Martin Velkaistenmäellä on oma mielenkiintoinen historiansa kerrottavana

Aamulla heti herätessäni oli helppo tarkistaa, mitä kello on. Riitti, kun vilkaisi peiton alta Martinkirkon tornikelloa. Se näkyi suoraan makuunhuoneeseeni. Martinmäen Velkaistenmäki rakennettiin korkean kallion päälle Urheilupuiston kupeeseen. Sieltä oli ja on yhä edelleen hyvät näkymät yli kaupungin.

Betaniankadun pistetalot valmistuivat vuosina 1952-1954. Asunnot tulivat tarpeeseen, sillä Suomessa oli sodan jälkeen valtava asuntopula. Karjalasta siirretyt evakot tarvitsivat asuntoja ja sen aikaisissa turkulaisperheissä oli paljon lapsia. Osa oli myös menettänyt kokonaan kotinsa jatkosodan pommituksissa.

Kun muualla Turussa rakentamisen haasteena on savinen maaperä, se ei ollut ongelma kallioisen mäen laella. Martin koulun länsi- ja eteläpuolelle oli jo aikaisemmin pystytetty nelikerroksisia taloja, mutta asuntopulan takia haluttiin rakentaa korkeampia kerrostaloja. Arkkitehtien Viljo Laitsalmen ja Pekka Sivulan suunnitelmat 7-kerroksisista rakennuksista toteutettiin niin, että jokainen kerrostalo muodosti oman asunto-osakeyhtiönsä.

Samalla talojen kanssa valmistui myös erillinen lämpökeskus- ja huoltorakennus, Martinhuolto Oy, jonka yhteydessä oli sauna ja pesula. Alueen rakennusurakoitsijoina olivat Puolimatka Oy, Rakennus Oy ja Urakoitsijat Oy.

Asunnoista ei tullut järin suuria. Eniten oli yksiöitä ja kaksioita. Kahdessa talossa oli suurempia kolmioita ja neliöitä. Monelle puutalosta Velkaistenmäkeen muuttaneille oma kylpyhuone ja vesivessa olivat luksusta. Yksiöt olivat silti vaatimattomia, sillä niissä ei ollut lainkaan parveketta ja omaa kylpyhuonetta.

Keittiö oli useimmilla vain ahdas keittokomero, jonka liesi toimi kaasulla. Sitä varten piti ostaa poletteja lähikaupasta. Jääkaappia ei ollut, vaan oli vain kylmäkaappi. Siihen johdettiin ilmaa suoraan ulkoseinässä olevasta reiästä.

Hakijoita uusiin asuntoihin oli runsaasti, edustihan alue Turun moderneinta asumistapaa. Turkulaiset alkoivat kutsua aluetta Turun Töölöksi. Se tarjosi asukkailleen vehreän elinympäristön, mutta kuitenkin lyhyen kävelymatkan keskikaupungille.

Asuntopulaa poistamaan oli perustettu valtion toimesta Asuntorakennustuotannon Valtuuskunta eli Arava. Sen tarkoituksena oli tukea asuntotuotantoa valtion takaamilla halpakorkoisilla lainoilla. Korko oli puolet pienempi kuin pankkikorko, mutta lainaehtojen vaatimuksena oli 60 prosentin omarahoitusosuus. Eli kaikilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta päästä arava-asuntoon. Velkaistenmäki oli Turun ensimmäinen aravarakennuskohde, joten se oli nimensä ansainnut.

Velkaistenmäessä oli asuntojen lisäksi muun muassa posti, Tarmolan kauppa, lastentarha ja päiväkoti. Kun mäen vieressä sijaitsi Urheilupuisto ulkokenttineen ja Martin koulu, oli alue ihanteellinen asuinpaikka lapsiperheille. Ja lapsia riittikin.

Urheilupuisto oli Martinmäen pikkupojille tärkeä. ”Urkkari” pelasti poikaviikarit monelta pahalta. Se oli aikaa, kun urheiltiin paljon omatoimisesti. Ikkunasta näki, kun kavereita alkoi kerääntyä Urheilupuistoon. Silloin piti laittaa koulukirjat kiinni ja lähteä poikien kanssa pelailemaan. Vähitellen siirryttiin seuroihin.

Suurin osa Martinmäen pojista pelasi Turun Palloseurassa. Osa pelaajista, kuten Heikki Suhonen, eteni jalkapallourallaan aina valtakunnan huipulle. Moni jatkoi harrastustaan alemmilla sarjatasoilla, kuten ÅIFK:ssa ja Turun Pallossa. Kesällä pelattiin futista ja talvella lätkää.

Ruohosen veljekset, Seppo, Matti ja Teppo, asuivat myös Betaniankadulla. Jalkapallo kiinnosti heitäkin, mutta musiikkiharrastus vei pojat lopulta mennessään.

Lähes 70 vuotta vanhat Velkaistenmäen kerrostalot ovat nykyään kaikki kunnostettuja. Ulkopintoja peittävät yhä värikkäät pastellisävyt. Vaikka alkuperäiset asukkaat ovat jo poistuneet, ovat monet asunnot yhä heidän jälkeläistensä omistuksessa. Se kertoo alueen suosiosta. Velkaistenmäestä tulee harvakseltaan asuntoja myytäväksi.

KARTTA

ETUSIVU

SISÄLLYSLUETTELO

Yhteistyössä

Suomi on täynnä toinen toistaan kiehtovampia tutustumiskohteita.
Salatut Museot on vieraillut lukemattomissa kotimaisissa museoissa, suurissa ja pienissä. Ja lisää kertyy. Monet ovat piilossa pölyisten teiden päässä, mutta osa löytyy ihan nurkan takaa. Tämän sivuston avulla niiden löytäminen on helpompaa.