Ottelu lienee ollut ikimuistoinen suomalaiselle tuomarikolmikolle. Mattias Gestranius, Mikko Alakare ja Riku Vihreävuori saivat poikkeuksellisen tehtävän päästessään tuomitsemaan Kreikan liigan huippuottelua AEK Ateenan ja PAOK Thessalonikin välillä.
Erikoista tässä on se, että kolmikosta tuli ensimmäiset ulkomaalaiset tuomarit Kreikan pääsarjassa yli 40 vuoteen. Tehtävän poikkeuksellisuutta korostaa myös episodi, joka eskaloitui samaisten joukkueiden kohdatessa edellisellä kerralla. PAOK:n omistaja ja puheenjohtaja Ivan Savvidis asteli viheriölle käsiase vyöllään. Mies suivaantui tuomarille hänen hylätessään PAOK:n tekemän maalin.
Niinpä Kreikan jalkapalloliigassa tuli voimaan sääntö, jonka mukaan kovan riskin otteluissa tulee olla ulkomaalaiset erotuomarit.
Toinen ikimuistoinen hetki koettiin, kun Gestranius matkusti avustajineen Madridiin tuomitsemaan Mestareiden liigan lohkovaiheen ottelua Atlético Madrid vastaan AS Monaco. Edellisen kerran suomalaistuomareita oli nähty vastaavassa liigassa 23 vuotta sitten, kun Ilkka Koho sai kyseisen tehtävän.
Pakko kysyä heti ensimmäiseksi, kumpi historiallinen tuomaritehtävä on ollut ikimuistoisempi.
– Näin jälkikäteen ehkä Kreikan ottelu on ollut ikimuistoisempi. Mutta silloin, kun ottelut pelattiin, niin ehdottomasti Mestareiden liigan ottelu oli tärkeämpi. Tämä ottelu sai huomattavasti enemmän huomiota mediassa. Kreikan ottelun taustalla oli paljon sellaista, mitä en silloin vielä ymmärtänyt. En asiaa sen enempää silloin miettinytkään, vaan kävin kutsuttuna hoitamassa tehtävän. Peleinä kumpikaan ottelu ei ollut kovin vaikea.
Millainen muisto jäi Kreikan ottelusta?
– Jälkeenpäin olen ottelun erikoisuutta miettinyt, mutta silloin keskityin vain annettuun tehtävään. Mutta emme saaneet syödä kaupungissa, emme saaneet poistua hotellista, emmekä saaneet treenata stadionilla ottelua edeltävänä päivänä. Kaikki tällaiset oli kielletty.
Useimmilla Veikkausliigatuomareilla on jonkinlainen jalkapallotausta pelaajana, lähinnä alemmilta sarjatasoilta. Poikkeuksen porukasta tekee Petri Viljanen, jonka tilastoihin on merkitty otteluita pääsarjatasoltakin. Paraisilla kasvanut Gestranius aloitti paikallisesta nappulaliigasta edeten Piffenin juniorijoukkueisiin. Aikuisiällä kokemusta kertyi vain alasarjoista. Tuomarointi kiehtoi Mattiasta enemmän. Ensimmäiset ottelut tuli ”vihellettyä” jo pihapeleissä.
– Pelasin B-junnuissa, kun Paraisilla järjestettiin tuomarikurssit. Minä ja muutama minun joukkuekaverini meni mukaan. Ensimmäinen pelini meni kivasti, ja tunsin, että tämä on minun juttuni.
Pitääkö tuomarointi aloittaa jo nuorena, jotta ehtisi puhaltamaan uran aikana arvokisoissa?
– Pitkälti se on juuri näin, vaikka enää ei ole tuomareilla ikärajoja. Kirjoittamaton sääntö on kuitenkin, että lopetat 45-vuotiaana. Testitkin ovat sen verran kovia. Katsojaksi ehdin arvokisoihin, mutta tuskin tuomarina. Vaikka en ole vanha, olen liian vanha. Arvokisatuomarit valitaan eliittiryhmästä, missä on tällä hetkellä 27 tuomaria Euroopasta. Itse kuulun seuraavalle tasolle, ykkösryhmään. Meitä on siellä viitisenkymmentä tuomaria.
Pierluigi Collina ja hänen tiukan olemuksensa persoonallisine silmineen muistavat kaikki. Brittiläisen poliisin, huipputuomari Howard Webbin, atleettinen olemus teki vaikutuksen.
Kuinka paljon tuomarointi on persoonakysymys?
– Mitä suurimmassa määrin. Tuomarointi vaatii tietynlaisen persoonan, että ylipäätään pärjää. Mitä kovempiin peleihin pääset, sitä enemmän persoonallisuus korostuu.
Millaisia tuomarin ominaisuuksia kansainvälisissä otteluissa arvostetaan?
