– Tuohon kohtaan se osui, toteaa Henri Toivoniemi ja osoittaa sormellaan oikeaa käsivarttaan. Kyseessä on eräs Suomen salibandyhistorian tärkeimmistä torjunnoista.
Vuoden 2008 Prahan finaalin jatkoerää on pelattu noin viisi minuuttia. Toivoniemi torjuu, kun Fredrik Norlingin laukaus on ratkaista maailmanmestaruuden Ruotsille. Suomi pääsee vastahyökkäykseen. Moneen kertaan harjoitellun kuvion päätteeksi Tero Tiitu iskee voittomaalin. Suomi voittaa ensimmäisen salibandyn maailmanmestaruutensa
Kertaheitolla pyyhitään jo vuosia Suomen maalia vartioineen Toivoniemen mielestä kaikki edelliset kitkerät MM-tappiot.
– Itse asiassa Ruotsi oli ratkaista ottelun jo hieman aikaisemmin. Niklas Jihdellä oli avopaikka. Itse olin vielä poikittaisliikkeessä ja tajusin olevani myöhässä. Onneksi Jihden laukaus osittain epäonnistui ja pallo tuli suoraan rintaani.
Jos Prahan voitossa oli mukana tuhti annos sattumaa, sitäkin selvempää oli maailmanmestaruuden voittaminen pari vuotta myöhemmin kotikisoissa Helsingin Hartwall Areenalla. Mikäli järjestysmiehiä on uskominen, loppuottelun tunnelma oli ainutlaatuisin, mitä hallissa on koskaan koettu. Paikalla oli yli 13 000 ihmistä juhlimassa Suomen toista maailmanmestaruutta.
– Itselläni ei ollut pelin aikana juurikaan mitään käsitystä ihmismassasta ja kovasta metelistä. Sitä keskittyy niin peliin, että on koko ajan ikään kuin kuplassa. Muistan, miten vielä ihan ottelun lopussa, kun peli oli jo ratkennut, huusin pakille pää punaisena, että ota se mies kiinni.
Toivoniemi on valittu MM-kilpailujen tähdistökentälliseen Sveitsissä 2004, Ruotsissa 2006, Tšekissä 2008 ja Sveitsissä 2012. Mestaruusvuonna 2010 valintaa ei tullut.
– Vuoden 2010 kotikisoissa olin parhaimmillani. Valitsijat valitsevat. Joukkueemme oli niin hyvä, että maalivahti ei aina tule esiin. Niissä kisoissa meillä oli ehjin joukkue kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki palaset loksahtivat kohdilleen. Tärkeämpää on aina kuitenkin ollut joukkueen pärjääminen.
Vaikka maailman parhaimman maalivahdin valintaa salibandyssä ei virallisesti tehdä, oli Toivoniemi uransa aikana meriittiensä ansiosta kiistatta ykkösmaalivahti. Se on kova suoritus kaverilta, joka meni vasta aikuisiällä mukaan oikeaan salibandyseuraan.
– Asuin Vantaan Hakunilassa. Itä-47 oli minun ensimmäinen salibandyseurani. Siirryin sinne, kun olin jo 18-vuotias. Sitä ennen pelasin vain kaveriporukassa. Kutsuimme joukkuettamme nimellä Veijarit. Pelasimme Hakunilan nuorisotilalla lähes joka päivä sählyä.
Paikka maalista löytyi perinteisellä tavalla.
– Minulla on kaksi muutamaa vuotta vanhempaa isoveljeä. Äitini pakotti heidät ottamaan minut mukaan peleihin. Minut laitettiin aina maaliin, kun en muuhun pystynyt. Olin siellä maila ja räpylä kädessä.
Matka jatkui kohti isompia pelejä.
– Itä-47 oli joukkueeni neljän vuoden ajan. Nousimme 3. divariin. Hakunilan Kisa eli AC HaKi oli seuraava luonnollinen seuravalintani. HaKi oli noussut 2. divariin ja he pyysivät minut mukaan. Lopulta nousimme aina Salibandyliigaan asti. Kolmen HaKi-kauden jälkeen siirryin Espoon Oilersiin. Siellä valmentajina olivat Petteri Nykky ja Mika Ahonen.
