Trey Niemi, Mikael Aalto ja Manuel Barnes edustavat nyt kaikki samaa seuraa.
Divarin piste- ja levypallorohmu Mikael Aalto oli vielä kesällä epätietoinen, mitä tapahtuisi syksyllä, kun koripallokausi käynnistyy. Aallon neljäs kausi toiseksi korkeimmalla tasolla oli jälleen kerran päättynyt pettymykseen. Mikaelin Divisioona A:n joukkue Kristika Turku putosi välierissä ja turkulaisten osin epärealistinenkin haave noususta Korisliigaan ei toteutunut.
– Katson aina kauden kerrallaan. Tosin viime kesänä, kun menin naimisiin, niin lupasin vaimolleni pidempiaikaista sopimusta, paljastaa Aalto.
Kesän tilanne ei ollut uusi kahdesti Divisioona A:n parhaaksi valitulle pelaajalle. 28-vuotias Aalto on aina kauden päätyttyä saanut yhteydenottoja. Yli kaksimetriselle voimapelaajalle divari ei ehkä ole oikea sarjataso. Aalto on kuitenkin viihtynyt hyvin Turussa. Pelimiehen arkeen on aina kuulunut pelaamisen ohella myös mielekäs siviilityö.
– Kesällä keskustelin Kristikan kanssa, mutta siihen se jäi. Seurasta ei oltu enää yhteydessä minuun. Uudestakaupungista oltiin jo alkukesästä kiinnostuneita, mutta vaikutti ensin siltä, että emme pääse sopimukseen. En kuitenkaan ottanut tulevasta pelipaikastani stressiä. Elokuussa Korihaista tuli uusi yhteydenotto ja pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen.
Mennään seuraavaksi ajassa vuosia taaksepäin – aikaan, kun Aallon perheen nuori pelaajanalku sai yllätyssoiton Joensuun Katajan valmentaja Pekka Salmiselta.
Soitto oli Mikaelille unelmien täyttymys ja siinä oli mukana paljon myös sattumaa. Salminen oli ollut seuraamassa pääkaupunkiseudulla alasarjan ottelua ja kiinnittänyt huomiota kookkaaseen parikymppiseen kaveriin, potentiaaliseen Korisliigapelaajaan.
– Unelmani kävi toteen. Lähdin junalla Joensuuhun ja harjoittelin Katajan kanssa koko pitkän viikonlopun. Testi meni hyvin, mutta yhtenä haasteena oli opiskelupaikan siirto Porvoosta Joensuuhun.
Siirto Katajaan ei onnistunut, mutta siirto Kotkaan toteutui ja samalla toteutui myös toive pääsemisestä Korisliigaan. Maantieteellisesti Kotka oli lähempänä Porvoota kuin Joensuu, joten Mikaelin kaupalliset opinnotkin sujuivat paremmin.
– En ollut mikään lapsitähti. Pelasin ensin jääkiekkoa, mutta menin isoveljeni perässä koripallokouluun. Aloitin junnuna Sipoon Hukkabasketissa. Se oli lähinnä isä-poika-koripalloa eli vain kivaa harrastustoimintaa. Armeija-aikana lopetin koripallon harrastamisen lähes kokonaan. Pelasin silloin vain kuntosarjaa.
Mikaelin iso kipinä koripalloon syntyi Keravalla.
– Menin Keravalle pelaamaan kakkosdivisioonaan. Siellä jouduin harjoittelemaan jo tosissaan, sillä vastassa oli monia kokeneita Korisliigapelaajia. Halusin olla vahvempi, sillä olin vielä silloin aika ruipelo. Fysiikkavalmentaja Heikki Piiskun johdolla alkoi voimaharjoittelu ja tulostakin tuli.
Sentterin pelipaikalla viihtyvä nuori Aalto sai KTP Basketin riveissä vielä vähän vastuuta. Peliminuutteja ja pisteitä ei kertynyt suuresti. Aalto pelasi samalla myös 1B Divisioonaa, jossa pistekeskiarvot olivat hyviä. Levypallojakin pitkälle nuorukaiselle tarttui kiitettävästi. Urheilijan geenit olivat ainakin kohdillaan, sillä Mikaelin isä on entinen koripalloilija ja äiti lentopalloilija.
