Melkein mikä tahansa laji kävi. Lappeenrantalainen Pikku-Petteri oli innostunut kaikista mahdollisista urheilulajeista. Juoksulajit, pituushyppy, jalkapallo, jääkiekko…Salibandystä ei vielä Petteri Nykyn lapsuudessa ollut tietoakaan. Ja sitten oli tietysti seiväshyppy. Miten ihmeessä?
– Kuuntelin mökillä radiosta vuonna 1972 Münchenin olympialaisten selostusta Antti Kalliomäen seiväshypystä. Olin tehnyt ala-asteella omat seiväshyppytelineet. Tein seipäänkin itselleni. Kun urheilin Lauritsalan Kisassa, silloin oli jo bambuseiväs. Myöhemmin sain oikean lasikuituseipään. Olin kotikutoinen seiväshyppääjä, mutta ennätykseni on 450 cm.
Tutustuminen uuteen trendilajiin salibandyyn tapahtui luonnostaan. Jyväskylän yliopistossa kemiaa opiskeleva nuorukainen houkuteltiin ensin yhteiselle sählyvuorolle. Sieltä Nykky siirtyi sujuvasti jyväskyläläisen oikean salibandyseuran toimintaan. Vuonna 1989 perustettu Liffe oli muodostettu, kuten monet muutkin salibandyseurat, opiskelijaporukoista.
Aikansa kutakin. Liffe kuopattiin muutaman vuoden kuluttua. Osa pelaajista, Nykky mukaan lukien, siirtyi paikalliskilpailija Happeen joukkueeseen. Lopulta Nykystä tehtiin joukkueen pelaajavalmentaja ja myöhemmin päävalmentaja.
Salibandy ei ole kuitenkaan Petterille se tärkein laji. Eikä se ole seiväshyppykään, vaikka Nykky hyppäsi Iowan osavaltion aluemestaruuskisoissa saman tuloksen kuin voittaja. Se on golf. Vaikka salibandyvalmentajaurakin oli jyrkässä nousukiidossa, Nykky panosti myös golfvalmentajan ammattitutkintoon.
Ensikosketuksen lajiin hän sai ollessaan vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Golfkärpänen puraisi lujaa, jopa niin lujaa, että laji on yhä tärkeä osa Nykyn elämää. Ensin pelaajana ja sittemmin golfin ammattivalmentajana.
Millainen merkitys golfilla on nykyisin sinulle?
– Tutustuin lajiin Yhdysvalloissa, mutta minulla oli sellainen uskomus, että golf on eliitti laji. Kun pääsin sellutehtaalle töihin, tienasin rahaa ja suoritin green cardin. Valmentaminen on nyt minun ammattini, välittämättä, mikä laji. Golfissa minulla on ollut valmennettavana ammattilaisia ja amatööripelaajia. Paljon aikaan on tullut vietettyä golfkentillä.
Happeen kausi Nykyn valmentamana keväällä 2000 päättyi pronssimitaleihin. Sen jälkeen oli edessä muutto pääkaupunkiseudulle Espoo Oilersin valmentajaksi. Ajanjakso 2000-2008 ”Öljymiehissä” oli menestys. Yksi hopea ja kaksi Salibandyliigan mestaruutta avasi tien miesten maajoukkueen päävalmentajaksi.
Valmentajavelho, myös ”Alkemistiksi” tituleerattu Nykky, on voittanut maajoukkueen peräsimessä kolmasti maailmanmestaruuden. Kaksi enimmäistä tulivat vuosina 2008 ja 2010. Viimeisin tuli vuonna 2018 Nykyn toisella päävalmentajakaudella. Välivuosina Nykky valmensi AC Hakia, Classicia ja Sveitsin liigassa pelaavaa Alligator Malansia. Vuosina 2011–2015 hän toimi kielitaitoisena Sveitsin salibandymaajoukkueen päävalmentajana.
Ruotsalaisen valmentajaguru Curt Lindströmin opein suomalaisista häviämään tottuneista pelaajista tuli voittajia. Vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruus on ollut käännekohta myös suomalaisessa valmennuskulttuurissa. Nykky on vahvasti osa tätä mentaliteettia. Hän on eräs modernin valmennustyylin edelläkävijöistä Suomessa.
Maajoukkueen nykyinen joukkueenjohtaja Oskari Saari on kuvannut kirjassaan Alkemisti – Petteri Nykyn tarina osuvasti Lappeenrannan Lauritsalassa syntyneen ja seitsemänvuotiaaksi asti lastenkodissa kasvaneen eteläkarjalaisen maisterin sielunelämään ja omintakeista valmennusfilosofiaa.
