavaa löydy juuri muistakaan naisten palloilulajeista pääsarjatasolla. Lähes kolmekymppinen perheenäiti pelaa huipputasolla vuodesta toiseen aina maajoukkuetta myöten.
Suurin osa salibandyä liigatasolla pelaavista naisista lopettaa siinä vaiheessa, kun on aika perustaa oma perhe. Noora ei ole edes harkinnut lopettamista – huolimatta, että pienen tytön äidin, laivatelakalla pitkää päivää tehneen hitsarin ja liigatasolla pelaavan maalivahdin aikatauluissa on ollut vuosien saatossa sovittamista.
Noora sai Mila-tyttärensä jo 19-vuotiaana. Puolisen vuotta synnytyksen jälkeen Vuorela oli jälleen tolppien välissä. Valinta ensimmäisen kerran aikuisten MM-kisoihin oli melkoinen saavutus Nooralta, silloin 3,5 -vuotiaan lapsen äidiltä, joka oli samanaikaisesti opettelemassa uutta ammattiaan levyseppähitsaajaksi.
Vuorela lähtee jälleen kerran arvokisoihin. Edessä on joulukuussa yli kaksi viikkoa kestävät Singaporen MM-kisat. Mikään ei ole muuttunut viime kerrasta, paitsi Nooran työpaikka on vaihtunut insinööriopintoihin ja Mila-tytär on vanhempi.
Amatööriurheilijan, vieläpä perheellisen, lähtö toiselle puolelle maapalloa edustamaan Suomea ei ole aina yksinkertaista.
Kysytäänpä Vuorelalta, mitä kaikkea hän joutuu poikkeuksellisessa elämäntilanteessaan maajoukkueen yhtenä vanhimpana pelaajana huomioimaan, kun tiedossa on arvokisamatka.
Onko vielä kertaakaan tullut mieleen lopettaa pelaaminen, kun olet ollut jo vuosien ajan muihin pelaajiin verrattuna erilaisessa elämäntilanteessa?
– Mila käy nyt jo koulua ja kasvaa koko ajan. Se helpottaa paljon asioiden järjestelyjä ja Mila myös ymmärtää paremmin, miksi äiti on välillä poissa kotoa. Silloin, kun lapsi oli pienempi, lopettaminen kävi mielessäni. Muistan ajan, kun Mila joskus jäi itkemään, kun äiti lähti pelireissulle. Se oli silloin tosi kova paikka itselleni.
Kun viimeksi olit arvokisoissa, olit telakalla töissä. Miten työantajasi suhtautui poissaoloosi?
– Todella hyvin. Siitä pitää antaa työnantajalleni iso kiitos. Kun on ollut maajoukkueleirejä tai turnauksia, niin aina olen saanut työvuorot järjestettyä. Eli aina on joustettu. Onneksi telakalla yhden hitsarin poissaolo ei vielä keskeytä laivan rakentamista. Kaikki työkaverini olivat varttuneempia miehiä, joten välillä sain positiivista vinoilua ja tsemppiviestejä.
Onko sarjapeleihin liittyvät pelimatkat olleet lastenhoidon kannalta aina helposti järjestettävissä? Entä, kun on ollut pidempi turnausmatka?
– Viime MM-kisojen aikana vuonna 2017 olin täysin yksinhuoltaja. Lastenhoito järjestyi jo silloin isovanhempien avulla. He ovat olleet korvaamattomia. Esimerkiksi seuraavien Singaporen kisojen aikana Mila asuu heidän luonaan ja käy sieltä käsin koulua. Viime kisoihin verrattuna tilanne on myös parempi, kun minulla on nyt avopuoliso. Hänestäkin on suuri apu. Turvaverkkoni siis mahdollistaa pelaamisen ja kisaedustukseni.
Elämäntilanteesi muuttui, kun aloitit syksyllä merenkulkualan insinööriopinnot Raumalla.
– Sain tiedon opiskelupaikastani juuri ennen koulun alkamista ja olen toistaiseksi telakalta opintovapaalla. Onhan tässä ollut opettelua, kun olen viimeksi yhdeksän vuotta sitten käynyt ammattikoulua.
Nyt, kun opiskelet, ilmeisesti se vaatii ehkä vähemmän järjestelyjä poissaolojen takia kuin telakalla, vai kuinka?
– Menin aikaisemmin telakalle aamulla töihin puoli seitsemäksi, eli herätys oli jo kello viisi. Lähes joka päivä tulee kuitenkin ajeltua Turusta Raumalle, mutta nyt saan nukkua pidempään. Palautuminen pelireissuistakin on helpompaa. Joskus olen ehtinyt aamulla jopa salille tai lenkillekin. Tosin opiskelijabileet ovat perheenäidiltä jääneet väliin.
Sinut valittiin edustamaan Suomea Singaporen MM-kisoihin. Nyt, kun arkesi ei ole enää niin hektistä kuin aiemmin ja Mila on jo iso tyttö, oletko elämäsi kunnossa.
– Tein maajoukkueen testeissä parhaat tulokseni ikinä. Minusta se on ihan hyvä tulos liki kolmikymppiseltä. Olen pystynyt harjoittelemaan monipuolisemmin kuin ollessani raskaassa työssä telakalla.
Lue myös Noorasta aikaisemmin julkaistu tarina
