Espanjan sydämessä sijaitseva Madrid on paratiisi taidefriikeille. Velázquez, Goya ja tietysti Picasso, Espanjan taiteen suuret mestarit esittäytyvät kaupungin taidemuseoissa. Kulttuurielämysten jälkeen on aika nauttia Madridin eloisasta iltaelämästä ja tapasbaarien maukkaista suupaloista.
Komean bulevardin, Paseo del Pradon varrelle sijoittuu eurooppalaisen taiteen kolme suurta taidemuseota: El Prado (www.museodelprado.es), Thyssen-Bornemiszan (www.museothyssen.org) kokoelma ja Centro de Arte Reina Sofia (www.museoreinasofia.es). Esillä ovat koko maanosamme taidehistorian huiput, mutta runsaan tarjonnan vuoksi kannattaa keskittyä espanjalaisen taiteen suurmiehiin.
Madridin ylpeydessä El Pradossa ovat esillä mm. Francisco Goyan, El Grecon ja Diego Velásquezin kuuluisimmat mestariteokset. Nykyisen kuningattaren mukaan nimetyn Reina Sofian vetonaula on Pablo Picasson tunnetuin teos, Guernica. Tämä mustavalkoinen, Francon diktatuurin vastainen mestariteos siirrettiin nykyiselle paikalleen New Yorkista vasta kenraalin kuoleman jälkeen.
El Pradoa vastapäätä sijaitseva tiilipalatsi kätkee sisälleen Thyssen-Bornemiszan kokoelman, joka siirtyi yksityisomistuksesta Espanjan valtiolle. Hänen, joka on kiinnostunut eurooppalaisen taiteen kehityksestä aina 1200-luvulta nykypäivään, kannattaa poiketa sisälle. Mukana on useita huipputaitelijoiden töitä, vaikkakaan ei heidän nimekkäimpiä teoksiaan.
Edellä mainittujen taidemuseoiden sisäänpääsymaksut eivät ole korkeat, mutta museoiden yhteislippu tulee yksittäislippuja vieläkin edullisemmaksi.
Madridilainen viettää baarissa pari tuntia päivittäin. Kaupungissa syödään myöhään, päivällä ja illalla. Lounas nautitaan kahden tienoilla ja illallinen aloitetaan vasta kello kymmenen maissa. Madridin tuhannet tapasbaarit, tascot täyttyvät silloin asiakkaista.
Lounasaikana toiset syövät tuhdimmin, mutta monille riittää pieni annos ohuiksi siivuiksi leikattua serrano-kinkkua. Samalla hörpitään kahvit ja tuprutellaan savut. Työpäivän jälkeen joku saattaa poiketa baariin nauttimaan vahvaa kaakaota churrojen kera.
Illalliseen valmistaudutaan huolellisesti. Paikalliset tekevät usein tapaskierroksen maistellen useamman baarin antimia oluttuopin tai viinilasin ääressä ennen siirtymistä varsinaiselle aterialle. Etenkin viikonloppuisin liikkeelle lähdetään suuremmalla porukalla. Tärkeintä on mukava yhdessäolo seurustellen ja napostellen tapasherkkuja ennen pääateriaa.
Yhdessä paikassa ei viihdytä pitkään, vaan siirrytään seuraavaan. Juominen ei ole tärkein asia, vaan leppoisa seurustelu. Baariin tultaessa ei riisuta ulkovaatteita, vaan asettaudutaan baaritiskin läheisyyteen ja napostellaan tapaksia seisaaltaan.
Isommat suupalat saattavat riittää koko ateriaksikin, mutta tabasbaarissa ei ole tarkoitus syödä itseään kylläiseksi. Varsinaista illallistakaan ei voi tilata vielä alkuillasta, sillä kokit tulevat töihin vasta kello yhdeksän korvilla.
Tyypillisimmät espanjalaiset tapasbaarit on sisustettu härkätaistelurekvisiitalla ja erivärisillä kaakelikoristeilla. Viime vuosina kaupunkiin ovat rantautuneet myös modernit kahvilat, joista puuttuu espanjalainen eksotiikka.
Päätän tehdä kuten aito madridilainen, madrileño, lähden alkuillasta testaamaan kaupungin tascojen suupalojen tarjontaa. Nykyaikaiset kahvilat jääkööt sikseen, aidot espanjalaista perinnettä täynnä olevat paikat kiehtovat enemmän.
