VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Joidenkin mielestä kyseessä on Turun tylsin kirkko. Liian yksinkertainen. Mutta ehkäpä juuri siksi Martinkirkosta on tullut viime aikoina nuorten parien suosima vihkikirkko. Hillitty klassistinen kokonaisuus viehättää enemmän kuin ylenpalttinen koristeellisuus.
Kävely kauniina kesäaamuna kirkon ympäristössä ja Temppelinkadun mukulakivikujalla lehmusten varjossa, on elämys. Aika on pysähtynyt 1950-luvulle. Martinkirkko on kuin pala Italiaa keskellä Turkua. Samanlainen campanile-tyyppinen kellotorni löytyy monista Italian pikkukaupungeista. Olo on kuin olisi Alppien eteläpuolella.
Oletettavasti arkkitehtien Totti Soran ja Gunnar Wahlroosin funktionaaliset suunnitelmat herättivät enemmän ihmetystä 1930-luvulla kuin nykyisin. Martti Lutherin kunniaksi piirretty kirkkorakennus poikkesi nykyaikaisuudellaan Turun muista kirkoista. Martinkirkko vihittiin käyttöön uskonpuhdistajan 450-vuotisjuhlavuonna 1933. Samana vuonna valmistunut vieressä sijaitseva seurakuntatalo on arkkitehti Albert Richardtsonin suunnittelema.
Alttarin taustaseinää peittää suuri Kristusta ristillä esittävä monumentaalimaalaus, jonka ovat tehneet taiteilijat Einari Vehmas ja Karl Ingelius. Viisitoista metriä korkea teos on Suomen suurimpia alttarimaalauksia.
Vaikka ei olisi Martinkirkossa koskaan käynytkään, onhan se Martinmäen monumentaalinen maamerkki. Valkotornisen kirkon tornikello hankittiin vasta olympiavuonna 1952. Kello on tahdittanut pitkään monen martinmäkeläisen arkea. 64-metrinen kirkontorni 26 metrin korkean mäen päällä näkyy kauas.
Samppalinnan maauimalassa lapsena polskiessa oli tornikellosta hyvä tarkistaa, milloin pitää lähteä kotiin syömään. Kotona Velkaistenmäessä aamupalaa syödessä oli helppo varmistaa tornikellosta, milloin oli aika lähteä kouluun. Aikuisiässä saattoi tarkistaa yöntunteina kellonajan samalla, kun osti Kajalan nakkivaunusta huikopalaa. Markalla sai viisi nakkia. Kaupan päälle sai vielä yhden ylimääräisen höyryssä poksahtaneen.
Vielä enemmän Martinkirkko oli hallitsevana maamerkkinä valmistuessaan. Tiilestä rakennettu ja valkoiseksi rapattu pyhättö sekä seurakuntatalo seisoivat kahdestaan lähes puuttomalla Sotalaistenmäellä, joten mikä olisikaan ollut selkeämpi kohde puna-armeijan pommikoneille.
Mutta kuinkas kävikään.
Pommit putosivat ohi, vaikka muuten koko Martinmäen ja lähialueen asutus tuhoutui pommituksessa. Tiedetään kuitenkin, että kirkonkin tuho oli erittäin lähellä. Ympäristö oli yhtä tulimerta, joten kuumuus oli melkoinen. Ilmanpaine rikkoi kirkon ikkunat ja sisään lentäneet kipinät sytyttivät alttarin palamaan. Kerrotaan, että kirkon urkuri apujoukkoineen sai tulipalon sammutetuksi.
Martinseurakunta perustettiin vuonna 1921 seurakuntajaossa, jonka jälkeen sille ryhdyttiin hankkimaan omaa kirkkoa. Sitä ennen seurakuntalaiset kokoontuivat Betanian- ja Itäisen Pitkänkadun kulmassa sijainneessa Turun kaupunkilähetyksen Betanian kirkossa. Tämä rakennus tuhoutui jatkosodan pommituksissa.
Sodan jälkeen rakennusaineista oli pulaan. Kestikin tovin ennen kuin alkoi tapahtua. Jokirannan ja koko Martinmäen jälleenrakentaminen alkoi muutaman vuoden kuluttua sodan päättymisestä. Siihen aikaan haluttiin rakentaa vielä väljästi, sillä rakentamisen teholuvut eivät vielä olleet nykyajan luokkaa. Niinpä syrjäisestä Martin kaupunginosasta on tullut suosittu asuinalue.
Vuosien saatossa kirkon alueesta on tullut entistä puistomaisempi. Perille pääsee Martinkadulta puuistutusten reunustamaa varjoisaa kujaa pitkin. Aurajokirannasta Sotalaistenkadun päästä kirkon edustalle nousee kiviportaat, jotka ovat vain kesäisin käytössä. Tarvittaessa autolla pääsee Temppelinkadulle, ihan kirkon portaiden juurelle. Pari invapaikkaakin löytyy.
Martinkirkon ympäristö kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listaan. Alue on säilynyt muuttumattomana 1950-luvulta asti.
Kirkon ja Martinkadun väliin jää arkkitehti Aulis Blomstedtin piirtämä Invaliditalo vuodelta 1951.
Nimi Sotalaistenmäki ei johdu jatkosodan pommituksista, vaan nimen syntyhistoria on vuosisatoja vanha. Täällä majoitettiin Turun linnan sotaväkeä, huoveja. Sotalaisten kylä kuului vielä siihen aikaan Kaarinaan. Vuonna 1890 jokirannasta nouseva katu nimettiin Martinkaduksi ja koko aluetta alettiin kutsumaan siitä lähtien Martin kaupunginosaksi.
MARTINKIRKKO
Osoite: Huovinkatu 1, Turku.