Vaikka Toivoniemi voitti Oilersissa heti ensimmäisenä kautenaan 2001-2002 Suomen mestaruuden, palasi hän takaisin Hakunilaan.
– Oilers-aikana asuin yhä Vantaalla. Treenimatkat Espooseen kestivät ruuhkassa tunnin. En ollut vielä niin aikuinen, että olisin voinut muuttaa Espooseen. Niinpä matkojen takia palasin takaisin Hakiin kolmen kauden ajaksi.
Syksyllä 2005 Toivoniemi aloitti useamman vuoden kestävän ja menestyksen kannalta poikkeuksellisen uran SSV:n maalinsuulla. Yhden hopean jälkeen tuli peräkkäisinä vuosina viisi Suomen mestaruutta.
– Viiden Suomen mestaruuden jälkeen oli hyvä siirtyä Ruotsiin. Tiesin, että pelivuosia on enemmän takana kuin edessä. Siirto Helsingborgiin tuli hyvään kohtaan. Alun perin piti olla siellä pidempään, mutta perhesyistä palasin jo vuoden jälkeen takaisin Suomeen ja SSV:hen.
Kaudella 2012-13 SSV sai hopeaa ja seuraavana vuonna, Toivoniemen viimeisellä kaudella, vielä pronssia. Kun peliura oli paketissa, Toivoniemen tilastoihin oli ikuistettu kaksi MM-kultaa, kolme MM-hopea, yksi MM-pronssi, kuusi Suomen mestaruutta ja kolme himmeämpää SM-mitalia sekä useampi Suomen Cupin voitto.
Kahden pelaajana voitetun maailmanmestaruuden jälkeen tuli vielä kaksi lisää. Maajoukkueen päävalmentaja Petri Kettunen soitti ja pyysi mukaan projektiin, minkä tavoitteena oli voittaa maailmanmestaruus vuonna 2016.
– Kiinnostuin heti. Voitin kaksi maailmanmestaruutta lisää valmentajana, ensin 2016 ja kaksi vuotta myöhemmin Nykyn kanssa.
Toivoniemen ura kesti kuusitoista vuotta. Maajoukkueeseenkin hän ylsi jo 2000-luvun alkuvuosina. Näiden vuosien aikana peli meni eteenpäin kukonaskelin. Pelinopeuden kasvaessa, se muutti myös maalivahdin roolia.
– Peli on mennyt niin nopeaksi, että maalivahti joutuu pelaamaan enemmän tolppien välissä. Kun syöttö lähtee 150 kilometriä tunnissa ja laukaus melkein kahta sataa, ei maalivahdilla ole paljoakaan aikaa, jotta ehtisi pallon eteen. Maalivahti joutuu nykyään pelaamaan syvemmällä ja pitää osata lukea peliä niin, että osaa tulla oikealla hetkellä ulos maalista.
Isolla peittävällä maalivahdilla on etu, mutta se ei ole ratkaisevaa.
– Meillä on maajoukkueessakin erikokoisia maalivahteja. Jokainen pärjää koostaan huolimatta. Kyky liikkua ja taito lukea peliä ovat se juttu, riippumatta oletko pitkä tai lyhyt.
Toivoniemen aktiiviaikana maalivahtivalmennus oli vähäistä.
– Lahjakkuudella pääset tiettyyn pisteeseen, mutta maajoukkueeseen asti se ei nykyään riitä. Minulla on ollut se onni, että aina on ollut sellaisia pelikavereita maalivahteina, joiden kanssa on voinut keskustella peliasioista. Topi Tamminen on auttanut minua paljon. Hän on tehnyt pitkän päivätyön maalivahteja opastaen. Maalivahtivalmentajia on tullut vähitellen lisää, mutta enemmänkin saisi olla. Onneksi moni entinen maalivahti on palanut lajin pariin.
Toivoniemi on osa maajoukkueen valmennusta. Hänen vastuullaan ovat tietysti MM-kisajoukkueen maalivahdit. Ruutu on iso, sillä hänen sanansa painaa maalivahtivalinnoissa. Voittavalla joukkueella pitää olla voittava maalivahti. Toivoniemen etuna on, mistä valita. Salibandykään ei ole poikkeus, Suomi kasvattaa huippuluokan maalivahteja.
