TUTO Hockeyn Mestis-ottelun alkuun on enää tovi aikaa. Alkulämmöt on otettu. Joukkueen maalivahtivalmentaja Kim Törnström antaa viimeiset ohjeet turkulaisten maalinsuulle asettuvalle Jere Huhtamaalle. Mestiksen kärkimaalivahteihin lukeutuva Huhtamaa on jälleen kerran paljosta vastuussa.
– En halua nostaa erikseen yhtä maalivahtia. Pyrin olemaan kolmelle joukkueemme maalivahdeille tasapuolinen. Jeren ohella Severi Soukka ja Tuomas Aalto muodostavat hyvän kolmikon. Kaikki ovat motivoituneita ja haluavat päästä kiekkourallaan eteenpäin. Onkin ilo tehdä heidän kanssaan töitä, toteaa Törnström.
Tuton nykyinen maalivahtivalmentaja ja seuran oma kasvatti muistaa hyvin, kun hän itse sai oppia nuorena poikana.
– Oma ensimmäinen maalivahtivalmentajani oli Jim Bedard. Hän oli vahva persoona, taisin jopa vähän pelätä häntä. Jim teki niin suuren vaikutuksen harjoituksissa, että en unohda niitä ikinä. Myöhemmin Stanley Cupin voittaja Bedard on tehnyt komean valmentajauran NHL:ssä.
Moni muistaa Törnströmin Tuton Mestis-joukkueen pitkäaikaisena maalivahtina. Uran huippuhetkiin kuuluu ehdottomasti Tuton voittama Mestis-mestaruus keväällä 2008.
– Mestaruuskaudesta on hyvät muistot. Meillä oli hyvä joukkue ja ”Ika” Lehkonen piti vaatimustason tapissa koko ajan. Itse olin joukkueen kakkosveska, mutta yritin omalla panoksellani luoda henkeä ja tsempata.
Vaikka Törnström oli vuosien ajan seurauskollinen, on tilastoihin merkattu mielenkiintoinen jakso Norjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
– Norjasta jäi tosi hyvät muistot. Itselleni se oli hyvin opettavainen matka. Oli kokemus olla poissa Turusta ja näin jääkiekon pelaamista muuallakin. Norjan reissu oli urani parhaimpia aikoja.
Törnström päätti kiekkouransa Kaarinan Inkkareissa keväällä 2015. Siirtyminen maalivahtivalmentajaksi ei ollut sattumaa.
– Aloitin Tutossa vuonna 1992. Siitä asti olen ollut seurassa lähes keskeytyksettä. Jo peliuran aikana oli ajatuksissani, että siirryn myöhemmin valmennuksen puolelle. Vastuullani on nyt Mestis-joukkueen maalivahtien lisäksi U20-vahdit. Olen myös liiton tehtävissä maalivahtitutorina.
Törnströmin haave on tehdä valmennustöitä päätoimisesti. Nyt se tapahtuu siviilitöiden ohella. Haaste on kova, etenkin, kun iskää odottavat kotiin kaksi pietä lasta.
– Tulee pitkiä päiviä. Aamulla seiskan jälkeen alkavat siviilityöt ja vasta työpäivän päätyttyä pääsen hallille. Ensin on Mestiksen treenit ja sen perään U20-treenit. Ilman perheeni tukea tämä ei olisi mahdollista.
Maalivahtivalmennus poikkeaa muun joukkueen valmentamisesta.
– Se on yksilön valmentamista joukkueen sisällä. Kutsun itseäni enemmänkin tukihenkilöksi kuin valmentajaksi. Haluan luoda ympärille turvallista tunnetta eli en tuomitse heitä, jos peli ei jostain syystä kulje. En käytä sanaa ”virhe”. Jos tulee ongelmia, niihin puututaan ja tehdään niin, että ei tulisi enää ”virheitä”.
Maalivahtivalmentaminen on kokonaisvaltaista.
– Valmennus on pitkä kehitysprosessi ja pitkäjännitteistä työtä. Pyritään puhumaan muustakin kuin jääkiekosta. Avoimuus on tärkeää eli voimme puhua kaukalon ulkopuolisistakin asioista. Maalivahdin rooli on kuitenkin isosti korvien välissä.
Varttuneempi väki muistaa, miten maalivahtien torjuntatyyli muuttui, kun siirryttiin niin sanottuun perhostyyliin. Nyt sekin aika on jo ohi. Vielä 2000-luvun alussa kaikki pelasivat V-tyylillä, mutta nyt on palattu takaisin lähemmäksi vanhaa pelityyliä. Nykyinen tapa on vanhanliiton ja perhostyylin sekoitusta.
– Modernissa maalivahtipelissä, mihin esimerkiksi NHL:ssä pyritään, jalat ovat kapeammalla. Veskari pelaa enemmän pystyssä ja pyritään peittämään mahdollisimman paljon yläkautta. Nykymaalivahti ottaa näkökontaktia kiekkoon edessä olevan pelaajamaskin takaa yläkautta. Ennen maalivahdit olivat kyyryssä, jolloin maalin yläosiin jäi paljon tilaa. Nykyään vasta kun laukausuhka on lähellä, maalivahti hakee torjunta-asentoa.
Ennen maalivahti tuli paljon vastaan, mutta ei enää. Maalivahdin aluettakin on kavennettu.
– Sijoittumisella on iso merkitys. Maalialueen kaari on rajana. Jos tulee kauemmaksi, on helposti ulkona tilanteesta. Nykyään pyritään pelaamaan mahdollisimman pitkään tolppien välisellä linjalla. Kokeneemmat maalivahdit eivät juurikaan ole muuttaneet tyyliään, mutta nuoremmat kylläkin. Juuso Saros on siitä hyvä esimerkki ja hänen tekemisiään seurataankin paljon.
Törnströmillä on iso ruutu täytettävänä, sillä Mestis on nuorelle maalivahdille hyvä paikka kehittyä.
– Mestiksessä maalivahdit saavat kokemusta miesten peleistä. Sarja ei ole niin organisoitu kuin liiga, joten veskarit saavat paljon torjuntoja. Eikä se ole niin paineistavakaan kuin liiga. Kaapo Kähkönen, Joonas Korpisalo, Lassi Lehtinen, Aleksander Salak ja Frans Tuohimaa ovat hyviä esimerkkejä, miten Mestiksestä voi yltää isompiin ympyröihin.