Kirja vilisee Nykyn esikuvien nimiä, joilta hän on ammentanut ajatuksia omaan tapaansa valmentaa. Yksitoista NBA-mestaruutta voittanut Philip Jackson ja amerikkalaisen yliopistourheilun legenda John Wooden kertovat jotain urheilua seuraaville. Sen sijaan Nykyn ajatusten lähteinä olleet italialainen filosofi Jiddu Krishnamurt ja psykologi Mihaly Csikszentmihaly kuulostavat useimmille perin vierailta.
Tarvittaessa osuvia vertauksia valmennukseensa Nykky on löytänyt myös V.A. Koskenniemen runoista ja Richard Bachin kirjoittamasta Lokki Joonatanista. Lienee melko poikkeuksellista, että lajiliitto on ostanut jokaiselle maajoukkuepelaajalle kyseisen Bachin teoksen luettavaksi.
Mistä kumpuaa into kirjallisuuteen, ja vieläpä hieman haasteellisten kirjojen pariin?
– Isäni luki paljon ja aina ihmettelin, mitä hän näkee niissä kirjoissa. Kun aloin pelaamaan golfia tosissani, löysin alan kirjallisuuden. Jack Nicklauksen Täydellinen lyönti -kirjan jälkeen luin kaiken, mitä golfista löytyi. Kaikki, mikä liittyi psykologiaan, uskontoihin, itsensä kehittämiseen jne. alkoi kiinnostamaan. Juha Jäntin kanssa olemme filosofoineet yhdessä jo 1990-luvun lopulta alkaen.
Olet vienyt valmennusta astetta filosofisempaan suuntaan. Olet muun muassa todennut, että joskus matka on tärkeämpi kuin päämäärä, myös huippu-urheilussa. Mitä tällä tarkoitat?
– Päämäärä on iso tavoite, joskus unelma. Lopputulos on seuraus hyvän arjen tekemisestä. Sattumalle on aina iso mahdollisuus. Tekemällä hyvin, sattuman merkitys pienenee. Meille käy hyvin, jos teemme hyvin. Pyritään vapauttamaan pelaaja pelaamaan sille optimaaliselle taitotasolle kuin, mitä hän on harjoitellut.
Perinpohjainen tapasi valmentaa vaatii valmennettavilta poikkeuksellista kykyä olla vastaanottavainen. Miten suomalainen pelaaja, joka on ehkä tottunut perinteisempiin valmennusmetodeihin, ottaa vastaan omintakeisen tapasi valmentaa?
– Jos pelaajat haluavat pyöriä tässä mukana, ei heillä ole vaihtoehtoja. Kun teemme kirjallisia tehtäviä, pääsemme kaikkien pelaajien pään sisään. Pystymme käsittelemään heitä täysin eri tavoin. A4-filosofialla saat nopeasti paljon tietoa. Tyhjää paperia ei ole kukaan koskaan jättänyt. Toki toisille kirjoittaminen on helpompaa kuin toiselle.
Metodeihisi kuuluu kokonaisvaltainen valmentaminen. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
– Jos harjoittelet neljä tuntia päivässä, vuorokaudesta jää vielä jäljelle kaksikymmentä tuntia. Jopa nukkuminen ja ruokailu ei välttämättä ole riittävällä tasolla. Parisuhde pitää olla kunnossa. Suhteet kavereihinkin tulee olla kunnossa. Kun pyritään maailmanmestariksi, urheileminen on ykkössijalla. Tärkeää on, ei pelkästään se, mitä teet urheilussa, vaan mitä tapahtuu urheilun ulkopuolella.
Käytät usein myös termiä flow. Mitä sillä tarkoitat ja mikä merkitys sillä on?
– Se on tila, missä ajankulukin hämärtyy. Kaikki tuntuu helpolta. Haaste ja osaamisen taso kulkevat käsi kädessä. Sen näkee silmistä, kun pelaaja pääsee flow-tilaan. Siihen vaikuttaa valmistautuminen, levollinen olotila, olet varma, että kaikki voitava on tehty. Mitä useampi pelaaja pääsee flow-tilaan, sitä vaikeampi on vastustajan voittaa. Sokeakin maalivahti näkee pallot.
Sinä ja taistelutoverisi Jussi Jäntti ja Sami Kuitunen tunnetaan intohimoisesta tavasta valmentaa. Yön viimeisetkin tunnit on käytetty otteluun valmistautumiseen. Onko vaarana ylivalmentaminen? Eli pelaajille tuodaan liian lähellä finaalia liikaa uusia asia pureskeltavaksi.
– Sitä tapahtuu valtavasti, mutta me olemme tarkkoja, että sitä ei tapahtuisi. Nuorena valmentajana siihen syyllistyi paljon. Kuitusen tulo mukaan valmennustiimiimme on auttanut, että emme enää ylivalmenna. Olemme oppineet nukkumaankin enemmän kisojen aikana.
