Salibandyn MM-kisat Helsinki – Miesten ensimmäinen maailmanmestaruus voitettiin tuurilla

Tero Tiitu sai kunnian tehdä ratkaisevan maalin, kun Suomen miehet voittivat ensimmäisen maailmanmestaruutensa.

Moni on ihmetellyt, miksi suomalainen pelaaja paskoo housuihinsa johtoasemassa. Juuri silloin, kun mestaruus olisi vihdoinkin voitettavissa.

Väitetään, että ruotsalainen kiekkovalmentaja vapautti suomalaiset pelaajat häviämisen pelosta. Globenissa vuonna 1995 voitettu lätkän maailmanmestaruus on joka tapauksessa tärkeä osa suomalaista palloiluhistoriaa.

Petteri Nykky yritti joukkoineen yltää samaan samassa paikassa ja saman nimistä vastustajaa vastaan yksitoista vuotta myöhemmin. Lopputuloksena oli täydellinen pannukakku. Salibandyn MM-kisojen vuoden 2006 loppuottelussa Ruotsia vastaan Suomen varsinaisella peliajalla hankittu johto suli. Jatkoajalla Suomi paskoi housuihinsa ja Ruotsi voitti jälleen kerran maailmanmestaruuden.

Oli selvää, että tämä ei tulisi enää toistumaan. Mutta vasta pari vuotta maajoukkueen pääkäskijänä olleen Nykyn valmennusfilosofia, kokonaisvaltainen ihmisjohtaminen, edellytti tuloksien saamiseksi enemmän aikaa.

Jo ennen Ruotsin kisojen kitkerään tappioon päättynyttä finaalipeliä Nykky oli tuonut maajoukkueen toimintaan paljon uusia ajatuksia. Rimaa nostettiin reippaasti.

Kun harjoitellaan, tehdään se määrätietoisesti. Kun ei harjoitella, eletään niin ettei ryssitä sitä, mitä on saatu harjoittelulla aikaan.

Nykky ei halunnut valmentaa pelaajia ainoastaan urheilijoina, vaan näki heidät suurempana kokonaisuutena. Hän halusi valmentaa pelaajia ihmisinä, niin että heillä on parhaat mahdolliset valmiudet huippusuoritukseen urheilijoina.

Oleellinen osa kisoihin valmistautumisessa olivat leiritykset. Ne olivat tilaisuuksia, missä pelaajat oivalsivat, mitä on huippu-urheilu. Pelaajat näkivät, millaisessa kunnossa muut olivat. Monella silmät avautuivat, kun huomasivat, millainen taso vaaditaan. Niinpä moni alkoi harjoittelemaan enemmän omalla ajallaan ollakseen vielä paremmassa kunnossa seuraavalla leirillä.

Nekin pelaajat, jotka olivat tähän mennessä yltäneet maajoukkueeseen lähinnä lahjakkuutensa ansiosta, joutuivat tekemään enemmän töitä fysiikkansa parantamiseksi. On sanottu, että Prahan MM-kisoihin 2008 matkanneen salibandymaajoukkueen koostuneen ensimmäistä kertaa pelkästään huippu-urheilijoista.

Vuoden 1995 maajoukkueen lätkävalmentajien tavoin Nykky vei pelaajat tilanteisiin, mitkä eivät liittyneet mitenkään itse lajiin. Välillä mentiin vahvasti mukavuusalueen ulkopuolelle. Moni maajoukkuetoiminnassa silloin mukana ollut pelaaja muistaa vieläkin Sulkavan soudun, 60 kilometrin pituisen kirkkovenemaratonin. Menestys kisassa oli vaatimaton, mutta sitäkin suurempi oli yhteishengen kasvu, etenkin kun kaikilla oli pakarat verillä puutteellisten varusteiden ansiosta.

Jo Tukholman kisoissa unelmana oli pelata täydellinen peli. Peli, jonka pelaajat muistaisivat koko elämänsä ajan. Finaalin alku lupasikin juuri tätä, mutta Suomi tyri kolmen maalin johtonsa. Vielä kolmannessa erässä Suomi kävi kahden maalin johtoasemassa, mutta Ruotsi tuli rinnalle ja meni lopulta jatkoajan ylivoimamaalillaan ohi. Nykyn joukkue päästi yhden maalin väärällä hetkellä väärässä ottelussa. Tuloksena oli perin tuttu hopeamitali.

