Malta – historiaa joka askeleella

31/03/2022

Malta on karu kalliosaari keskellä Välimerta. Silti sillä on ollut useita ottajia kautta historian. Nyt kullankeltaisen saaren ovat valloittaneet turistit.

Malta ei voi kerskailla upealla luonnolla, vehreydellä, ei edes paratiisirannoilla. Ensivaikutelma on yksitoikkoinen. Kaikkialla näkyy vain keltaista kalkkikiveä. Jopa talot on rakennettu samanvärisistä legopalikoista.

Saarelle saapuva ymmärtää heti, että Malta on erilainen kuin muut Välimeren lomakohteet. Ilmasto on yhtä miellyttävä lomailuun kuin missä tahansa etelässä, mutta näkemistä saarelle on siunaantunut enemmän kuin muille. Euroopan unionin kuopus on pieni saari, jonne on sulautunut eri kulttuureja, kieliä, uskontoja ja rotuja. Jokainen kävijä on jättänyt omat jälkensä.

Vaatimattoman julkisivun takaa paljastuu häikäiseviä palatseja ja koristeellisia kirkkoja. Saaren historia on täynnä värikkäitä tarinoita, jotka pulppuavat oppaan suusta tauotta, niin että hitaampia alkaa heikottaa. Vuosisatojen kuluessa Maltaa ovat hallinneet roomalaiset, arabit, normannit, espanjalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset. Arvokkaimman perinnön ovat jättäneet johanniittaritarit, jotka rakensivat nykyisen pääkaupungin Vallettan. Vastaavaa et löydä muualta.

Ritarien jalanjäljillä

Valletta 9 000 asukkaineen on Euroopan pienin pääkaupunki. Italialaista arkkitehtiä, Vallettan pääsuunnittelijaa Francesco Laparellia ja paikallista arkkitehtiä Gerolamo Cassaria ei voi syyttää vaatimattomuudesta. Meren puolelle rakennettiin massiiviset puolustusmuurit ja ruutukaavamaisen katuverkoston varrelle nousi ritarikunnan palatseja ja koristeellisia kirkkoja, joista kallisarvoisin on Pyhä Johanneksen kirkko. Sen Euroopan kalleimman marmorilattian ja 1,1 miljoonan vuotuisen turistin jalkojen alla lepäävät ritarikunnan suurmestarit. Katedraalin helmi on aito Caravaggio – Johannes Kastajan mestaus.

Aamupäivisin Vallettan pääkadulle Republic Streetille kerääntyy kansaa ostoksille sekä oppaan perässä kulkevia turisteja. Osa poikkeaa arkeologiseen museoon katsomaan Maltan kuuluisia Fat Ladyja, osa jatkaa luotisuoraa katua alas St. Elmon linnoitukselle asti. Matkalla voi pysähtyä Tasavallan aukiolle hörppimään kupin kahvia Cafe Cordinaan. Kahvilan pöydän äärestä voi ihailla maltalaista erikoisuutta, vanhojen talojen värikkäitä puuerkkereitä.

Vallettan ”pakollisiin” kuuluu myös vierailu presidentin palatsissa, tarkemmin sanottuna entisessä Suurmestarin palatsissa, jonka pitkiä käytäviä vartoivat eri aikakausien haarniskarivit. Salien koristukset ovat pökerryttävät. Vanhat suurmestarit tuijottavat seiniltä ohikulkevia turisteja. Valtaistuinsalin seiniä kiertää kuvitus suuresta piirityksestä. Palatsin arvokkaimpiin kokoelmiin kuuluvat 1700-luvun ranskalaiset gobeliinit.

Niemennokassa on mielenkiintoinen toisesta maailmansodasta kertova Sotamuseo. Lähellä sijaitsee myös Malta Experience -multivideoesitys, joka kertoo taidokkaasti saaren historiasta.

