Mauri Kunnaksen Koiramäki on oikeasti olemassa – Yli-Kirran talonpoikaismuseo

PIRKANMAA / PUNKALAIDUN – Tismalleen juuri sellainen kuin Mauri Kunnas piirsi vanhan maalaistalomiljöön Koiramäki-kirjoihinsa. Punkalaitumella sijaitseva Yli-Kirran talonpoikaismuseo ei tuota pettymystä niille, jotka saapuvat tänne suositun lastenkirjailijan innoittamana.

Koiramäki-kirjojen esikuva on tarkka jäljitelmä aidosta 1800-luvun satakuntalaisesta umpipihaisesta perinneympäristöstä. Yli-Kirran Koiramäen talossa on helppo kuvitella Pranssi-isännän ja Fiina-emännän työntouhuissa.

Kunnaksen ensimmäinen lastenkirja Suomalainen tonttukirja oli heti menestys. Nuori kaupunkilaispoika ei tiennyt alun perin mitään maaseudun elämästä. En tiennyt edes, mikä on riihi, on Kunnas kertonut, jota maalaiselämä ei ollut aikaisemmin kiehtonut vähäkään.

Koiramäki-kirjaa varten anoppi ehdotti vierailua Yli-Kirran talonpoikaismuseoon. Ensimmäisen käynnin jälkeen Kunnaksen pariskunta, Mauri ja hänen vaimonsa Tarja, olivat Yli-Kirran vakiovieraita. Lukuisten käyntien tuloksena muistilehtiöön tallentui useita yksityiskohtia vanhasta talonpoikaismiljööstä.

Lopputuloksena oli Koiramäki-kirjasarja, jonka teokset löytyvät useimpien lapsiperheiden kirjahyllystä. Monen lapsen ja aikuisenkin tietämys entisaikojen maalaiselämästä perustuu Kunnaksen tekemiin kirjoihin.

Sekään ei haittaa, että Koiramäen väki on nimensä mukaisesti koiria. Koiramäen koirat pukeutuvat ihmisten vaatteisiin, kulkevat kahdella jalalla ja pitävät lemmikkeinään koiramaisesti käyttäytyviä koiria. Kirjojen tapahtumien ajankohdaksi Kunnas valitsi vuoden 1853, isoisänsä syntymävuoden mukaan. Eletään aikaa, kun ei vielä ollut sähkövaloa, televisiota, muoviämpäreitä ja sukkahousuja.

Yli-Kirran talonpoikaistalo on osa satakuntalaista maaseudun historiaa. Tällä paikalla on asuttu ja tehty töitä monen sukupolven ajan. 1800-luvulla täällä asui paljon väkeä piikoineen ja renkeineen, mutta sitten väki alkoi vähetä. Viimeisen isännän, Paavo Yli-Kirran, kuollessa ei löytynyt tilalle jatkajaa. Vuonna 1929 järjestettiin huutokauppa. Tilan lunasti Punkalaitumen kunta.

Vuosikymmenien saatossa tila oli rapistunut. Alkuperäisiä rakennuksia oli myyty muualle, jopa purettu. Jo 1920-luvulla keskusteltiin tilan muuttamiseksi museoksi, mutta hanke ei edennyt. Onneksi paikkakuntalainen valokuuvaaja Sulo Uutto oli ikuistanut Yli-Kirran tilan rakennukset ja pihapiirin 1900-luvun alkupuolella valokuviinsa.

Tämä kulttuuriteko nousi arvoonsa, kun museohanke myöhemmin eteni. Vanhojen valokuvien perusteella pihamiljöö voitiin entisöidä alkuperäisen näköiseksi.

Punkalaitumen Museo- ja Kotiseutuyhdistys perustettiin vuonna 1947. Muutamaa vuotta myöhemmin kunta lahjoitti Yli-Kirran nuorelle yhdistykselle. Kunnostustyöt aloitettiin ja vuonna 1954 vietettiin kotiseutumuseon vihkiäisiä.

Yli-Kirran nykyinen ulkoasu on aidonnäköinen, joskaan jokainen rakennus ei ole alkuperäinen. Niin sanottua miespihaa kiertävistä rakennuksista päätymäinen pirttirivi oli samalla paikalla jo 1800-luvun alussa, samoin pihan länsireunalla sijaitseva salirivi eli pytinki on alkuperäinen.

Asuinkäytössä olleessa pirttirivissä on vastakkain pirtti ja pakari. Niiden välissä on isännän ja emännän kammarit sekä sisäänkäynti eli porstua. Pirtti oli varsinainen asuintila, jossa talon nuorempi väki, lapset, piiat ja rengit nukkuivat.

Ruoka laitettiin pakarin puolella. Tilan täyttää massiivinen leivinuuni, pitkä ruokapöytä ja leipälaudat. Jälkimmäisten päälle asetettiin vastaleivotut leivät nousemaan ennen uuniin menoa. Kaikki on niin kuin 100 vuotta sitten. Puulusikatkin odottavat seinällä lusikkahäkissä.

Ei haittaa, vaikka vaarilla olisi hampaat lähteneet. Leipähöylällä saattoi höylätä leivän pieniksi muruiksi. Lapset löytävät helposti Koiramäki-kirjasta tuttuja esineitä.

Pytinki saleineen oli juhlakäytössä. Kolmas pihaa ympäröivä rakennus, vanhustenrivi, on siirretty myöhemmin tälle paikalle. Se on kuitenkin vastaavanlainen kuin alkuperäinen. Myös siinä on pirtti ja pakari.

Kunnaksen kirjoissa umpipiha on juuri esikuvansa näköinen. Kirjan kuvissa, kuten nykyisinkin, on keskellä pihaa aita. Toinen osa, karjapiha, oli varattu eläimille, mutta miespihan puolelle eläimillä ei ollut asiaa.

Talli ja navetta ovat alkuperäisen näköisiä, 1960-luvulla tälle paikalle rakennettuja. Navetta oli sekasontanavetta, jonka lattia oli maapohjainen. Lantaa ei luotu päivittäin, vaan sen päälle laitettiin kuivikkeita. Lanta luotiin ulos vasta keväällä.

Yli-Kirran talonpoikaismuseo ei rajoitu pelkästään Koiramäen taloon. Koko museoalue on laaja, useampi hehtaari. Maamerkkinä toimii tuulimylly. Sen lisäksi alueella on 30 erillistä rakennusta: muun muassa savusauna, aittoja, paja ja riihi. Konehalliin on kerätty runsaasti vanhoja maatalouskoneita traktoreista maamoottoreihin.

Täällä käy koululaisryhmiä runsaasti. Yli-Kirraa voi käyttää mainiosti tukena historian opetuksessa. Tärkein yleisötapahtuma on kuitenkin heinäkuussa järjestettävä Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttely. Perinnetapahtumaan työnäytöksineen on osallistunut toista sataa talkoolaista. Yleisöäkin on runsaasti.

YLI-KIRRAN TALONPOIKAISMUSEO (KOIRAMÄKI)

Osoite: Koirameäentie 2, Punkalaidun, tienvarsiopasteet auttavat löytämään perille.

KARTTA

Lue lisää

ETUSIVU

SISÄLLYSLUETTELO

Yhteistyössä

Suomi on täynnä toinen toistaan kiehtovampia tutustumiskohteita.
Salatut Museot on vieraillut lukemattomissa kotimaisissa museoissa, suurissa ja pienissä. Ja lisää kertyy. Monet ovat piilossa pölyisten teiden päässä, mutta osa löytyy ihan nurkan takaa. Tämän sivuston avulla niiden löytäminen on helpompaa.