Raision Kerttulan liikuntahalli täyttyy illasta ja ottelusta toiseen. Kehityksen taustalla on seuran pitkä historia ja piiiitkäjänteinen markkinointityö.
Perhepeli. Seurapäivä. Opiskelijaottelu. Kaveri ilmaiseksi. Paidanjäädytys. Eläkeläiset ja naiset ilmaiseksi. Seuran valokuvauspäivä. Superviikonloppu. Kortteliliigapäivä. Aarne Kärpänen. Jortikan kultatakki. Täytekakkua. Ilmaista soppaa…
Siinä jo käytettyjä ideoita ottelutapahtumiin, kun edessä on pimeän talven arki-illan peli. Jotain sirkustemppuja pitää keksiä, jotta saadaan houkuteltua väkeä takaisin katsomoihin. Keinot ovat olleet moninaisia, kun yritetään saada otteluruuhkassa usein tuloksellisestikin merkityksettömään runkosarjamatsiin lisäarvoa.
Joku ehdottaa jopa ilmaislippuja – siinä toivossa, että vapaalipun saanut innostuu ostamaan myöhemmin oikean pääsylipun. Turha toive. Jos yhteen otteluun saataisiinkin enemmän väkeä, jo seuraavassa ottelussa on tavallista hiljaisempaa.
Osalle riittää perinteisesti edelleen se, mitä tapahtuu parketilla, kaukalossa tai viheriöllä. Mutta moni odottaa ottelutapahtumasta suurta elämystä oheistapahtumineen. On pakko tarjota jotain sellaista paikalle tulleille, mitä TV-ruudun kautta ei voi välittää.
Pitää olla tauko-ohjelmaa, Maamme-laulun esittäjää, orkesteria, valoshow’ta, savuja, pomppulinnaa ja kasvomaalausta sekä erilaista ruokaa että olutta aina ravintolapöytiä myöten. Paine on kova tapahtuman järjestäjälle. Kaikki ylimääräinen kuitenkin vie aikaa ja rahaa. Silti ei ole takuuta, että yleisö innostuu tulemaan paikalle.
Kilpailu katsojista on kovaa. Otetaan esimerkki Turun alueelta. Innokas penkkiurheilija on ihmeissään, kun yhden viikonlopun aikana saattaa olla tarjolla kymmenenkin eri pääsarjatason tapahtumaa. Turun alueella on ainakin kahdeksantoista pääsarjatasoilla (14 liiga ja 4 divari) pelaavien joukkueiden kotiotteluita. Syksystä kevääseen on reilusti yli 200 liiga- ja divaritason ottelutapahtumaa.
Eräs nykyaikainen keino katsojien houkuttelemiseksi ja lajin arvostuksen kasvattamiseksi on kutsua apuun ulkopuolisia viestintä- ja mainostoimistoja. Brändityöryhmä kehittää sloganeja ja lennokkaita tulevaisuudenvisioita. Ammattitaitoiset konsultit luovat mielikuvia, joita ei todellisuudessa edes ole olemassa. Joka tapauksessa naisten F-liiga suunnittelee tulevansa lyhyessä ajassa Suomen seuratuimmaksi naisten sarjaksi.
Edullisempi vaihtoehto on kysyä niiltä seuroilta, jotka ovat siinä jo onnistuneet. Eikä se maksa mitään.
Otetaan esimerkkinä lentopalloseura Raisio Loimu, eräs tunnetuimmista kotimaisista seurabrändeistä. Kerttulan liikuntahalli täyttyy illasta ja ottelusta toiseen sadoista loimulaisista. Loimun ottelutapahtumat ovat Turun alueen laadukkaimpia ja tunnelmaltaan parhaimpia.
Tämän kehityksen taustalla on seuran pitkä historia ja piiiitkäjänteinen oma markkinointityö. Loimu on pelannut pääsarjatasolla yhtäjaksoisesti liki 50 vuotta. Näinä vuosina Loimu on voittanut kuusi kultaa, kaksi hopeaa ja seitsemän pronssia. Itse ottelutapahtuman mahdollistavat seuran viitisenkymmentä talkoolaista. Mukana on paljon eri-ikäisiä, toisen polven parikymppisistä senioreihin. Pallopoikina ja -tyttöinä ovat kolmannen polven loimulaiset.
Tätä kutsutaan perinteeksi, seuratoiminnan kivijalaksi. Sitä ei voi korvata konsulttien laatimilla lennokkailla tulevaisuuden visioilla. Seurakulttuuri ei synny sanoilla, vaan teoilla. Siihenkin tarvitaan aikaa, vähintään yksi sukupolvi.
Voi myös soittaa Salon tai Kauhajoen suuntaan ja samalla udella, miten siellä on toimittu, kun lehterit täyttyvät kaudesta toiseen innokkaista kannattajista.
Jos on kiinnostunut erityisesti naisten palloilulajeista, kannattaa suunnata kohti Poria. Suomen suosituin naisjoukkue on Superpesiksen Porin Pesäkarhut, jonka yleisökeskiarvo on komea, yli tuhat katsojaa ottelua kohden.
Urheilutarjonta on muuttunut. Kotisohvalta voi suoratoistopalveluiden avulla moninkertaistaa illan urheilutarjontaa, ja samalla voi nauttia samaa olutta kuin hallilla, mutta paljon edullisemmin.
Jääkiekossa liigajoukkueet saavat C Morelta tuhdin korvauksen. Jopa niin suuren, että korona-aikana oli pakko järjestää TV-otteluita. Sen sijaan Ruutu-palvelun korvaukset seuroille ovat niin pieniä, että voi jopa ihmetellä, miksi joukkueet suostuvat yhteistyöhön. Ruutu-lähetyksen kautta tuskin moni innostuu tulemaan paikalle otteluun. Todennäköisesti käykin juuri päinvastoin.
Signaalit viittaavat vahvasti siihen, että penkkiurheilijan kulutustottumukset ovat muuttumassa. Vaikka peli olisi yhä parasta paikan päällä, houkuttelevien vaihtoehtojen määrä kasvaa. Miksi lähteä otteluun, kun helpommalla ja edullisemmin voit nauttia illan ottelusta juuri silloin kuin itsellesi parhaiten sopii. Vaikka kahtakin ottelua samanaikaisesti seuraamalla. Laji kuin laji, kannattaa varautua siihen, että yleisömäärien kasvu ei ole enää mahdollista. Hokkuspokkustemputkaan eivät loputtomasti auta.
