Mikko Hautaniemi lähti vahvasti takamatkalta, mutta raivasi tiensä kotikisoihin

Salibandymaajoukkueen päävalmentaja Petteri Nykky luottaa kokeneisiin sotaratsuihinsa. Ensikertalaisella on iso vuori kiivettävänä, jos mielii kisajoukkueeseen. Turkulainen Mikko Hautaniemi onnistui siinä.

Tapa, miten se tapahtui, tekee Hautaniemen tarinasta kiehtovan. Mennäänkin ensin ajassa taaksepäin.

Ottelun parhaimmasta pelaajasta tuskin on epäselvyyttä. TPS:n Hautaniemi tekee illan ottelussa EräViikinkejä vastaan neljä maalia. Katsomossa maajoukkuevalmentaja Nykky myhäilee tyytyväisenä ja kirjaa merkintöjä muistikirjaansa. Todennäköisesti turkulaisen nimi tulee ikuistettua isoin kirjaimin valmentajavelhon muistiinpanoihin.

Ottelu päättyy kotijoukkueen voittoon, mutta Hautaniemen kannalta ottelulla on vielä suurempi merkitys hänelle itselleen. Nykky ei ollut sattumalta paikalla, vaan hän tuli Turkuun tarkkailemaan, olisiko TPS:n isokokoisesta köriläästä ainesta maajoukkueeseen.

– Itselläni ei ollut minkäänlaista tietoa, että Nykky oli katsomossa. Se oli alkukautta ja maalihanani eivät olleet vielä oikein avautuneet. Mutta silloin aukesi oikein kunnolla. Kaililan Miko ja Stenforsin Lauri tiesivät Nykyn tulosta, mutta eivät olleet kertoneet minulle etukäteen. Tämä yksittäinen ottelu on ollut merkitykseltään suurin urani kannalta.

Vielä samana iltana Nykky soitti Hautaniemelle ja kertoi valinnasta maajoukkueeseen.

– Pääsin mukaan Upsalassa pelattuun EFT-turnaukseen. Siellä pelasin kaikissa kolmessa ottelussa Sveitsiä, Tshekkiä ja Ruotsia vastaan. Tein rankkareista kaksi maaliakin. Sen jälkeen minut valittiin Prahan MM-kisoihin.

Ja tähän ollaan nyt tultu.

Hautaniemen kotona pirahti puhelin aikaisin aamulla. Nykyllä oli jälleen tärkeää ja mieluisaa asiaa kahden lapsen isälle. Kun MM-kotikisoihin 2021 valitut pelaajat julkaistiin, Hautaniemen nimi ei ollut enää yllätys. Turkulaisesta on tullut Nykyn luottomies, X-Faktor, kuten Petteri usein kutsuu hyökkäyspään ikitaistelijaansa.

Harvoin palloilupeleissä tehdään maajoukkuedebyytti lähes 30-vuotiaana. Hautaniemen kohdalla se ei olisi ollut aikaisemmin edes ajankohtaista. Lahjakas, mutta laiskanpulskea pelaaja ehkä nuorempana haaveili A-maajoukkuekutsusta. Maalien tekeminen kiinnosti, mutta puolustaminen oli Hautaniemelle nuorena vähemmän tärkeää.

Kunnes kaikki muuttui.

Muutos tapahtui Sveitsissä, missä Hautaniemi viihtyi useamman vuoden. Mikon omin sanoin, hän lähti sinne pojankloppina ja palasi miehenä, vieläpä perheellisenä. Samalla tapahtui urheilijaksi kasvaminen.

Hautaniemi on käynyt läpi TPS Salibandyn juniori-ikäluokat.

– Kaikkia lajeja lentopalloa lukuun ottamatta on tullut harrastettua. Olen aina ollut muita pidempi, joten koripalloakin olen vuoden verran kokeillut. Aloitin salibandyn Tepsissä D-junioreissa. Valmentajiani olivat muun muassa Markus Lahti, Perttu Kytöhonka ja Ray Backman.

