Aleksi Akpaso, Pyry Rainamaa ja Mikael Sandberg. Kaikki ovat parhaassa peli-iässä lopettaneita Ura Basketin koripalloilijoita. Kauppakorkeakoulusta juuri valmistunut ”Ässä” Sandberg on todennut tilipussin kolminkertaistuneen siviiliin siirtymisen myötä.
Korisliigakaan ei ole poikkeus. Pääsarjatasolla kotimaisissa palloilusarjoissa vaaditaan ammattimaista sitoutumista amatöörin korvauksilla.
Sen sijaan Ura Basketin kapteeni Eero Sahlberg jatkaa koripallouraansa. Tosin koulunpenkillä ansiokkaasti istuneen takamiehen koripalloarkea rytmittää työssäkäynti. Kotimaiselle Korisliigapelaajalle yhtälö on haastava. Maisteri Sahlbergin tavoitteet parketilla ja työelämässä ovat korkealla.
Kun verohelpotuksista nauttivat ulkomaavahvistukset valtaavat eturivin paikat avauskokoonpanoista, joutuvat parhaita pelivuosiaan pelaavat kotimaiset seuraamaan ottelua enimmäkseen penkiltä. Vierastyöläiset pelaavat. Osa kotimaisista pelaajista tyytyykin rooliinsa ”seinäruusuina”.
28-vuotias kippari Sahlberg ei ole kuitenkaan joukon jatkona. Kapteenin natsoja ei anneta kenelle tahansa. Eero on korvaamaton johtaja, tärkeä pukukoppipelaaja, joka sytyttää kaukolaukauksillaan niin kanssapelaajat kuin kotiyleisönkin, on todennut Ura Basketin päävalmentaja Kristian Palotie.
Sahlberg on pääkaupunkiseudun kasvatti. Koripalloharrastus alkoi pikkupoikana Torpan Pojissa. Juniorivuosina Eero pelasi myös Sykki ry:n koripallojoukkueessa.
– Kilpakoripallon aloitin verrattain myöhään, vaikka lajia olen harrastanut pitkään. En koskaan yltänyt alue- tai nuorisomaajoukkueisiin. En ollut maailman lahjakkain tai aktiivisin harrastaja. Asuin pari vuotta isäni töiden takia Yhdysvalloissakin. Suomeen paluun jälkeen palasin koripallon pariin, mutta käytännössä lopetin pelaamisen hetkeksi B-juniorivuosien jälkeen. Jatkoin kuitenkin Sykki ry:n A-juniorijoukkueessa ja aloin innostumaan tosissaan koripallosta.
Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa oli oppilaina Eeron nykyisiä joukkuekavereita.
– Olin samaan aikaan Trey Niemen kanssa SYK:ssä, minä lukiossa ja kahdeksan vuotta nuorempi Trey neljännellä. Muistan pienen ja hauskan sekopäisen alakouluikäisen pikkupojan. Ikäeromme Palotien kanssa on vain kolme vuotta. Olin lukion ensimmäisellä, kun Kristian oli kolmannella.
Vaikka koripallo oli Eerolle mieluisa harrastus, hän ei haaveillut koripalloilijan ammatista. Opiskelut olivat tärkeämmät.
– Armeijavuoden aikana en pelannut korista lainkaan. Pääsin yliopistoon ja aloitin opiskelut. Samalla pelasin koripalloa alasarjoissa, kunnes siirryin Keravalle pelaamaan divaria. Se oli ensimmäinen isompi kosketus aikuistensarjoihin.
Palotien ja Sahlbergin tiet kohtasivat PuHu Junioreissa.
– Keravan jälkeen siirryin ensimmäistä kertaa PuHu Junioreihin. Olin siellä Palotien kanssa apuvalmentajana A-junioreissa ja pelasin miesten edustusjoukkueessa. Saman aikaisesti kävin divarissa pelanneen Seagullsin harjoituksissa ylimääräisenä pelaajana. PuHun edustusjoukkueen päävalmentajana toimi Danny Jansson. Hän järjesti minut Seagullsin treeneihin. Sitä kautta pääsin joukkueeseen ja pelaamaan myös Korisliigapelejä.
Sattumilla on ollut Sahlbergin koripallouran etenemisessä iso merkitys.
– Palotie siirtyi Divari B:n PuHun päävalmentajaksi ja pyysi minut mukaan. Joukkueemme voitti nousukarsinnat, mutta seura ilmoitti kieltäytyvänsä Divari A -paikasta. Se oli pelaajille suuri pettymys.
Tämän jälkeen Ura Basket tuli kuvioihin.
– Uralle tarjottiin paikkaa PuHun kieltäytyessä. Ura tarjosi Palotielle mahdollisuuden ja Palotie tarjosi Niemelle, Pyry Rainamaalle ja minulle mahdollisuuden pelata toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. En voi olla kuin loputtoman kiitollinen Ura Basketille, kun antoi meille mahdollisuuden.
Siirto Kaarinaan ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys.
– Koripallon puolesta siirtoa Kaarinaan ei tarvinnut miettiä, mutta haasteena oli työpaikkani. Olin jo siirtynyt työelämään vakuutusyhtiö Ifin palvelukseen. Palaset loksahtivat kuitenkin kohdilleen, sillä Ifillä on toimipiste myös Turussa. En olisi voinut siirtyä Uraan, jos työkuvioni ei olisi ratkennut.
Kun Ifin liiketoiminnan kehittäjä Sahlberg allekirjoitti sopimuksen Ura Basketin kanssa, olivat reunaehdot tiedossa.
– Kun allekirjoitin Uran kanssa sopimuksen, se tehtiin työnantajani ehdoilla. Jos kuvio ei olisi ollut mahdollista työni kannalta, en pelaisi koripalloa. Työnantajani ymmärtää. Olen sellaisessa yrityksessä töissä, missä ihan keskeisenä fokuksena on työntekijöiden hyvinvointi. Minulla on melko joustavat työajat ja vastuuta antava esimies, josta olen työnantajalleni erittäin kiitollinen.
Kun vakuutusyhtiö If on pohjoismainen yritys, tulee Sahlbergille ajoittain matkustuspäiviä. Tärkeät joukkuepalaverit ja iltaharjoitukset jäävät kuitenkin joukkueen kipparilta harvoin väliin. Aamutreenit ovat ongelma.
– Joukkueen aamuharjoitukset jäävät väliin. Se on se myönnytys, mikä Uraan kohtaan pitää tehdä. Fysiikkaharjoituksia voi onneksi tehdä omalla ajallakin.
Kun kaikilta osapuolilta löytyy joustoa, kuuluu Sahlberg niihin Korisliigan kotimaisiin pelaajiin, jotka osaavat yhdistää Korisliigan ja työelämän vaatimukset – ilman että pelaaja kitkuttelee taloudellisesti vaikeassa tilanteessa.
– Nautin koripallosta ja tykkään kilpailla sekä haluan olla osa joukkuetta. Teen tätä vuosi kerrallaan niin kauan kuin pystyn.
