Manninen on päässyt haistelemaan liigapelejä legendaarisessa Trackersissa

Jo kolme sählyseuraa on hiipunut Suomen salibandykartalta. Matti Manninen on jättänyt jälkeensä, ei nyt ihan savuavia raunioita, mutta muutama Matin edustama salibandyseura on lakannut olemasta. Ensin Hattelmalan Urheilijat, sitten Ruunien Ruunat ja viimeksi Trackers.

– Ehkä se kuvastaa hämeenlinnalaista meininkiä. Takavuosina Hämeenlinnassa oli tuttua, että tilanteet ovat vähän eläneet, toteaa Manninen.

Matilla on kolme vuotta vanhempi isoveli ja hänen perässä mentiin. Salibandyura käynnistyi pihapelien kautta sählykerhosta.

– Kun olin alakouluikäinen pelasin Hattelmalan Urheilijoiden sählykerhossa. Kun seuran toiminta hiipui, siirryin D-juniori-ikäisenä Ruunien Ruuniin. Kun olin vanhempi juniori-ikäinen ja RuRun toiminta siirtyi ikäluokkani osalta Trackersin alle.

Hämeenlinnan Trackers tunnettiin monista kovanluokan pelimiehistä.

– Kun Trackersin kantavat voimat, kuten Juho Järvinen, Mika Savolainen, Jussi Korhonen ja Heikki Hätönen siirtyvät muihin seuroihin, nostettiin junioreita edustusjoukkueeseen. Näin minäkin pääsin pelaamaan liigapelejä. Hauska kokemus, mutta lopuksi M-Team tiputti meidät liigakarsinnoissa sarjaporrasta alemmaksi.

Kun Trackers laitettiin jäihin, Steelers peri sen divaripaikan.

– Itse muutin Turkuun opiskelujeni perässä ja hain pelipaikkaa Tepsistä. Kun peliaikaa ei ollut kuitenkaan tiedossa, pelasin syksyn lainasopimuksella kakkosdivarissa pelanneessa FBC Turussa.

Mannisen veri veti kuitenkin kotipuoleen pelaamaan korkeammalle sarjatasolle Divariin.

– Kun opiskelu mahdollisti pelaamisen kotikaupungissani Hämeenlinnassa, siirryin vuodenvaihteen jälkeen Steelersiin puolentoista kauden ajaksi. Bussilla kuljin Turku-Hämeenlinna -väliä.

Mannisen kohdalle osui ikävä loukkaantuminen. Lopettaminenkin kävi mielessä.

– Pahan loukkaantumisen takia olin melkein pari vuotta kokonaan pelaamatta. Kun oli taas mahdollista pelata, siirryin FBC Turun kakkosdivarijoukkueeseen. Noustiin heti Divariin ja nyt minulla on menossa kuudes kausi putkeen FBC:ssä.

Manninen on ehtinyt nähdä ja kokea jo useamman seuran salibandykulttuuria. Hämeenlinnasta on jäänyt mukavat muistot.

– Trackersilla oli omalaisensa kulttuuri fyysisestä pelistä ja asenteesta, taisteluilmeestä. Olen päässyt Trackers-aikanani haistelemaan vanhan liiton pukukoppimeininkiä. Silloin oli kopissa monia isoja persoonia. Ehkä Hämeenlinnassa oli jopa olosuhteiden pakosta opittu suojelemaan omaa maalia. Ajat ovat niistä Hämeenlinnassakin muuttuneet. Steelers pelaa erinäköistä peliä kuin mitä Trackers aikoinaan.

Kun FBC-vuosiakin on kertynyt jo useampia, Manninen voi kertoa, miten seuratoiminta on muuttunut.

– Seuralle on kehitetty oma peli-identiteetti, mitä ajetaan läpi koko organisaation. Yhtenäistetään koko seuran kaikkien joukkueiden pelaamista. Vaatimustaso on noussut. Kun pyritään ylöspäin, sitoutuminen on nyt parempaa. Valmentajat antavat raamit, mutta loppupeleissä pelaajat määrittelevät vaatimustason. Nyt toiminta on divaritasolla, mutta olemme menossa kohti liigatasoa.

Myös oman joukkueen sisällä Manninen on aistinut muutoksia.

– Joukkueessa on tällä hetkellä voimakas itseohjautuvuus. Valmentajan ei tarvitse kaikkeen puuttua, vaan pelaajat haluavat itsekin ratkaista ongelmia. Hyvän joukkueen merkki on se, kun ei syytellä, vaan ratkotaan.

Tuotepäällikkö Manninen on päässyt myös vahvasti mukaan työelämään.

– Opiskelin ammattikorkeakoulussa urheilijoille tarkoitetulla markkinointilinjalla. Valmistuin tradenomiksi ja aloin keskittymään digitaaliseen markkinointiin. Työnantajani oli neljän ja puolen vuoden ajan Pro Ratas Oy ja sieltä siirryin Medialiigaan. Olen monitoimihenkilö suhteellisen pienessä yrityksessä. Hoidan yrityksen omaa markkinointia, pääpaino on mainoksien tekeminen asiakkaille ja ajastan niitä Medialiigan ulkona sijaitseviin mainostauluihin.

Hämeenlinnasta lähtöinen Matti Manninen on pelannut jo useamman kauden Turussa.

ETUSIVU