– Tervetuloa ihmettelijöiden joukkoon.
Näin totesi eräs turkulainen pitkänlinjan jalkapallovaikuttaja Jälkipelin esittämään kysymykseen. Kolmosen kausi 2022 ei tee poikkeusta viime vuosiin verrattuna. Tälläkään kertaan yksikään turkulainen joukkue ei tule nousemaan Kakkoseen.
Pyrkivä, TuTo, TuPa, ÅIFK, TuWe, TPK…siinä turkulaisseuroja, jotka moni vielä muistaa vuosien takaa ylemmiltä sarjatasoilta, aina Mestaruussarjaa myöten. Edellä mainituista seuroista muun muassa Turun Pallo, TuPa, oli aikoinaan joukkue, missä pelasi useita pääsarjatasolla pelanneita nimekkäitä turkulaispelureita. Seura pelasi parhaimmillaan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla vuonna 1989. Pelkästään Kakkosessa TuPa pelasi yhteensä kymmenen kauden ajan.
Turkulaisittain kiusalliseksi perinteeksi on muodostunut, että Kolmosen kärkijoukkueet ovat tulleet viime vuosina Turun ulkopuolelta…Masku, Rauma, Paimio-Sauvo, Parainen, Kaarina, Ahvenanmaa…
Kahden suurseuran TPS:n ja FC Interin jälkeen Turun jalkapallokartalla on syvä kuilu. Molemmat isot seurat ovat tehneet laadukasta junioritoimintaa. Tästä ovat todisteena monet juniorisarjoista aikoinaan saavutetut SM-mitalit. Maajoukkuetasollakin nuorempien ikäluokissa on esiintynyt usein turkulaisia pelaajia. Nyt SM-mitalien saavuttaminen on tullut näillekin seuroille vain kaukaiseksi haaveeksi. Nuorten SM-sarjoissa (U20 ja U17) turkulaisjoukkueet ovat peränpitäjiä. Mitä on tapahtunut?
Vaikka massaa on paljon, näistä nuorista turkulaisista pelaajista vain murto-osa etenee Veikkausliigaan, pieni osa jatkaa pelaamista alasarjoissa, mutta suurin osa katoaa jonnekin. Osa lahjakkaimmista nuorista pelaajista on kadonnut unohduksiin ulkomaiden akatemioihin jo ennen aikuisikää.
Pitäisikö huolestua, kun 10-vuotiaalla pojalla oli lajiharjoitukset neljä kertaa viikossa ja siihen päälle viikonloppupelit. Nuoren pelaajan into lopahti ja kuljettajana toiminut innokas isäkin väsähti.
Molemmissa turkulaisissa suurseuroissa puhutaan jo naperoiästä alkavasta pelaajapolusta, yhteisestä pelisysteemistä ja seuraidentiteetistä. On teknistä johtajaa, junioripäällikköä, valmennuspäällikköä, talenttijohtajaa ja akatemiapäällikköä. Silti vain aniharva seuran pelaaja yltää pääsarjatasolle tai edes jatkaa jalkapallon harrastamista aikuisiällä.
Voisi olettaa, että TPS:n tai FC Interin resursseilla seurojen reservijoukkueet dominoisivat alasarjoissa. TPS ja Inter ovat yrittäneet nousta Kakkoseen, mutta toistaiseksi se on jäänyt vain yritykseksi.
ÅIFK ja TPK vaikuttavat taloudellisesti vakailta seuroilta, mutta pelaajamateriaali ei ole riittänyt edes Kolmosen kärkipaikoille. Jyrkkälän Tykit on kaveriporukkajoukkue. Turun Weikot ollut Kolmosen vakiojoukkue. Nykyresurssit eivät kuitenkaan riitä sen pidemmälle.
Omituinen tilanne. Ilman selvää vastaustako?
Pari hyvää kysymystä kuuluukin:
Mihin katoavat turkulaiset lupaavat pelimiehet ja miksi juniorisarjoissa turkulaismenestys on tyrehtynyt?
Miksi Turusta on vaikea saada joukkuetta edes Kakkoseen?
Pyydetään vastauksia Turun alueen jalkapallovaikuttajilta, lajia vuosia seuranneilta. Alla on luettavissa asiantuntijoiden painavia mielipiteitä.
