TPS:n maalivahti, parimetrinen Oskari Fälden, näyttää, miten salibandyssä nykymaalivahti sijoittuu.
Nykypelaajat ovat taitavampia, nopeampia ja fyysisesti vahvempia. Peli on entistä nopeampaa. Välineetkin ovat parantuneet. Kun huomioidaan lisäksi sääntöuudistukset, ovat kaikki palloilulajit kokeneet historiansa aikana melkoisen evoluution. Oli sitten kyse jalkapallosta, jääkiekosta tai vielä nuoremmasta salibandystä.
Laji kuin laji, maalivahtipelaaminen on muuttunut vuosien aikana. Entisaikojen huippuvahdit eivät enää olisi huippuvahteja. Esimerkiksi yksinkertainen sääntömuutos mullisti jalkapallon pelaamisen vuonna 1992. Palauttaminen maalivahdille käsiin kiellettiin.
Usein sanotaan, miten kyseinen sääntöuudistus teki vanhan koulukunnan yksijalkaisista maalivahdeista yhdessä yössä tarpeettomia. Todellisuudessa uudistus oli niin radikaali, että kesti pitkään ennen kuin joukkueet osasivat hyödyntää sääntöuudistusta. Opettelemisessa meni hetki, eikä uudistuksen merkitystä heti ymmärretty. Nykyjalkapallossa huippujoukkueet pelaavat pallonhallinnan kautta, jolloin Manuel Neuerin kaltaiset spesialistit pääsevät esille.
Lätkässä mullistus oli yhtä suuri. Dominik Hasek loi jotain uutta. ”Dominaattori” kehitti omintakeisin perhostyylin, jota moni lähti kopioimaan. NHL:ssä Patrick Roy oli merkittävä tekijä perhostyylin edistämisessä. Koppeja tulee vähemmän kuin aiemmin, kun keskitytään kiekon torjumiseen.
Vielä muutama vuosi sitten oletettiin, että perhostyyli tuli jäädäkseen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vielä 2000-luvun alussa kaikki pelasivat V-tyylillä, mutta nyt on palattu takaisin lähemmäksi vanhaa pelityyliä.
Nykyinen tapa on vanhanliiton ja perhostyylin sekoitusta. Modernissa jääkiekon maalivahtipelissä, mihin esimerkiksi NHL:ssä pyritään, jalat ovat kapeammalla. Veskari pelaa enemmän pystyssä ja pyritään peittämään mahdollisimman paljon yläkautta. Nykyään halutaan pelata myös mahdollisimman pitkään tolppien välisellä linjalla. Kehitys suosii isoja maalivahteja.
Salibandy on lajina nuori, mutta siinäkin on jo tapahtunut maalivahtipelaamisen osalta kehitystä. Sääntöuudistus, joka kieltää pallon palauttamisen maalivahdille, muutti taktiikkaa, mutta ei maalivahdin torjuntatyyliä. Sen sijaan nykylaukaukset ovat entistä kovempia ja tarkempia. Vaikka salibandyssä veskarin roolina oli aikaisemminkin peittää mahdollisimman paljon, on tämä ominaisuus entisestään korostunut.
– Jopa puolesta kentästä tullut laukaus on nykyisin haastava. 150 kilometriä tunnissa ammuttu pallo tulee niin lujaa, että se alkaa olla jo ihmisen reaktiokyvyn tavoittamattomissa, toteaa pitkänlinjan maalivahtivalmentaja Hannu Fälden.
Maalivahdin ongelma onkin nykyisin siinä, ehtiikö saamaan kropan pallon eteen. Tärkeintä olisi saada jollakin ruumiinosalla torjuttua pallo ja ottaa irtopallo haltuun ennen kuin vastustaja ehtii siihen.
Peli on tullut niin nopeaksi, että poikittaisliikkeisiin ei ehdi enää riittävän aikaisin. Jos maalivahti joutuu heittäytymään, se tarkoittaa, että hän on myöhässä. Pitää pyrkiä koko ajan olemaan isona, peittävänä. Niinpä pelinlukutaito on tärkeää. On osattava tehdä oikea ratkaisu oikeaan aikaan ollakseen pallon tiellä.
Kun maalilta ei voi enää tulla ulos yhtä paljon kuin aikaisemmin, maalivahdit ovat siirtyneet pelaamaan lähes maaliviivalla. Usein veskarin puolivartaloa on jopa maalin sisäpuolella. On selvää, että torjuntatyyli suosii isoa maalivahtia. F-liigan pelaajatilastoista voi nähdä, miten joukkueen kookkain pelaaja löytyy usein maalinsuulta.
– Pelin nopeutuessa maalivahdin tulee olla ehtivämpi. Matkaa pitää lyhentää, eli mitä lähempänä pelaat maalista, sitä lyhyempi on matka torjuntatilanteisiin. Toki tulee tilanteita, kun maalivahti liikkuu kauemmaksi maalista. Mutta silloin pitää olla varma, milloin voi ”myydä oman nahkansa”. Sekin on pelinlukemista.
Kun maalivahti pelaa enemmän maalin läheisyydessä, puolustajien peitot ovat tulleet tärkeiksi.
– Se on yksi tärkeimmistä osa-alueista maalivahtipelaamisessa. Joukkueet voivat etukäteen sopia, mitkä ovat puolustajan ja maalivahdin roolit. Pakki peittää osan ja veskari osan maalista.
Onko tiedossa uudistuksia, joilla maalivahdin kokoa voitaisiin suurentaa?
– Verrattuna jääkiekkoon siinä lajissa nykymaalivahdin varusteet ovat kohtuuttoman suuria. Pelkkä räpylä peittää prosentuaalisesti paljon enemmän kuin entisaikojen räpylät. Joskus näkee salibandyssä maalivahdin, joka pelaa liian suurilla housuilla. Muuten ei salibandyssä näy varusteilla kikkailua. Hanskatkin ovat ihonmyötäisiä.
Onko viitteitä, miten tulevaisuudessa maalivahdit pelaavat, esimerkiksi pelataanko enemmän pystyssä?
– Lähivaparitilanteissa maalivahdit saattavat seisoa, mutta muuten en usko sen torjuntatyylin yleistyvän. Polvillaan pystyy kuitenkin aika hyvin liikkumaan, kun sen tekee teknisesti oikein.
Pitääkö nykymaalivahdin karsia toispuolisuuttaan?
– Kaikki me olemme enemmän tai vähemmän toispuolisia. Olisihan se ideaali, jos maalivahti ei olisi lainkaan toispuolinen, mutta se ei ole koskaan täysin mahdollista. Harjoittelussa kuitenkin pyritään tekemään torjuntoja molempiin suuntiin.
Mitä kuuluu maalivahdin kesäharjoitteluun?
– Monissa seuroissa maalivahdit harjoittelevat muun joukkueen mukana samoilla ohjelmilla. Itse tekisin veskareille ihan omat ohjelmat, missä korostuvat keskivartalon ja alaraajojen voima. Liikkumisen kannalta ojentajat ovat maalivahdeille äärimmäisen tärkeät. Perusaerobinen kunto pitää olla myös hyvä, eli lenkkeilyä.
