”Kultavalmentaja Petri Kettunen jäämässä yllättäen ilman jatkopestiä”.
Helsingin Sanominen toimittaja tiesi aikaisemmin kuin Riian MM-kisoissa kultaan valmentanut Suomen maajoukkueen päävalmentaja Petri Kettunen. Kiusaus oli liian suurin ison lehden toimittajalle. Sisäpiirin uutinen oli pakko julkaista mahdollisimman nopeasti, ennen kuin muut ehtisivät.
Kettusella itsellään ei ollut mitään tietoa, että hänen lähtölaskentansa oli Salibandyliitossa alkanut – huolimatta, että hänen johdollaan Suomi oli juuri voittanut himoitun maailmanmestaruuden. HS:n haastattelu tehtiin alle kaksi viikkoa kultajuhlista.
Tapaus ”Kettunen” ei ole poikkeuksellista. Moni valmentaja on kuullut työsuhteen päättymisestä ensin median kautta. Oskari Saari kertoo vajaa kymmenen vuotta sitten kirjoittamassaan kirjassa Alkemisti velhovalmentaja Petteri Nykyn tarinan. Uudessa jatko-osassaan (Petteri Nykky, Menestyksen tie) Saari kertoo, mitä Nykyn elämässä on tapahtunut myöhemmin, muun muassa Nykyn paluusta takaisin maajoukkueen peräsimeen. Samalla lajin sisäpiiriläisenä Saari kurkistaa kulissien taakse ja paljastaa, mitä kaikkea Kettusen tapauksessa tapahtui.
Nykky toimi maajoukkueen päävalmentajana vuosina 2004–2010. Tänä aikana hän johti Suomen kahdesti maailmanmestariksi, vuosina 2008 ja 2010. Vaikka Nykkykin päätti uransa maailmanmestaruuteen, vieläpä kotikisoissa, ei hänkään saanut jatkaa. Nykyllä itsellään olisi ollut siihen haluja.
Tuplamaailmanmestari ei jäänyt kuitenkaan surkuttelemaan elämän kovuutta, vaan löysi pian itsensä Sveitsin maajoukkueen peräsimestä, vieläpä taloudellisesti huomattavasti paremmilla ehdoilla kuin Suomen maajoukkueen valmentajana.
Kettusen asema uutena päävalmentajana ei ollut kadehdittava. Hän oli jo mukana apurina vuoden 2010 kotikisoissa, mutta Nykyn seuraajana joensuulaislähtöisellä Kettusella oli isot saappaat täytettävänä. Kritiikki uutta päävalmentajaa kohtaan yltyi, kun ensimmäiset MM-kisat 2012 meni alakanttiin. Pari vuotta myöhemmin tunnelma oli jo parempi, kun Suomi pystyi haastamaan Ruotsin tasavertaisesti. Vuoden 2016 MM-kisoissa saavutettiin ennakko-odotusten vastaisesti täysosuma.
Epäsuotuisan alun ansiosta Kettunen ajautui vaikeaan tilanteeseen. Vuoden 2012 joukkue oli lähes sama kuin Nykyn maailmanmestarijoukkue. Konkaripelaajat eivät kuitenkaan sopeutuneet uuden valmentajansa tapaan johtaa. Nykyn haamu kummitteli Kettusen joukkueen taustalla, toteaa Saari kirjassaan.
Vanhan ja uuden valmentajan metodeissa oli ero kuin yöllä ja päivällä. Kun Kettunen johti joukkuettaan selkeän perinteisellä tavalla, Nykky vaikutti olevan enemmänkin tarkkailijan roolissa. Hänen tapansa valmentaa on antaa pelaajille enemmän vastuuta ja vapauksia.
Julkisuuteen tihkui tietoja, että erityisesti kokeneimmat pelaajat olivat tyytymättömiä. Puhuttiin jopa kapinasta. Kettunen pyysi Mika Kohosta selvittämään joukkueen kesken, onko hänellä riittävästi luottamusta. Tulos oli, että vain yksi pelaaja antoi päävalmentajalleen tukensa.