Kun väsymys yllättää, voi aina hypätä hevosvaunun, karrozzinin kyytiin. Ajelu vanhoissa vankkureissa maistuu makealta, mutta on hinnaltaan suolaista.

Kania pataan

Juomavedestä on Maltalla puutetta. Sitä suodatetaan merivedestä, ja se maistuu turistin suussa epämiellyttävältä. Ruoka huuhdotaan alas pullovedellä, oluella tai kinnie-juomalla, joka on maltalaisten oma erikoisuus, jota kannattaa kokeilla. Paikalliset viinitkään eivät ole hassumpia.

Vaikka kaneja ei vilistä Maltan luonnossa, on muhea kanipata, fenek paikallisten kansallisruoka. Kun tämän oheen laitetaan maltalaista leipää, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, vuohenjuustoa, kaprista ja vihanneksia, on sunnuntaipäivän juhla-ateria valmis.

Pikkunälkään napostellaan ftiraa, oliiviöljyllä ja tomaattipyreellä kostutettua sekä erilaisilla täytteillä sisustettua maalaisleipää. Maltalainen on perso makealle jälkiruualle, ja se näkyy: he ovat Euroopan unionin lihavimpia kansalaisia.

Tiedoksi italialaisen ruuan ystäville: pitsa ja pasta eivät Maltalta lopu ja englantilaisen breakfastin ja fish and chipsinkin saa takuuvarmasti.

Älä vihjaa arabialaisuudesta

Maltan 392 000 asukasta on pakkautunut pienelle alueelle. Saaren etelärannikon kaupungit ovat kasvaneet kiinni toisiinsa. Tuntuu käsittämättömältä, että karu saari tarjoaa elinmahdollisuudet kaikille maltalaisille. Turismi on elintärkeää. Työttömyys on vaivaiset viisi prosenttia.

Perusmaltalainen on katolinen, tumma ja lyhyehkö, rehellinen sekä ystävällinen henkilö, joka puhuu outoa seemiläistä kieltä. Siitä 80 prosenttia on arabiaa, loput englannin, italian ja ranskan sekoitusta. Älä kuitenkaan vihjaa maltalaiselle, että hän kuulostaa arabilta. Hän haluaa ehdottomasti olla eurooppalainen.

Maltalainen on todennäköisesti selibaattilupauksen unohtaneen ritariin jälkeläinen. Perhekeskeistä elämää viettävä maltalainen ei tunne sanaa avioero, ellei hanki sitä ulkomailla. Hän omistaa auton ja käy aina äänestämässä. Hän tienaa vaatimattomat 800 euroa kuukaudessa, mutta maksaa veroja alle 15 prosenttia tuloistaan sekä nauttii ilmaisesta sairaanhoidosta. Hän asuu omassa kalkkikivestä tehdyssä talossaan, jonka katolla on pyykinpesutila ja lämminvesisäiliö.

Maltan risti näkyy kaikkialla

Matka Maltalle ei onnistu kohtaamatta Maltan ritareita, Euroopan suuria sankareita, jotka taistelivat vääräuskoisia muslimeja vastaan. Ritarikunnan tunnus, kahdeksansakarainen risti näkyy joka paikassa: museoiden ritarihaarniskoissa ja viitoissa sekä viireissä, talojen ja kirkkojen seinissä, matkamuistoesineissä, filigraanikoruissa, pitsitöissä jne.

Italialaiset kauppiaat perustivat ritarikunnan vuonna 1054 Jerusalemiin auttaakseen sairaita pyhiinvaeltajia. Sairaanhoidosta tuli ritarikunnan päätehtävä, joka on jatkunut tähän päivään asti. Myöhemmässä vaiheessa järjestö muuttui myös sotilaalliseksi taistellessaan paavin tuella kristinuskon puolesta. Heitä kutsuttiin nimellä johanniittaritarit suojelupyhimyksensä Johannes Kastajan mukaan.