Tukholman kisojen jälkeen valmennuskolmikko Nykky-Jäntti-Ahonen vaihtui niin, että jälkimmäisen paikan otti Sami Kuitunen. Joukkuekin muuttui kahdessa vuodessa. Esimerkiksi Jari-Pekka Lehtonen ja Jaakko Hintikka lopettivat. Leiritysten ulkopuolelta joukkueeseen nostettiin muun muassa Mika Savolainen ja Juho Järvinen. Ruotsissa koko uransa pelannut Rickie Hyvärinen oli kotimaista salibandyä seuraaville outo kasvo, mutta ei enää Prahan 2008 kisojen jälkeen.

Joukkueen suurin ongelma oli yhä sama, eli sillä ei ollut kokemusta mestaruuden voittamisesta. Jälkeen päin on nähty, miten kerran riman ylittäminen on helpottanut mestaruuden uusimista.

Tavoitteen saavuttaminen on helpompaa kuin sen tekeminen ensimmäistä kertaa.

Nykky sai apuvalmentajineen lisääaikaa valmistumiseen, kun Kansainvälinen Salibandyliitto eli IFF siirsi kisojen ajankohdan keväästä loppuvuoteen. Uusi ajankohta mahdollisti uudenlaisen valmistautumisen kisoihin, sillä Nykky vei joukkonsa liiton rahakirstunvartijan kauhuksi syksyn pimeydessä Espanjan lämpöön.

Vastaavaa ei oltu miesten puolella kokeiltu aikaisemmin. Ratkaisua pidettiin outona, etenkin kun kyseessä oli enemmänkin ”lomailua” auringossa. Nykky halusi viedä joukkueen pois tutusta arjesta olosuhteisiin, jossa voisi harjoittelun ohella rentoutua yhdessä ja nostattaa joukkuehenkeä.

Prahan kisojen Suomen alkulohkossa pelasivat Sveitsi, Viro, Norja ja Tanska. Otteluohjelma oli laadittu niin, että Suomi pelasi neljä ottelua peräkkäisinä päivinä. Ilmeisesti isäntämaa Tshekki toivoi, että Suomi kompastuisi Sveitsiin ja saisi välierissä vastaansa Ruotsin. Näin Tshekeillä olisi ollut parempi mahdollisuus edetä loppuotteluun.

Suomella oli omat murheensa kisojen alussa. Tatu Väänäsen polvi ei kestänyt pelaamista. Mika Kohosen jalkaongelmat olivat helpottaneet, mutta juuri ennen turnauksen alkua hän sairastui rajuun vatsatautiin.

Suomi selvitti helposti Viron (7-0) ja Tanskan (8-2). Kolmannessa ottelussa vastaan tuli alkulohkon päävastustaja Sveitsi. Joukkueen suuri henkinen johtaja Kohonen saatiin mukaan lähes ”puolikuolleena” pelaamaan vähäisiä minuutteja. Lopputulos oli Suomelle 4-0.

Ruotsi oli tehnyt alkulohkossaan valtavasti maaleja, yli puolet enemmän kuin Suomi. Nykyn mielestä helpompia vastustajia vastaan kannattaa säästää voimia. Näyttämisen tarvetta ei ollut. Tosin viimeisessä alkusarjan ottelussa Suomi teki viisitoista maalia Norjan verkkoon.

Suomi lähti välieriin oman lohkonsa voittajana. Vastustaja oli Tshekki. Täysi halli innokkaita isäntämaan kannattajia ei estänyt Suomen 4-2 voittoa. Ruotsikin oli tiukoilla omassa välierässään voittamalla lopulta Sveitsin yhden maalin erolla.

Kohosen vatsahuolet eivät hellittäneet. Mikä pahinta, tauti oli levinnyt muutamalle muullekin pelaajalle. Finaaliotteluun lähdettiin kuitenkin luottavaisesti tutulla teemalla, ”BGE”, Best game ever, Kaikkien aikojen paras peli.