Kolmen Kotkavuoden jälkeen oli edessä muutto Turkuun. Kaupunki oli tullut jo aikaisemmin tutuksi. Syykin oli perin tuttu: turkulainen tyttöystävä. Kun ensimmäinen työpaikkakin järjestyi sopivasti Forexista, oli koripallouraa mahdollista suunnitella uudestaan. Kristika Turku sai Aallosta tasokkaan vahvistuksen.
– Vastuu divarikentillä kiinnosti enemmän kuin jämäminuutit liigassa. Halusin pelata. Korisliigassa olisin ollut jonkun jenkin varjossa. Ei ollut kuitenkaan tarkoitus, että pelaan divarissa hyvän kauden ja pääsen liigaan paremmista lähtökohdista. Menin kausi kerrallaan enkä sulkenut pois mahdollisuutta pelata vielä Korisliigassa.
Aaltoa (208 cm) haastateltaessa tuntee itsensä pieneksi. Divaritasolla isolla koolla on omat haasteensa, sillä monet vastustajat ovat jopa kymmeniä senttejä ja kiloja pienempiä.
– Olin divarissa virhevaikeuksissa. Välillä tuntui, että kaikki vihellykset eivät olleet oikeutettuja, tosin tuomareiden työ on ylipäätään vaikeaa. Liigassa jokainen askel on puoli sekuntia nopeampi kuin divarissa, jokainen hyppy on puoli metriä korkeampi, pelaajat ovat isompia ja liigassa pelataan fyysisemmin.
Mitkä syyt saivat sinut siirtymään takaisin Korisliigaan ja Uudenkaupungin Korihaihin?
– Neljä vuotta divarissa riitti. Pyrin olemaan sielläkin koko ajan mahdollisimman ammattimainen, vaikka en ollutkaan ammattilainen. Liigassa pääsen pelaamaan ihan eritasoisia vastustajia vastaan. Divari on ehkä väärä sarja minun kokoiselle pelaajalle. Valmentaja Tero Vasell ja Bojan Sarcevic olivat myös hyvä syy lähteä Uuteenkaupunkiin. On ollut kiva päästä nautiskelemaan Bojanin syötöistä. Aina pitää olla valmiina, sillä hänen syöttönsä voi tulla milloin ja mistä vaan.
Aalto on niitä kotimaisia koripallonpelaajia, jotka suunnittelevat tulevaisuuttaan myös siviilityön ehdoilla. Nykyinen työpaikka asiakasneuvojana Osuuspankissa mahdollistaa työn ja pelaamisen yhdistämisen. Kun koripallokentät jäävät, tarjoaa ison organisaation urapolku hyvät eväät tulevaisuudelle.
Miten arki sujuu nyt, kun yhdistät työnteon ja liigatason koripallon?
– Ohjelmani menee suunnitellusti viikko kerrallaan. Arkisin on ensin aamuharjoitukset, sitten teen etätöitä, sen jälkeen iltaharjoitukset ja lopuksi voin tehdä vielä etätöitä. Jos on ilta vapaa, ajan Uudestakaupungista kotiin Turkuun. Välillä käyn konttorillakin.
Työnantajalle menee iso kiitos.
– Rytmittämisen onnistumisesta pitää antaa suuri hatunnosto työnantajalleni. OP Turun Seutu on loistava työnantaja, enkä ole siellä ainut urheilija. Kotona korostettiin, että koulutkin pitää käydä. Olenkin aina tehnyt jotain koripallon pelaamisen rinnalla, joko opiskellut tai tehnyt töitä. Sopii minulle, kun on muuta ajatustyötä pelaamisen rinnalla.
Miltä alkukausi on vaikuttanut Korihaissa?
– Emme ole enää helppo vastustaja. Joukkueen viime kauden pelaajat ovat todenneet, miten nyt hallissa on porukkaa ja tunnelma on hyvä. On ollut mukava pelata. Pohitulli on Ukin kokoiselle loistavan kokoinen halli. Sinne on helppo saada tunnelmaa. Turun Kupittaalla oli hieman hiljaista pelata.
Miltä on tuntunut kun et nyt voitakkaan aina avausheittoa?
– On tuntunut siltä, että pitää lähteä jalkajumpalle saadakseni enemmän ponnistusvoimaa. Olenkin kaivannut sitä, että saan nyt liigassa vääntää kovemmin. Se tekee kuitenkin pelaajasta paremman.