Turkkilaiset karkottivat ritarit tieltään ensin 1200-luvulla Kyprokselta ja lopuksi 1500-luvulla Rhodokselta. Vuonna 1530 Espanjan kuningas Kaarle V tarjosi ritarikunnalle Maltaa majapaikaksi.

Turkkilaiset eivät jättäneet ritarikuntaa rauhaan, vaan hyökkäsivät Maltalle 180 laivan ja 38 000 miehen voimin. Maltalaiset puolustivat urhoollisesti senaikaista pääkaupunkia Birgua (nyk. Vittoriosa) suurmestari Jean de la Valetten johdolla. Suuri piiritys päättyi turkkilaisten luovutukseen. Kristinusko oli voittanut islamin ensimmäisen kerran.

Suuren piirityksen seurauksena rakennettiin uusi pääkaupunki Valletta. Suurmestari Vallette halusi rakentaa vahvan linnoituskaupungin, jossa muurien suojassa olisi upeita ritarikunnan palatseja ja kirkkoja. Sanotaankin, että herrasmiehet rakensivat kaupungin herrasmiehille.

Maltan ritarit eivät olleet köyhiä ritareita. He olivat rikkaiden aatelissukujen vesoja, jotka toivat ritarikuntaan liittyessään muhkeat myötäjäiset. Lisäksi Euroopan eri valtiot antoivat ritarikunnalle suuria rahalahjoituksia, koska nämä taistelivat heidän ylimääräisenä sotajoukkonaan.

Vähitellen ritareita alkoivat kiinnostaa kulta ja kimallus enemmän kuin alkuperäiset ritarilupaukset. Sisäinen kuri höltyi. Niinpä ei ollut ihme, että Napoleon Bonaparte miehitti saaren ilman vastarintaa vuonna 1798. Pari vuotta myöhemmin saapuivat britit amiraali Nelsonin johdolla. Britit viihtyivätkin saarella seuraavat 160 vuotta.

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset ja italialaiset pommikoneet moukaroivat Maltan satamia, jotka olivat liittoutuneille strategisesti tärkeitä. Pitkästä saarrosta ja ruokapulasta huolimatta Malta kesti. Englannin kuningas Yrjö VI myönsi maltalaisille Yrjön ristin, korkeimman siviileille myönnettävän kunniamerkin.

Malta itsenäistyi vuonna 1964.

Gozon rauhaan

Loma Matalla saa pikantin lisän, kun vierailee pääsaaren lähellä sijaitsevalla Gozon saarella. Siellä elämänrytmi on kiireetöntä ja itse saari on siistimpi sekä vehreämpi kuin Maltan saari. Myös hintataso on edullisempi kuin pääsaarella. Helpommin sinne pääsee autolautalla Cirkewwasta.

Gozo on pieni, mutta nähtävyydet ovat hajallaan eri puolilla saarta. Gozon harmaat reittibussit kulkevat harvakseltaan. Saaren keskellä sijaitsevaan pääkaupunkiin Victoriaan pääsee lauttasatamasta (Mgarr) helposti, mutta muualle saaren eri osiin yhteydet ovat heikot. Moni Gozon kävijä turvautuu vuokra-autoon tai osallistuu matkanjärjestäjän retkelle.

Gozon päänähtävyys on Sininen ikkuna, kaunis luonnonmuodostuma, joka on Maltan matkailuesitteiden vetonaula. Siihen pääsee tutustumaan 15 minuutin pituisen venematkan avulla.

Vinkit omatoimisille

Bussilla paikasta toiseen

Ajatus autonvuokrauksesta katoaa jo loman alussa matkalla lentokentältä hotelille. Vasemmanpuoleinen ja kaoottinen liikenne vaikuttaa päättömältä. Polkupyörän tai skootterin vuokraaminen on nopein tapa päästä hengestään Maltalla. Pyöräteitä ei ole lainkaan. Sen sijaan bussiverkosto on kattava ja matkustaminen edullista.