Juniorivuosien jälkeen maaleja alkoi syntyä aikuisten sarjoissa tiuhaan, lähes maali per ottelu, vaikka nuorukaiselle tavoitteellinen harjoittelu ei vieläkään maistunut. Hautaniemi oli kylläkin nostamassa Palloseuraa Salibandyliigaan keväällä 2007.

– Pitää paikkansa, olin laiskanpulskea. Fysiikkaa en juuri treenannut. Osasin pelata, mutta harjoittelu ei kiinnostanut, etenkään kesäisin. Armeijan jälkeen menin vuodeksi töihin ja olin lopettamassa pelaamisen kokonaan. En päässyt heti opiskelemaankaan. Halusin jotain muutosta elämääni. Ystäväni Mikael Lax oli lähtenyt Sveitsiin ja hänen avullaan minäkin pääsin sinne.

Hautaniemen ensimmäinen pesti HC Rychenbergin organisaatiossa kesti vain kaksi vuotta.

– Pelit menivät ihan hyvin. Tein paljon pisteitä molempina kausina. Halusin kuitenkin kahden vuoden jälkeen palata takaisin Turkuun. Tavoitteenani oli aloittaa opiskelut.

Hautaniemen oma joukkue, TPS, oli muuttunut kahden poissaolovuoden aikana.

– Joukkue oli nuorentunut ja mukaan oli tullut pelaajia, joita en tuntenut kovin hyvin. Meillä olisi ollut kova joukkue, mutta muun muassa Kailiala ja Stenfors lähtivät muualle. Laxin piti tulla, mutta ei tullut. Kaudesta 2013-2014 tuli iso pettymys. Joukkue meni edelliseen kauteen verrattuna taaksepäin. Sveitsistä tuli hyvä tarjous, joten minun oli helppo palata takaisin.

Pelaaminen Sveitsissä ei tarkoita vain pelaamista. Liki jokainen salibandypelaaja on mukana myös työelämässä.

– Halusin ehdottomasti tehdä töitä Sveitsissä. Palkat ovat siellä sen verran kovia, että olisi tyhmää olla käyttämättä sitä mahdollisuutta. Pelaamisen ja työnteon yhdistäminen onnistuu hyvin. Olin paikassa, missä valmistettiin tuotantoteollisuuteen robotteja. Sain työhöni perusteellisen koulutuksen.

Samalla alkoi myös urheilijaksi kasvaminen.

– Ihmettelin, miksi en tee kolmannessa erässä maaleja. Kunto vaan ei riittänyt. Paransin fysiikkaani ja aloin liikkua kentällä laajemmalla säteellä. Nyt intoa riittää puolustustehtäviinkin.

Sveitsi on jäljessä taitotasossa Suomeen verrattuna, mutta vuosi vuodelta on menty eteenpäin.

– Alkuaikoina taso oli kirjava. Mutta niiden vuosien aikana, kun olin siellä, pelaajista tuli fyysisempiä ja taidollisesti parempia. Taso on noussut, mutta ovat vielä Suomea jäljessä.

Hautaniemen ei tarvinnut olla Sveitsissä yksin, vaan mukana oli myös silloinen tyttöystävä, nykyinen puoliso.

– Hän sai työpaikan lastentarhasta ja oppi samalla paikallisen kielen. Viihdyt ulkomailla paremmin, kun osaat kommunikoida paikallisella kielellä. Silloin se näkyy myös peleissä, pelaat paremmin.

Hautaniemi viihtyi Sveitsissä yhteensä kuuden vuoden ajan. Viimeisenä vuonna vahvistui halu muuttaa takaisin Suomeen. Perheeseen oli syntynyt myös ensimmäinen lapsi.

– Viimeisenä Sveitsi-vuotena syntyi esikoinen. Se oli tietysti iso juttu, mutta kaipasimme turvaverkkoa, joka oli Suomessa. Pelit menivät hyvin, mutta viimeinen vuosi tuntui pitkältä, kun olimme päättäneet palata kotiin.