Tilanne alkoi korjaantua, kun maajoukkueen pelaajisto uudistui merkittävästi seuraaviin kisoihin. Tapahtui osittainen sukupolvenvaihdos. Viimeistään vuoden 2016 kisoissa oli Kettusen oma maajoukkue. Samalla pelaajien luottamus päävalmentajaa kohtaan kasvoi kohti Riian kisoja.
Moni pitää Kettusen voittamaa maailmanmestaruutta kovempana saavutuksena kuin Nykyn kahta aikaisempaa maailmanmestaruutta. Kettusen Suomi oli Riian kisoissa selkeä altavastaaja, mutta voitti loppuottelun pelaten taktisesti täydellisen ottelun.
Moni oletti, Kettunen mukaan lukien, että päävalmentaja, jolla oli sopimuksessaan kahden vuoden optio, jatkaa maailmanmestaruuden jälkeenkin. Salibandyliiton mielestä tilanne kuitenkin muuttui, kun tuli tieto, että Suomi saa järjestettäväkseen vuoden 2020 MM-kisat.
Jos Vuoden valmentajaksi valittu Kettunen olisi saanut neljän vuoden jatkosopimuksen kotikisoihin asti, olisi hänen pestinsä päävalmentajana kestänyt jo useiden vuosien ajan. Todennäköisesti se katsottiin liian pitkäksi ajaksi. Mahdollisesti myös miesten maajoukkueen muutamat pelaajat vastustivat yhä kulisseissa Kettusen jatkoaikaa.
Salibandyliitto halusi pitää valmentajavalinnassa kaikki ovet avoimena. Haussa oli valmentaja, joka olisi riittävän kokenut ja riittävän meritoitunut. Käytännössä se tarkoitti pestin petaamista Nykylle. Häntä oli jo ensimmäisen kerran houkuteltu takaisin vuoden 2012 pannukakkukisojen jälkeen, mutta Nykky oli silloin kieltäytynyt.
Nykyn uudelleen valinnalle oli eräs hidaste. Nykyn neuvottelut Tshekin päävalmentajasopimuksesta olivat edenneet jo pitkälle. Lopullinen sopimuksen allekirjoitus oli kuitenkin viivästynyt. Liitosta tuli puhelinsoitto, joka ilmeisesti yllätti Nykynkin. Liitto uteli hänen kiinnostustaan uudeksi päävalmentajaksi. Jos tämä on pelkkä kilpailutus, ei kiitosta, totesi Nykky.
Neuvottelut Tshekin maajoukkuepestistä päättyivät ja Nykky palasi Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi. Myöhemmin Salibandyliiton huippu-urheilujohtajan tehtävissä ollut Kettunen siirtyi Tshekin maajoukkueen päävalmentajaksi. Nyt hänet on nimetty Eerikkilä Sport & Outdoor Resortin salibandypalveluista vastaavaksi päälliköksi. Kettunen siirtyi uuteen tehtäväänsä vuoden 2021 alusta alkaen.
Nykyn palatessa ruoriin, oli vuoden 2010 MM-kisajoukkueesta mukana enää Juha Kivilehto, Tatu Väänänen, Jani Kukkola ja Mika Kohonen. Jos aikoinaan Kettusen tulo aiheutti hämmennystä, sitä samaa se oli myös Nykyn toisen pestin alkaessa.
Alkukangertelun jälkeen Nykky sai kuitenkin hyvän lähdön tuleviin kotikisoihimme (2020>2021), sillä Suomi voitti 2018 Prahan kisoissa maailmanmestaruuden. Se oli Nykylle jo kolmas ja Suomelle neljäs kuudesta tarjolla olleesta. Kun vuoden 2020 kotikisat siirtyivät vuodella eteenpäin, pitenee Nykyn päävalmentajapestikin vuodella. Tässä vaiheessa Nykyn aika maajoukkueen peräsimessä on kestänyt yhteensä toistakymmentä vuotta.
Kettusen päävalmentajuus Tshekin maajoukkueessa päättyi Helsingin MM-kisoihin. Kisoissa Tshekki voitti pronssia.