Bussimatka Maltalla on Elämys. Osa linja-autoista on 40 vuotta vanhoja pulleakorisia kaunokaisia. Jokainen bussi on maalattu keltaiseksi ja koristeltu kiehtovilla yksityiskohdilla. Jos kohdallesi sattuu todellinen kamikaze-kuljettaja, on tiedossa elämäsi vauhdikkain bussimatka.

Reittikarttoja saa pääteasemilta sekä myös hotellikansioista löytyvät tarkat ohjeet.

Taksin käyttö on kallista. 40 sentin bussimatka maksaa taksilla n. 700 senttiä. Jos käytät taksia, varmista, että kuljettaja laittaa mittarin päälle ja että se on nollattu.

Rannalle

Malta ei ole lapsiperheen lomakohde. Maltan vesipuisto on vaatimaton ja Kippari-Kallen kylä on lapsille tarkoitettua tekohauskaa. Parhaat hiekkarannat löytyvät saaren pohjoisosasta: Mellieha Bay ja Golden Bay. Molemmat rannat ovat turvallisia matalapohjaisia lahtia, mutta aurinkotuolista ja –varjosta saa pulittaa 2,5 liiraa (5,75 euroa).

Malta paras ranta, Sininen laguuni löytyy Cominon saarelta. Sinne pääsee reittilaivalla Cirkewwasta tai lukuisten venefirmojen avulla. Kirkasvetinen laguuni on hyvin suosittu päiväretken kohde.

Kyläjuhliin

Jokaisen kylän kirkko on omistettu tietylle pyhimykselle, jota juhlitaan kerran vuodessa. Silloin on suurten kyläjuhlien aika. Ne ei ole tarkoitettu vain turisteille, vaan koko kylän väki on juhlassa mukana. Kirkko, pääkatu ja kodit koristellaan juhlaa varten. Suojelupyhimyksen patsasta kannetaan kaduilla ja juhlat huipentuvat valtavaan ilotulitukseen. Kannattaa osallistua.

Mdina – hiljainen kaupunki

Maltan vanhassa pääkaupungissa ajo autolla on kielletty. Muurien sisäpuolella olevilla kapeilla kujilla se olisikin mahdotonta. Mdina on historiallinen kaupunki ja sen tunnelma on ainutlaatuinen. Vieressä sijaitsevan Rabatin päänähtävyydet ovat Pyhä Paavalin luola ja jännittävät katakombit. Mostan ylpeys, katedraalin kupoli on maailman suurimpia.

Marsaxlokk

Luzzut, perinteiset maltalaiset kalastusveneet tuovat väriä Marsaxlokkin kalastajakylään. Loman parhaat valokuvat ja maukkaimmat kalaruuat saat täältä.

Ostoksille

Maltalta puuttuvat suuret tavaratalot, mutta ostosmahdollisuuksia on riittävästi. Eniten kauppoja on Sliemassa. Hintataso on suunnilleen sama kuin Suomessa. Hauskinta on käydä ostoksilla markkinoilla, joita on joka kylässä. Vallettan Merchants Streetillä on markkinahumua joka arkipäivä klo 8.30-12.30. Maltan käsityökylä, Ta`Qali, koostuu myymälämökeistä, joissa myydään käsin valmistettua turistitavaraa, kuten lasiesineitä ja filigraanitöitä.

Suosituimmat tuliaiset löytyvät sekatavarakaupasta. Maltalainen kovakuorinen leipä, timjamihunaja, kapris, aurinkokuivatut tomaatit, pippurijuusto (gbeina) ja paikalliset viinit mahtuvat mukaan matkalaukkuun. Gozolaiset pitsit ja neuleet ovat edullisia. Suomesta et saa edes lankoja samalla hinnalla. Maltan kalkkikivestä tehty turistikama ja värikkäät jääkaappimagneetit irtoavat pikkurahalla.