”Kun viivan alle jää nolla, niin se on yhtä tyhjän kanssa”.
Siinä päävalmentaja Petteri Nykyn tiivistys MM-kisojen urheilullisesta menestyksestä. Nykky on niiden kymmenen joukossa, jotka ovat ehdolla Vuoden valmentajaksi. Ei, laji ei ole salibandy, vaan golf. Kuten moni tietää Petterille kolopallo on tärkeämpi, etenkin taloudellisesti, kuin reikäpallo. Nimi Matilda Castren on paljon tunnetumpi maailmalla kuin kotilaiset ja kainulaiset.
Castrénin ohella kolmella muullakin Nykyn henkilökohtaisilla valmennettavilla, Ursula Wikströmillä, Noora Komulaisella ja Emilia Tukiaisella on hieno kausi takanaan. Nykky toimii myös Golfliiton miesten ja poikajuniorien valmentajana.
”Olen ollut pitkään sitä mieltä, että IFF:n rajallisten resurssien panostaminen laajalle on hieman tehotonta. Lajin kansainvälisen arvostuksen kannalta tärkeää olisi jeesata mahdollisimman paljon kakkosporrasta – maita, joissa on jo salibandykulttuuria ja laji-ihmisiä. Se ei ole enää ihan kannetun veden kaivoon kantamista”.
Siinä vastaavasti Perttu Kytöhongan viisaita ajatuksia Pääkallon haastattelussa lajin tulevaisuudesta, etenkin, jos pääsi seuraamaan alkusarjaotteluita Helsingin jäähallin vieressä sijaitsevassa harjoitushallissa. Siellä olosuhteet eivät olisi riittäneet edes F-liigan otteluille. Tosin sellaiset ottelut, kuten Filippiinit vastaan Thaimaa, eivät edes kuulu MM-kisoihin. Kuudentoista joukkueen ”MM-kisat” on lajin kannalta hutilaukaus.
”Finaalin typerin hetki oli, kun erätauolla aletaan kyselemään olympiaunelmasta, pitäisikö tätä lajia muuttaa ajallisesti lyhyemmäksi. Myötätunnon häpeä valtasi koko kehoni. Miksi tästä keskustellaan MM-kisojen erätauolla? Valitettavasti”.
Tältä kuulosti Kalle Rantalan toteamus YLE:n Jälkihiessä, mihin varmasti moni salibandyihminen voi yhtyä. Ajoitus aiheeseen oli outo. Olympiastatus on ollut joidenkin tahojen päähänpinttymä, mutta todennäköisesti iso-osa laji-ihmisistä ei edes haikaile olympialaisiin, etenkin, jos se edellyttää laji-identiteetin muuttamista. MM-kisat osoitti, että salibandy ei ole muutenkaan valmis vielä pitkään aikaan olympialajiksi.
”Vaikka YLE näyttää pelit, salibandyn asema on kuitenkin pieni. Tämä pitää muistaa sählykuplan sisällä. Ison sählykuplan sisällä oleva naisten kupla on vieläkin pienempi. Ruutuaikaa tulee jatkossa rajallisesti. Esimerkiksi hiihto on ihan eri stratosfääreissä YLE:n satsauksissa kuin salibandy. On meidän tehtävä, että laji olisi kiinnostavampi. Kyllä YLE:lläkin on omat tavoitteensa. Siellä katsotaan, montako kertaa jotain juttua on klikattu. Me olemme salibandyssä vielä aika hiirulainen”.
Näin osuvasti tiivistää Toni Lötjönen. Jos Suomi olisi voittanut maailmanmestaruuden, sitä olisi herkuteltu salibandykuplassa pitkään. Suurimmalle osalle suomalaisista finaaliottelu olisi kuitenkin unohdettu nopeasti. YLE:n panostus salibandyyn hetkellisesti oli kaikesta huolimatta iso asia lajin kannalta. Osin se johtui siitä, että YLE on menettänyt monet kiinnostavat lajit kaupallisille kanaville. Nyt kisojen jälkeen palataan normaaliin, eli sähly siirtyy takaisin YLE:llä marginaalilajien joukkoon.
Kevät näyttää vaikuttaako MM-kisojen huuma myös kotimaisten sarjojen yleisömääriin. Haaste on kova, sillä esimerkiksi lentopallossa, koripallossa ja jalkapallossa maajoukkueiden ympärille syntynyt kiinnostus ja käydyt arvokisat eivät ole näkyneet yleisömäärissä.
