On kevät 2019. Kaarinalainen Ura Basket pelaa liigakarsintaotteluita loimaalaisia vastaan. Ura säilyttää Korisliigapaikkansa otteluvoitoin 2-0. Viimeisessä karsintaottelussa Uran Mikael Sandberg heittää parikymmentä pistettä ja ottaa toistakymmentä levypalloa. Ottelu jää ”Ässän” koripallouran viimeiseksi.
Sandberg lopettaa 28-vuotiaana parhaassa pelimiehen iässä.
Eikä hän ole ainoa suomalainen koripalloilija, joka lopettaa silloin, kun on parhaimmillaan. Monella olisi vielä edessään hyviä pelivuosia. Sama ilmiö on nähtävissä Veikkausliigassakin. Sieltäkin kokeneet, juuri alle kolmekymppiset pelaajat puuttuvat.
Syykin on selvä.
Kela opintotukineen on ollut monelle suurin palkanmaksaja, kunnes pelaaja opintojen myötä valmistuu. Kun jääkiekkoilija lopettaa ja siirtyy normaaliin työelämään, hänen palkkansa laskee. Kotimaisen akateemisen koulutuksen saaneen koripalloilijan palkka moninkertaistuu. Perhekin pitäisi perustaa. Osa haaveilee ehkä omasta asunnosta.
– Jos koripallosta haluaa taloudellisesti kannattavan ammatin, pitää olla astetta kovempi pelaaja. Kun saat opiskelut valmiiksi, saat uuden vaihtoehdon. Samalla huomaat, että työelämään siirtyneet opiskelukaverisi tienaavat jo paremmin. Niinpä itsekin miettii siirtymistä työelämään. Matkustaminen arkipäivänä bussilla toiselle puolelle Suomea, ei enää olekaan niin kiinnostavaa kuin nuorempana, kertoo Sandberg.
Kun pituutta kertyy reilusti yli pari metriä, on koripallo luonnollinen valinta urheilusta kiinnostuneelle nuorukaiselle. Tosin Sandberg harrasti aluksi kaikkea mahdollista koripallon ohella, kuten futista, lätkää, judoa ja uintia.
– Koripallon harrastaminen alkoi Turun NMKY:n järjestämästä koripallokoulusta. Neljännellä luokalla opettajani Leif Grönroos, joka on toiminut Namikan valmentajana eri ikäryhmissä, houkutteli minut mukaan joukkuetoimintaan. Pituuskasvunikin alkoi ajoissa. Olin jo yläasteella parimetrinen.
Turun NMKY:n kasvatti nousi edustusjoukkueeseen kaudella 2007–2008, jolloin joukkue pelasi I-divisioonaa. Koripalloura jatkui useiden vuosien ajan Korisliigassa (Tampereen Pyrintö, Salon Vilpas, Torpan Pojat ja Ura Basket).
Sandbergille kertyi useita kymmeniä ikäkausimaajoukkue-edustuksia.
– Se oli tosi kova ikäluokka. Monet pelaajista ovat myöhemmin menestyneet, kuten esimerkiksi Sasu Salin, Carl Lindblom, Lauri Toivonen, Antto Nikkarinen ja Samuli Vanttaja. Minut nimettiin miesten maajoukkuerinkiin, mutta en saanut koskaan varsinaista kutsua leiritykseen. Olin pari vuotta niin sanotussa haastajamaajoukkueessa.
Sandberg yritti sovittaa opiskelun ja pelaamisen.
– Kun opiskeluni alkoivat Turun kauppakorkeakoulussa, asuin Salossa ja pelasin Korisliigaa. Reissasin opintojen takia Turku-Salo-väliä, mutta opiskelutahtini oli pelaamisen johdosta hitaampi kuin muilla. Etenin koripallon ehdoilla. Vilppaan jälkeen siirryin Tampereen Pyrintöön. Silloin opinnot hidastuivat entisestään. En ottanut siitä murhetta, kun tiesin, että hoidan koulun ennemmin tai myöhemmin.
