POHJANMAA / KORSNÄS – Pohjanmaan asukkaat näkevät elämänsä aikana uusien saarien nousevan, merenlahtien kuroutuvan umpeen ja muuttuvan kuivaksi maaksi. Suomen pinta-ala kasvaa vuosittain vajaalla kymmenellä neliökilometrillä. Eniten uutta maata syntyy Merenkurkun alueella, arviolta noin neliökilometri vuodessa.
Jo yhden sukupolven aikana muutokset ovat suuria, lähes metri sadassa vuodessa. Pohjanmaan matalissa rannikkovesissä se merkitsee huomattavia, ei pelkästään maisemallisia muutoksia, vaan myös kasvisto ja eläimistö ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Merenkurkun saaristo on maailman nuorinta maisemaa.
Jo vuosisatojen ajan maakohoaminen on vaikuttanut monen Suomen rannikkokaupunkien ihmisten arkeen. Isojen laivojen satamapaikkoja on jouduttu siirtämään kauemmaksi merelle parin sadan vuoden välein. Siellä täällä Pohjanmaan rannikkoalueella voi nähdä vanhoja kivisiä laitureita kuivalla maalla.
Se, mikä oli ennen merenpohjaa, voi olla nyt viljeltyä maata. Paikannimistökin kertoo kehityksestä. Nyt kaukana merenrannasta sijaitsevien peltoaukioiden, metsäsaarekkeiden ja mäkien nimet muistuttavat merenlahtia, salmia ja saaria.
Vuoden 2011 pohjanmaalaiseksi kyläksi valitun Harrströmin idyllinen kalastajakylä sijaitsee Korsnäsin kunnassa 55 kilometriä Vaasasta etelään. Tienvarren kyltti Kalasatama, Fiskehamn, on yhä paikallaan, vaikka sataman toiminta on hiljentynyt.
Kuka tahansa ei voisikaan lähteä merelle veneellään. Vain kokeneet paikalliset tietävät oikean reitin ulapalle kivikkoisen matalan veden halki. Veneet puikkelehtivat siksakkia kohti avovettä.
Kalastus oli aikoinaan kyläläisten tärkein elinkeino. Nuottien, verkkojen ja rysien avulla pyydystettiin siikaa, ahventa, silakkaa ja haukea. Hylkeenpyytäjät lähtivät kevättalvella viikkojen ajaksi isoilla veneillään pyyntiin. Nyt ei ole jäljellä ainuttakaan ammattikalastajaa. Kalastus on muuttunut teolliseksi toiminnaksi. Ennen se työllisti tuhansia rannikon asukkaita. Turkistarhauksesta tuli monille korvaa elinkeino.
Harrströmin sataman venevajat sijaitsevat kolmessa rivissä. Vanhimmat ja taimmaiset, kaukana rannasta sijaitsevat, ovat lähes 100 vuotta vanhoja. Seuraava rivi, sekin jo kuivalla maalla, on pystytetty vuosikymmeniä sitten. Uusimmat ovat veden rajassa. Jokainen sukupolvi joutuu rakentamaan omat venevajansa.
Merestä paljastuneen maan kasvillisuus ja eläimistö noudattavat niin sanottua sukkessiokehitystä. Lähimpänä rantaa kasvaa ruohoja ja heiniä, jotka sietävät ajoittain veden alle joutumista. Rantalinjan yläpuolella kasvaa tyrnipensaat sekä ensimmäiset puut, kuten harmaa- ja tervaleppää.
Pidempään kuivana olleille alueille ilmestyy kuusia ja mäntyjä. Monin paikoin ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut luonnon kehitykseen. Laidunnus ja niitto muuttavat alueet hakamaiksi eikä metsittyminen pääse alkamaan. Maisema pysyy avonaisena.
Ennen kylän lehmät ja lampaat vietiin toukokuussa saariin ja haettiin pois talkoovoimin myöhemmin syksyllä. Ajoketjun avulla lampaat ohjattiin rantaan, jossa veneet odottivat valmiina. Näin ei tehdä enää. Seuraus on se, että maisema ensin pusikoituu ja lopuksi metsistyy. Muutos on nopea ja kaunis perinnemaisema häviää ehkä lopullisesti.
Merenkurkku on Pohjanlahden kapein kohta. Ruotsin rannikko on 150 kilometrin päässä, uloimmilta saarilta mitattuna vain 25 kilometriä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Merenkurkun yli jäätä pitkin salakuljetettiin nuoria miehiä Ruotsin kautta Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. 1930-luvullla kieltolain aikana rahdattiin pirtua. Sotavuosina Uumajan ja Vaasan välisellä jäätiellä kuljetettiin kuorma-autoilla elintarvikkeita ja vaatteita, joista Suomessa oli pula.
Merenkurkku on syvimmällään vain 25 metriä. Maankohoaminen on täällä noin sentti vuodessa. Parin tuhannen vuoden kuluttua on mahdollista kävellä kuivin jaloin Ruotsin puolelle. Perämerestä on tullut Peräjärvi.
Vuonna 2006 Merenkurkku ylsi Unescon maailmaperintöluetteloon ensimmäisenä Suomen luontokohteena
HARRSTRÖMIN KALASTAJAKYLÄ (Korsnäs)
Osoite: Harrström, Korsnäs.