– Sinulla pitää olla tietty johtajaominaisuus. Sen ympärille olen rakentanut myös oman erotuomariuraani. Sinun pitää osata johtaa ihmisiä. Mitä suurempiin ympyröihin pääset, sitä enemmän tarvitaan tätä ominaisuutta. Kansainvälisissä otteluissa vastassa on isoja diivoja ja suuria staroja. Tuomarin pitää omata myös äärimmäisen hyvän tilannetajun. Esimerkiksi, jos joku tietty pelaaja käy kuumana, pitää tietää, miten lähestyä pelaajaa tietyssä tilanteessa.
Argentiinalainen lähes parimetrinen Néstor Pitana sai kunniatehtävän viimeisissä MM-kisoissa. Hän oli oikeudenjakajana loppuottelussa.
– Pitana osaa käyttää omia ominaisuuksiaan hyödyksi. Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti. Néstor on erinomainen persoona. Hyvin suorasanainen, mutta pilke on aina silmäkulmassa. Hän osaa käsitellä ihmisiä, ja onhan se vakuuttavan näköistä, kun tuon kokoinen jätkä on vastassa.
Entä pitääkö olla nykyään ”upseeriainesta” pärjätäkseen tuomarina?
– Vielä 1980-luvulla armeijatyylinen johtamistapa toimi, mutta ei enää. Maailma ja ihmiset ovat muuttuneet. Mutta tuomarilla pitää olla yhä se ominaisuus selkärepussa. Sen voi ottaa sieltä silloin, kun sitä tarvitaan.
Kuinka paljon kielitaidolla on merkitystä kansainvälisissä otteluissa ja miten sitä testataan?
– Englanti on Uefan kieli ja sitä testataan uusilla tuomareilla. Itse, kun olin uusi tuomari, olin fyysisesti paikalla. Meillä oli viikon koulutus ja siihen sisältyi myös haastattelu. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, mitä sanot, vaan miten sanot.
Tuomaroit usein samojen avustavien tuomareiden Mikko Alakareen ja Jan-Peter Aravirran kanssa. Saatko itse vaikuttaa tilanteeseen?
– Minulla on ollut äärimmäisen hyvä tiimi. Olemme olleet tiiviisti yhdessä vuodesta 2014. Fifan tai Uefan lähettämä erotuomarimääräys tulee ensin minulle, mutta sen jälkeen saan käytännössä itse valita avustajani. Jos on kyseessä VAR-ottelu, avustajat on merkattu jo valmiiksi. Suomessa on vain kaksi VAR-koulutettuja avustavaa tuomaria, eli Alakare ja Aravirta.
Jalkapallo on nopeutunut vuosikymmenten kuluessa. Niinpä tuomarilta vaaditaan entistä kovempaa kuntoa. Tuomarit juoksevat otteluissa yhtä paljon kuin pelaajatkin, noin 10 kilometriä.
Onko tarvittava fyysinen vaatimustaso vaikea saavuttaa?
– Joskus on ehkä jonkun hyvän tuomarin ura voinut jäädä kesken, mutta ei enää. Hyvästä fyysisestä kunnosta ei edes keskustella, sillä se on itsestäänselvyys. Se on yksi tuomaroinnin peruskivistä.
Kutsutko Veikkausliigassa pelaajaa nimellä vai numerolla?
– Kutsun nimellä, sillä pelaajatkin kutsuvat minua nimelläni. Tunnistan lähes kaikki Veikkausliigapelaajat. Jos ottelussa on tuntematon joukkue, pyrin etukäteen tunnistamaan heidät. Syksyn karsintaottelussa KTP-TPS en tuntenut juurikaan kotkalaisia pelaajia, mutta opettelin tunnistamaan heidät seuran kotisivuilta. Näin saatoin kohdella heitä samalla tavoin kuin TPS:n pelaajia.
Mitä mieltä olet VAR-järjestelmästä?
– Olen VAR-järjestelmän kannattaja viimeiseen asti. Olen myös Suomen ainoa VAR-koulutettu päätuomari. Jalkapallossa tilanteet eivät ole aina mustavalkoisia, mutta esimerkiksi paitsio on. Se on paitsio tai sitten se ei ole paitsio. Minusta koko paitsiokeskustelu on absurdia. Esimerkiksi, jos pallo käy sentin verran maalissa, niin se on maali. Sama se on paitsiossakin. Mutta, kun kyse on taklauksista, ne eivät aina ole mustavalkoisia.
Miten koet tuomarin koskemattomuuden. Voiko se olla inhimillistä?
– Mihin vedetään raja? Ollaan nopeasti vaarallisilla vesillä. Olen tuomaroinut Balkanilla ja siellä kulttuuriin kuuluu, että kädet heiluvat. Temperamenttia löytyy ihan eri tavalla kuin suomalaisella, mutta kyllä täälläkin pelaaja voi tulla eteeni naama punaisena.