Oskari Saaren kirjassa kerrot näin: ”Olen periaatteessa aivan väärä jätkä valmentamaan mitään joukkuetta, koska minua ei kiinnosta oikeastaan ollenkaan voittaminen vaan valmentaminen”. Kuulostaa hurjalta maajoukkueen päävalmentajan suusta sanottuna. Mitä tällä tarkoitat?
– Nuorena minulla oli voittamisen vimma, mutta nyt se jalostunut tekemisen vimmaksi. Meidän valmentajien tehtävä on auttaa jätkiä löytämään yhteinen soundi joukkueena, oma paras potentiaali. Silloin me valmentajat olemme onnistuneet. Hyvällä tekemisellä yleensä pärjää. Nuori valmentaja voi tehdä voittamisesta liian tärkeää, jos ei ole vielä mitään voittanut. H-hetkestä tulee liian iso, kun pitäisi mennä vaan nauttimaan hetkestä ja näyttää osaamista. Sitä kautta tulee tulos. Olen itsekin matkan varrella mokannut.
Esikuvasi John Woodenin niin sanotussa ”menestyksen pyramidissa” on viisauksia, joita olet hyödyntänyt omassa valmennuksessasi. Yksi tärkeä osa menestymisen kannalta on joukkueen sisäinen ilmapiiri. Olet käyttänyt sanaa rooliveljeys. Mitä sillä tarkoitat?
– Joukkueessa on erilaisia rooleja, mutta kaikki roolit ovat yhtä tärkeitä. Nykky ei ole sen tärkeämpi kuin joku yksittäinen pelaaja. Tämä koskee huoltotiimiäkin. Pelaajan tulee ymmärtää jokaisen muunkin rooli ja sen merkitys joukkueelle varamiehiä myöten. Joukkueen etu tulee ensin. Laivaa ei saa keikuttaa oman edun nimissä.
Olet ollut mukana maajoukkueen toiminnassa jo parisenkymmentä vuotta. Miten maajoukkueeseen ehdolla olevat pelaajat ovat muuttuneet näiden vuosien aikana?
– Meillä on ollut jo pitkään hyviä ryhmiä, missä on ollut edestä vetäviä pelaajia. Ryhmät ovat olleet kuitenkin heterogeenisimpiä kuin nykyään. Jos olet joskus ollut hyvä, se ei takaa paikkaa joukkueessa. Päästäkseen edes leiritykseen vaatimustaso on noussut. Toivomme, että vaatimustaso tulisi joukkueen sisältäpäin. Olemme menneet eteenpäin aivan valtavasti. Kotikisat ja kotiyleisölle esiintyminen tuottavat vielä ihan erilaisen kiiman.
Pelaajien lopullinen valinta kisajoukkueeseen lienee aina valmentajien suurin haaste. Miten se käytännössä tapahtuu?
– Joka kisoissa valintaprosessi on ollut erilainen. Välillä vaikeampi, välillä helpompi. Koronan takia nuorempien pelaajien näytöt jäivät vähiin. Pystyisimme heti nimeämään toistakymmentä pelaajaa joukkueeseen. Roolisopivuus on oleellista. Päävalmentajalla on mukamas viimeinen sana, mutta en minä sitä käytä. Neuvottelemme niin kauan, että kaikki valmentajat ovat samaa mieltä. Näin me saamme aikaiseksi oikeat valinnat. Kolmekymmentä pelaajaa tuli lopulliselle listalle, joista kymmen jäi varalle.
Olet itse nimittänyt itseäsi äijäksi, joka on titaanilla vahvistettu. Mistä moinen?
– Kerran talvipakkasella Eerikkilässä olin menossa syömään. Matkalla puhelimeni piippasi. Samalla, kun otin puhelimen taskustani, liukastuin selälleni. Kolmeen kohtaan tuli murtuma. Nyt selkärangan molemmilla puolilla on kaksi titaanitankoa kahdellatoista ruuvilla kiinnitettynä. Sitten, kun minut tuhkataan, tangot voi antaa varaosiksi seuraavalle.
…
Tämän haastattelun jälkeen on tapahtunut paljon. Kaikki ei mennyt ihan niin kuin Nykky ja hänen valmennustiiminsä olivat etukäteen suunnitelleet. Kotikisoissa 2021 tuloksena oli kitkeränmakuinen finaalitappio Ruotsille. Ja nyt viimeksi Sveitsin MM-kisoissa oli tyytyminen pronssimitaliin.
Nykyn ura maajoukkueessa päättyy vuoden loppuun mennessä ja tilalle tulee Esa Jussila. Maajoukkueen pitkäaikainen valmentaja Nykky on kertonut, että ura salibandyn parissa on tältä osin ohi. Ei tarvitse kuitenkaan olla kovinkaan suuri ennustaja, jos väittää, että titaanilla vahvistettu mies nähdään vielä uudestaan salibandyjoukkueen valmennuksessa.