Hotellini sijaitsee aivan Madridin keskustassa, kiven heiton päässä Solin aukion hyörinästä. Kadun toiselta puolelta alkaa Huertas, josta löytyy kaupungin koko tapasbaarien kirjo. Ravintoloita on vieri vieressä. Baarien välipalat on kirjoitettu jalkakäytävällä tai baarin ulkoseinässä olevaan liitutauluun. Ainakin valikoima tuntuu olevan laaja.
Jo alkuillasta alueen kapeat kujat täyttyvät ihmisistä, lähinnä turisteista. Paikalliset lähtevät liikkeelle vasta myöhemmin. Ensimmäisen tapaspaikan valitsen ulkonäön perusteella. Ilman pitkää baaritiskiä kuvittelisin olevani värikkäässä kylpyhuoneessa. Kaakelit on koristeltu eläin- ja kasviaiheilla.
– Buenas tardes! Una cerveza, por favor, pyydän rusettiin ja valkoiseen paitaan pukeutuneelta baarimikolta ja jään jännityksellä odottamaan ensimmäistä tapasannostani.
Olutlasin kera baarimikko työntää eteeni pikkulautasellisen anjovissuikaleita. Niitä napostellessa noudatan samalla kuningas Alfonzo X:n muinaista määräystä, jonka mukaan alkoholijuomien ohella piti nauttia jotakin syötävää. Mutta miksi jumiutua yhteen paikkaan, kun seuraavassa baarissa odottavat uudet herkut.
Opaskirjan mukaan Madridin tunnetuimat tapaspaikat löytyvät Santa Anan aukion ympäriltä. Ernest Hewingway on ehtinyt käydä täälläkin, sillä Cervecería Alemana mainostaa itseään kirjailijan lempipaikkana. Täällä viinilasin kera tarjotaan valkosipulilla maustettuja oliiveja, kun taas naapurissa on serranokinkkua ja talon omaa vuohenjuustoa.
Illan edetessä baareihin alkaa tulla lisää väkeä. Madridilaiset ovat lähteneet liikkeelle. Tapaskaruselli alkaa pyöriä yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Ihmiset siirtyvät herkkujen perässä baarista toiseen.
Kun suomalaisen turistin sisäinen kello kutsuu jo nukkumaan, on madridilaisten sosiaalinen elämä kiihkeimmillään. Ei ihme, että tilastojen mukaan madridilainen nukkuu vähiten Espanjassa. Kun etenkin kesällä yöpuulle kömmitään viiden, kuuden aikaa aamuyöstä, ei yöunille jää kovin paljon aikaan.
– Nukutaan sitten päivällä tuulettimen vieressä, toteavat kesäyön lämmöstä nauttivat madridilaiset.
Tapas-kulttuurilla on pitkät perinteet. Tapa tarkoittaa kantta. Sana on peräisin ajalta, jolloin viinilasi suojattiin pikkulautasella ympärillä pörräävien kärpästen takia. Lautasen päälle oli asetettu samalla ilmaisia pikkupurtavia. Joskus lasin päälle saatettiin asettaa kokonainen kinkunsiivu.
Tapas-perinne on yhä olennainen osa espanjalaista kahvila- ja baarikulttuuria. Tapaspaikkojen pitkän baaritiskin lasisuojan takana on toinen toistaan herkullisemman näköisiä vaihtoehtoja. Espanjankielisiä nimiä ei tarvitse tietää, riittää kun osoittaa sormella. Vanhan perinteen mukaan tapakset syödään seisten baaritiskiin nojaten.
Tapas-annokset voivat olla kuumia tai kylmiä välipaloja. Eri vaihtoehdot tarjoillaan aina sopivan kokoisina suupaloina, joita voi noukkia lautaseltaan haarukan tai hammastikun avulla. Pieni lautanen, jonka saa oluen tai viinin kyytipojaksi on nimeltään porción. Yksi tällainen ei ole sen enempää kuin pieni suupala. Isompaan nälkään voi tilata annoksen, ración, joka jaetaan yleensä porukan kesken.
Kylmien tapaksien joukossa suosituimpia ovat oliivit, joita saa eri makuisina: valkosipulin makuisista anjovisliemessä maustettuihin. Kylminä alkupaloina voidaan syödä myös erilaisia salaatteja, joihin on yhdistetty kasviksia ja merenherkkuja. Friteeratut mustekalarenkaat sekä valkosipulissa ja viinietikassa uitetut anjovikset maistuvat vastustamattoman hyviltä.
Lämpimiä tapasvälipaloja valmistetaan lihapullista, makkaranpaloista, kinkusta, kanasta, melkein mistä tahansa. Eräs suosituimmista on perinteinen tortilla eli perunamunakas, johon sekoitettu paljon sipulia.