Korisliigassa avauskentälliseen mahtuu viisi pelaajaa, joista neljä saa olla verohelpotuksista nauttivaa ulkomaalaispelaajaa. Kun liigassa on joukkueita yhteensä kaksitoista, mahtuu yhtä monta kotimaista pelaajaa avauskentälliseen. Loppujen suomalaispelaajien rooliksi jää seurata penkiltä, kun muut pelaavat.
Ajallisesti Korisliiga vaatii kuitenkin uhrauksia kaikilta pelaajilta, mutta monelle kotimaiselle pelaajalle korvaus jää pieneksi.
Kun kausi päättyy, ulkomaalaisvahvistukset poistuvat maasta. Samalla valmentajilla alkaa joka vuotiset videosulkeiset, kun haetaan uusia amerikkalaisvahvistuksia seuraavalle kaudelle. Juuri ennen kauden alkua ”onnenarvat” saapuvat Suomeen. Jos jenkki osoittautuu huonommaksi kuin kotimainen, niin hankitaan uusi tilalle. Vaihtoruletti pyörii, kunnes löydetään parempi.
– Ulkomaalaisvahvistusten ansiosta Korisliigasta on tullut kovatasoisempi, mutta on eri asia, mikä hinta siitä maksetaan. Kotimaisille roolipelaajille eli joukkueen ei-tähtipelaajille neljän ulkomaalaisen käyttö on pahin mahdollinen päätös. Samalle pelipaikalle tuodaan aina yksi jenkkipelaaja.
Sandberg sai Korisliigassa vaihtelevasti peliaikaa, mutta miehen ansioluetteloon merkattiin kaksi SM-hopeaa. Toinen tuli ToPon ja toinen Pyrinnön riveissä.
– Vähitellen huomasin, että koripallotäyteinen arki ei enää ollut antoisaa. Kaipasin muutakin. Kun opiskelut piti hoitaa, niin siirryin Turkuun pelaamaan divaria. Aloin opiskelemaan normaalisti ja kävin samalla töissäkin.
Kaudeksi 2016-2017 Sandberg palasi kahdeksan vuoden jälkeen kasvattajaseuraansa Turun NMKY:hyn (Kristika Turkuun) ollen sekä oman joukkueensa että koko divarin parhaimpia pelaajia. Hänet valittiin peräkkäisinä kausina Divari B:n ja A:n vuoden pelaajaksi. Viimeisellä divarikaudellaan Sandberg teki ottelua kohden 20 pistettä, nappasi 10.7 levypalloa sekä jakeli 3.7 koriin johtavaa syöttöä.
– Olin jo päättänyt, että en enää pelaa Korisliigassa, mutta kun Ura Basket nousi, pelasin liigassa vielä yhden kauden. Sain jopa tarjouksen Islannista. Olin sinne lähdössäkin, kun opinnot olivat jo melkein valmiina. Peruin sen kuitenkin viime hetkellä. Jos olisin lähtenyt, tuskin minulla olisi nyt tätä hyvää työpaikkaani.
Kun syksyllä 2012 alkaneet opinnot tulivat maisteri Sandbergilla valmiiksi, oli koripallourakin tullut päätökseen. Oli aika ripustaa koriskengät naulaan ja siirtyä työelämän pariin.
– On ongelma, kun koripalloilija haluaa siirtyä työelämään, ei hänellä välttämättä ole ansioluettelossa kuin eri seurojen nimiä, missä on pelannut. Onneksi olin jo Kristikan aikana oikeissa töissä.
Vastavalmistunut Sandberg näki mielenkiintoisen työnhakuilmoituksen. Ensin hakemus sisälle ja sen jälkeen työhaastattelun myötä muutto pääkaupunkiseudulle.
– Työnantajani on PricewaterhouseCoopers (PwC) ja työnimikkeeni on yrityskauppakonsultti.