“Rahaa tarvitaan, kun organisaatiossa on teknistä johtajaa, junioripäällikköä, valmennuspäällikköä, talenttijohtajaa ja akatemiapäällikköä. Lauste ja Varissuo olisivat täynnä lahjakkaita poikia, jotka pelaavat tuntikausia pihapelejä, mutta heillä ei ole rahaa pelata oikeassa seurassa jalkapalloa. Samalla menetetään iso määrä lupaavia pelaajia.”
”Tervetuloa ihmettelijöiden joukkoon. Ehkä Turussa vaan ei ole Ykkösen ja Kakkosen tasolle pystyvää seuraa, joka sitä taakkaa jaksaisi pyörittää.”
“Juniori-ikäiselle tärkeintä jalkapallon harrastamisessa ovat kaverit ja että se on kivaa. Nuoremmista kahden lajin harrastajista osa tippuu pois, kun valmentajat vaativat tiivistä osallistumista – vaikka tosia-asia on, että monipuolisesti harrastamalla tulee parempia aikuisiän urheilijoita.”
”A-junnujen SM-sarjan heikko taso on yksi iso syy. Se on asia, josta harvoin puhutaan. Huippulupausten ei tarvitse edes enää pelata A:ssa, vaan nousevat suoraan B:n jälkeen edustuksen mukaan. Tämä on vaikuttanut myös siihen, että liian monet pelaavat junnuiän loppuun ja sitten joko lopettavat tai siirtyvät korkeintaan Kolmoseen. Onhan tuo surullista, ettei Turussa ole vakituisesti Kakkosessa pelaavaan joukkuetta.”
”Junnujoukkueissa on ollut valmentajia, jotka eivät halua kehittää itseään ja ovat siellä vain, koska oma poika pelaa. Nuoret lopettavat, koska eivät saa tarpeeksi innostusta valmentajiltaan, eivätkä jaksa panostaa siihen, kun ei ole annettu oikeanlaista ympäristöä. Asiansa osaavat valmentajat ovat kaikkein tärkeimmät ja niitä on todella vähän. A-junnujen SM-sarja kärsii siitä, etteivät monet seurat panosta siihen ja onkin esitetty Englannin tapaan reservisarjan perustamista tilalle, alle 23-vuotiaille.”
”Turussa yleensä pelataan samoissa seuroissa pitkään. Jos miettii esimerkiksi Kolmosen joukkueita, heillä samat naamat ovat pelanneet viime vuosina. Seuroille on helppoa ylläpitää kaveriporukoiden kunnianhimottomuutta.”
”Yksi ajatus on se, että A-poikien SM-sarja on tänä päivänä jo yli-ikäisten junnupelaajien sarja. B-poikien SM-sarja on kilpailullisesti parempi mittari.”
”Joku Vitosen kaveriporukka, missä pelaa entisiä pelimiehiä, niin näillä pelaajilla olisi oikeassa ympäristössä paljon annettavaa vielä Kakkosen tasolle, mutta kukaan ei täällä pysty tarjoamaan tarpeeksi motivoivia suunnitelmia.”
”Pirun hyvä kysymys. Lieneekö tähän oikeaa vastausta, mutta arvelen, että kun juniori-ikä jää taakse, tulee osalle pelaajista liian tuttu drop out -ilmiö. Jos ei pääse liigarinkiin, alkaa olla kurkkua myöten täynnä futista, kun sitä joutunut kymmenen vuotta treenaamaan kuusi kertaa viikossa. Mennään armeijaan, hoidetaan opiskelut, ja ehkä muutaman vuoden päästä mennään höntsäämään 6. divisioonaan. Osa pelaajista on ehkä valmis lähtemään pois Turusta ja osa ei.”
”Tuossa on muutama “rakenteellinen” ongelma. Jalkapallossa A-junnujen sarja ei ole kovin kovatasoinen ja sitä kautta arvostettukaan. Parhaat A-junnuikäiset eivät monestikaan pelaa laisinkaan noita pelejä. Esimerkiksi jääkiekossa ja salibandyssa junnujen pudotuspeleissä saatetaan nähdä miesten liigan junnutähtiä ratkomassa pelejä. Sarjamaisessa jalkapallossa tätä ei tapahdu.”