– Taidan olla poikkeus. Kaikki kosovolaiset kaverini ihmettelevät, miksi en pelaa jalkapalloa, vaan pöytätennistä, kertoo Turun Pyrkivän innokas pingispelaaja Mergim Kelmendi.
Pingis on maailmalla suuri urheilulaji. Vaikka pingis on muualla suosittua, on laji ollut pitkään Suomessa ja Turussa marginaalissa. Vielä 1980-luvulla pöytätennis sai meilläkin julkisuutta. Laji näkyi televisiossa ja lehtien urheilusivut kirjoittivat lajista säännöllisesti isoja tarinoita.
Pahin alennustila koettiin muutamia vuosia sitten. Lisenssipelaajien määrä romahti. Seurojen junioritoimintakin pääsi pahasti näivettymään. Nyt suunta on ylöspäin. Benedek Oláhin menestys ja hänen saamansa julkisuus on auttanut.
Turun Pyrkivä ja Kelmendin tapaiset pingiskerhoja vetävät pelaajat ovat isossa roolissa, jotta Turussa lapset pääsevät opettelemaan pöytätenniksen taitoja. Pyrkivä on ainoa seura Turussa, joka tarjoaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden harrastaa pingistä kilpailumielessä.
Kelmendin erikoinen lajivalinta on ollut osin sattumaa. Hän on syntynyt Kosovossa lähellä pääkaupunki Pristinaa.
– Kun pommitukset alkoivat, perheeni häädettiin omasta talostamme. Sen jälkeen asuimme vuokralla Pristinassa ennen lähtöä pääkaupungista. Meidät vietiin ensin junalla Makedonian puolelle ja sitten lensimme Suomeen. Emme tienneet, minne meidät viedään eikä meillä ollut mitään mukana, ei edes passeja. Olin silloin 7-vuotias.
Kelmendin perhe sijoitettiin aluksi Ouluun vastaanottokotiin, josta matka jatkui Tammisaareen. Kahden vuoden kuluttua Suomeen saapumisen jälkeen perhe sai oleskeluluvan.
– Menin kouluun ensimmäiselle luokalle. Luokassani oli useita muitakin maahanmuuttajia. Meidän piti oppia ensimmäiseksi suomen kieli.
Mergim tutustui pöytätennikseen Lausteen nuorisotalolla.
– Tykkäsin heti lajista ja pelasin paljon kavereiden sekä ohjaajien kanssa. He olivat sitä mieltä, että minun kannattaisi mennä harrastamaan pöytätennistä urheiluseuraan. Juuri tuolloin nuorisotalolla oli yksi pingistä harrastava pelaaja, Toivo Karhu, joka oli jo joukkueessa. Hänen avullaan liityin vuonna 2007 Turun Pyrkivään.
Kelmendin innostus lajiin kasvoi, kun kilpailuissakin alkoi tulla menestystä.
– Muistan, kun kävin ensimmäisen kerran kilpailussa vuonna 2008 Kosken Kisoissa ja olin heti palkinnoilla. Olen pärjännyt hyvin oman tasoni kisoissa. Olen vuosittain yltänyt palkinnoille muutaman kerran. Kaksi kertaa olen ollut SM-kisoissa kuudentoista parhaan joukossa. Viime vuonna olin jo kahdeksan joukossa eli lähellä mitalia.
Kelmendin arkeen kuuluu myös lasten valmentaminen.
– Olen ollut kaksi vuotta valmentamassa pingiskoululaisia. Tämä valmennustyö on antoisaa, sillä tykkään kovasti valmentaa junioreita. Auttaminen liittyy myös työuraani. Olen käynyt lähihoitajan koulutuksen ja olen nykyisin päiväkodissa töissä.
Lajin tulevaisuuden kannalta oleellista on, että nuoria saadaan mukaan toimintaan.
– Kalevi Kaimio aloitti Pyrkivän pöytätennistoiminnan 40 vuotta sitten. Nyt meillä on 20-30 junioria, jotka käyvät säännöllisesti pari kertaa viikossa pelaamassa. Osa myös kilpailee. Uusia jäseniä saadaan muun muassa kertomalla lajista kouluissa. Pingispöytiäkin on tullut jonkin verran lisää kouluihin, kertoo Pyrkivän pöytätenniksen puuhamies Matti Haverinen.
Kynnys pingisharrastuksen aloittamiselle on matala.
– Laji on edullinen. Seuralta saa tarvittaessa mailat ja pallot käyttöönsä. Kaikilla on muutenkin sisäpeliasusteet. Meillä on ryhmässä kolme vetäjää, jotka ohjaavat ja valmentavat. Riittävä määrä päteviä ohjaajia onkin ensiarvoisen tärkeää. Kelmendi on yksi meidän pingiskerhon vetäjistä.