Finaalipäivän aamulla joukkuepalaverissa käytiin läpi taktiikkaa ja soitettiin Sakari Kuosmasen versio Finlandiasta. Tunnelma oli positiivinen ja odottava.

YLE:n kommentaattori Jari-Petteri Anttila otaksui analyysissään, että ottelun alku tulee olemaan hyvin varovainen. Näin ei todellisuudessa ollut. Jo minuutin jälkeen Suomi teki ottelun ensimmäisen maalin. Pian tuli toinen, kolmas ja neljäs. Ottelu oli täydellisesti Suomen hallussa. Ruotsi ei ole ollut koskaan aikaisemmin yhtä pahassa myllytyksessä. Erätauon jälkeen kaikki muuttui – jälleen kerran.

Suomi jäi jyrän alle. Kahden vuoden takainen Globenin ilmiö toistui. Suomi paskoi jälleen housuihinsa. Sinivalkoiset olivat pesukoneessa. Lasittuneita kasvoja. Kehonkieli kertoi, miten joukkue oli lamaantunut. Ruotsi tuli maalin päähän. Ottelun selostaja Mikko Hannula totesi, että Suomi johtaa vielä kamppailua. Toisen erän loppu oli pelkkää selviytymistaistelua.

Kolmannessa erässä Ruotsi tuli ensin rinnalle ja meni noin kymmenen minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä 5-4 johtoon. TV näytti lähikuvaa MM-pokaalista ja Ruotsin joukkueesta. Pian Ruotsi teki vielä kuudennen maalinsa putkeen.

Kun peliaikaa oli jäljellä noin viisi minuuttia, Lassi Vänttinen toi Suomen maalin päähän. Vain runsas kymmenen sekuntia kavennusmaalin jälkeen Suomi sai rankkarin, mutta Kohonen epäonnistui. Ylivoimalla neljä minuuttia ennen summerin soittoa Suomi onnistui kaventamaan 6-6 ja mentiin jatkoajalle.

Ruotsi hallitsi jatkoerää. Suomi oli vaikeuksissa. Ruotsi lähti vaaralliseen vastahyökkäykseen, mutta Henri Toivoniemi torjui vastaantulollaan varman maalin tuurilla ja taidolla. Paluupallo ajautui Hyväriselle, joka syötti takatolpalle Tero Tiitulle. Hänestä tuli Suomen sankari lakaisemalla pallon voimalla verkkoon metrin päästä maalista. Suomi oli maailmanmestari.

Koskaan Suomen maajoukkue ei ollut pelannut yhtä hyvin kuin Prahan finaalin ensimmäisessä erässä. Sen jälkeen tapahtui jälleen tuttu lamaantuminen johtoasemassa. Mestaruus tuli, mutta ei tavalla, mikä olisi tyydyttänyt Nykkyä.

Peli oli jotain aivan muuta kuin mitä haettiin. Finaali ei ollut joukkueen moton mukainen, kaikkien aikojen paras peli. Meillä oli selkeät teemat, mutta emme pystyneet pitämään niistä kiinni.

Rima oli ylitetty, mutta ottelun läpivienti ei onnistunut halutulla tavalla. Taso vaihteli liikaa pelin sisällä. Nykyn mielestä mestaruus voitettiin tuurilla.

Ei ylletty lähellekään omaa parasta peliä.

Jos otettiin Globenista opiksi, sama tehtiin myös Prahan kisoista. Joukkueen menestys ei saisi olla kiinni hyvästä onnesta. Mestaruutta ei voi voittaa jatkossa sattuman avulla.

Kaksi vuotta myöhemmin omissa kotikisoissaan Helsingin Hartwall-areenalla Suomi murskasi Ruotsin loppuottelussa loppuluvuin 6-2. Suomesta tuli maailmanmestari ilman tuuria, sattuman yläpuolella.

(Teksti perustuu Oskari Saaren kirjoittamaan kirjaan Alkemisti, Petteri Nykyn tarina.)

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!