Kuinka paljon kritiikki vaikuttaa tuomarin toimintaan?
– Ulkopuolinen kritiikki ei ole koskaan minua häirinnyt, etenkin jos se on ollut rakentavaa. Kritiikki kuuluu tähän lajiin, mutta on ongelma, jos organisaation sisällä keskitytään vain negatiiviisiin juttuihin. Jos olen puhaltanut hyvin ulkomailla, saan harvoin palautetta. Kollegat kylläkin kiittelevät. Tärkein tuki tuleekin toisilta tuomareilta. Muuten tämä olisikin äärimmäisen raskasta. Tuomaritoimintaa pitäisi kehittää positiivisuuden kautta. Siinä meillä on Suomessa vielä paljon parantamisen varaa. Täällä ollaan aivan liian negatiivisia ja keskitytään usein virheiden etsimiseen eikä erotuomareiden kehittämiseen.
Miten valmistaudut A. Veikkausliigaotteluun, B. Alemman sarjatason otteluun, C. Kansainväliseen otteluun?
– Tykkään viheltää jalkapalloa ja tuomaroin mielelläni kaikkia sarjatasoja. Etenkin, jos on ollut hektistä ulkomailla, niin tykkään sen jälkeen mennä viheltämään alasarjoihin. Veikkausliigassa tunnen pelaajat, joukkueiden pelitavat ja seuraorganisaatiot, joten valmistautuminen on todella paljon helpompaa. Saatan katsoa etukäteen joitakin videoklippejä ja voin soittaa joukkueen edellisen ottelun tuomarille.
– Ulkomailla kaikki on uutta. Seuraan kansainvälistä jalkapallon televisiosta, joten tiedän suurin piirtein, miten eri joukkueet pelaavat. Yleensä kyseessä on kuitenkin joku vieraampi joukkue Valko-Venäjältä tai Moldovasta. Silloin joutuu tekemään äärimmäisen paljon ennakkotyötä. Jos peli on kuvattu, sen voi katsoa jälkikäteen. Uefa on hankkinut tuomareille sitä varten maailmanlaajuisen järjestelmän.
Auttaako Huuhkajien menestys myös suomalaisten tuomareiden kansainvälistä urakehitystä?
– Se on höpöhöpöä. Tämä ajatus on huonojen erotuomareiden keksimä tekosyy. Toki, jos tulet Englannista, niin sinun on helpompi päästä eteenpäin. Se on itsestäänselvyys, sillä olet saanut viheltää siellä koko ajan kovia otteluita. Kun jalkapallon taso nousee Suomessa, niin silloin meillä tuomareillakin on paremmat mahdollisuudet edetä. Jos Veikkausliigajoukkueita olisi Mestareiden liigassa tai Eurooppa-liigassa, niin sillä olisi isompi merkitys kuin maajoukkueen menestyksellä.
Miten suomalainen tuomari ylläpitää tuntumaa kansainvälisiin otteluihin talven aikana?
– Se onkin talvella haastavaa. Jos edessä on Eurooppa-liigan ottelu, olisi hyvä saada alle toinen ottelu tuomittavaksi. Olen onnistunut pääsemään talvella viheltämään myös ulkomaiden sarjoja ja onneksi Suomen cup alkaa kohta.
Onko Suomessa realismia siirtyä jalkapallossa ammattituomarointiin?
– Pitäisi ehdottomasti siirtyä. Toistaiseksi tuomarit nähdään Suomessa pelkkänä kuluna. Jos haluaa pelata pääsarjatasolla jalkapalloa, pitää olla varaa myös tuomareihin. Kun lisenssivaatimuksissa vaaditaan seuroilta kunnon olosuhteet, niin eikö tuomaritkin voisi antaa omat vaatimuksensa. Nyt joudumme keskustelemaan siitä, saako tuomari olla hotellissa yötä, jos kotimatkaa yötä vasten on useampi 100 kilometriä. Kyse on myös tuomareiden turvallisuudesta. Eli olemme Suomessa kaukana ammattilaisuudesta. Voisimme aloittaa niin, että ainakin kansainväliset tuomarit siirtyisivät ammattilaisuuteen, kuten muuallakin maailmassa.
Miten onnistut rytmittämään omat siviilityösi ja tuomaroinnin?
– Olen nyt Ahvenanmaan erotuomarivastaava. Se on päätyöni. Minulla on asuntokin saarella. Olen myös Martten-nimisessä yrityksessä osa-aikaisena. Työnantajani suhtautuu tuomarointiini hyvin. Palkkaa tulee sen mukaan, kuinka paljon olen töissä.