Alppimaasta jäi Hautaniemelle hyvät muistot.

– Ajattelutapani ja elämänarvoni muuttuivat. Arvoni olivat palatessani ihan erilaisia, kuin sinne mennessäni. Palasin järkevämpänä perheenisänä. Opin kielen, opin säästämään ja opin tekemään fiksuja elämänvalintoja.

Hautaniemen palatessa tuttuun turkulaiseen joukkueeseen, oli täälläkin menty kukonaskelin eteenpäin viimeisten vuosien aikana.

– Muutos oli suuri, sekä fysiikassa että joukkueen tasossa. Joukkueelle oli muodostunut oma identiteetti. Työmäärä oli kasvanut, mikä näkyi vahvana puolustamisena. Maalinteko oli vielä ongelma, mutta oma pää oli opittu tilkitsemään. Oli hieno palata, kun joukkueessa päivittäinen tekeminen oli ihan eri tasolla. Turkuun oli tullut uusi hallikin.

Paluukaudellaan Hautaniemi ja TPS ylsi jo hopealle. Kesken jäänyt koronakausikin eteni lupaavasti kohti välieriä.

– Meillä oli silloin hyvä buusti päällä. Vaikka kausi keskeytettiin, enemmänkin olin ihmeissäni koko tilanteesta. En pystynyt olemaan kauden päättymisestä kovin pettynytkään, kun tajusin, että monella on koronatilanteen takia asiat pahemmin.

Kaudella 2020-2021 TPS ei yltänyt mitaleille.

Kun on kerran päässyt maajoukkueeseen, Hautaniemi aikoi olla siellä jatkossakin. Eerikkilä tuli tutummaksi ja tutummaksi. Kaikesta näki, että Hautaniemi halusi antaa kaikkensa. Kotikisat on hyvä motivaattori.

Hautaniemi pääsi edellisellä kerralla lähes yhdellä onnistuneella näytöllä maajoukkueeseen. Nyt tilanne oli tyystin toinen. Nykky oli tehnyt selväksi heti Prahan kisojen jälkeen, että kotikisoihin ei ole asiaa, jos turkulainen ei ole paljon paremmassa kunnossa. Testitulokset eivät silloin mairitelleet Hautaniemeä.

Eikö ole stressaavaa, kun joka kerta pitää antaa näyttöjä?

– Tämä on ihan totta. Oikean laitahyökkääjän tontille on paljon hyviä vaihtoehtoja. Eerikkilän leireillä fokus pitää olla koko ajan pelaamisessa. Muuten siellä ei pärjää, mutta halusin katsoa kaikki kortit eli kovaa olen harjoitellut. Stressi pistää myös tekemään treeniä. Eli se on samalla voimavara.

Iso askel kohti kisajoukkuetta tapahtui, kun Nykky laittoi leirillä ja harjoitusotteluissa Ruotsia vastaan isot pojat, Hautaniemen, Rasmus ja Justus Kainulaisen, samaan ketjuun. Kolmikko antoi vahvat näytöt MM-kotikisoihin.

Pelataan aika yksinkertaisesti ja halutaan tehdä vastustajan elämästä helvettiä kentällä. Semmoisia aika isoja poikia ollaan, totesi Hautaniemi ottelun jälkeen haastattelussa.

– Jo heti leirillä meidän yhteinen peli lähti rullaamaan. Päätettiin, että jos päästään kisoihin, niin mennään kenttänä. On ollut sairaan siistiä pelata Kainulaisten kanssa, koska molemmat ovat sairaan hyviä pelaamaan.

Kun maajoukkue piti julkistustilaisuuden Helsingin kaupungintalolla, kolmikko Hautaniemi- Kainulainen-Kainulainen oli paikalla. Viimeistään kotikisat todistaa, että näitä pelimiehiä ei turhaan valittu MM-kisoihin.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!