Viikonloppu Moskovassa. Kaikkea en ehdi nähdä, mutta onneksi miljoonakaupungin tärkeimmät kohteet ovat melko nipussa. Silti metron käyttö kannattaa opetella heti, sillä Moskova väsyttää jalat.
Päätän karistaa unet silmistäni suuntaamalla ensimmäiseksi legendaariselle Punaiselle torille.
”Kun ensimmäisen kerran astuu tälle televisiosta tutulle aukiolle, tuntuu kuin astuisi lavasteisiin”.
Totta, näyttää tutulta, mutta vaikuttaa pienemmältä kuin mitä odotin. Silti vuonna 1987 venäläisten ällistykseksi saksalainen huimapää Mathias Rust onnistui laskeutumaan pienkoneellaan tälle aukiolle. Turistijono matelee turvatarkastuksen kautta neuvostokauden pyhimmistä pyhimmälle paikalle. Lenin lepää – ainakin toistaiseksi – yksinkertaisen kivirakennuksen, mausoleumin, suojassa tiukasti vartioituneena. Makaaberia tai perusteltua ihmispalvontaa, jokainen päätelköön itse.
Bolševikkijohtajan nukkemainen iho käsitellään kahdesti viikossa ja ruumis uitetaan kerran vuodessa säilöntäliuoksessa. Leninin yllä oleva tumma juhlapuku vaihdetaan kolmen vuoden välein. Ei ihme, että yleinen mielipide on kääntymässä suurmiehen hautaamisen kannalle. Neuvostoliiton aikana mausoleumi toimi korokkeena, jonka päällä neuvostojohtajat ottivat vastaan sotilasparaateja.
Ennen kuin poistuu Punaiselta torilta, kannattaa valokuvata aukion toisessa päässä sijaitseva Unescon maailmanperintöluetteloon yltänyt Vasilin värikäs katedraali. Likeltä piti, ettei sitä purettu Stalinin aikakaudella.
”Moni venäläinen asuu miten vain, mutta pukeutumiseensa hän satsaa. Tärkeämpää on ostaa joka kolmas kuukausi upouusi kännykkä ja muodinmukaiset uudet kengät”.
Punaisen torin laidassa sijaitseva CUM-tavaratalo on nähtävyys jo sinänsä. Hymyttömät myyjät odottavat uusrikkaan poikkeavan sisälle. Moskovalainen nainen kävelee trendikkäästi pukeutuen millin ohuisiin korkokenkiin. Kaunokaisen käsipuolessa roikkui aikaisemmin päätä lyhyempi, huonohampainen ja mustaa nahkatakkiin pukeutunut siilipäinen aviomies. Nyt hänkin, citymaasturilla ajava machomies, panostaa ulkonäköönsä. Muuten, nyky-Moskovassa on myös sellaisia tavarataloja, joita ei Suomesta edes löydy, kuten Galereja akter (Traverskja ulitsa). Maksuvälineeksi käy vain kultainen Visa.
”Moskovassa käydessään huomaa, että kaikista maailman kaupungeista Moskovassa asuu eniten miljardöörejä”.
Putin-Medvedev-Putin… Punaisen torin kupeessa sijaitseva Kreml Venäjän vallan keskiö on kaupunki kaupungissa. Lippujonot, tavarasäilytysjonot ja turvatarkastukset höystettynä ilmeettömillä turvamiehillä pitää sietää ennen kuin pääsee muurien sisäpuolelle. Kreml muodostuu hallintorakennuksista, museoista ja kirkoista. Kannattaa poiketa Arkangelin tuomiokirkkoon, jonne on haudatta koko joukko arvohenkilöitä, muun muassa Iivana Julma.
”Jos on käymässä Moskovassa vain nopeasti, kannattaa tulla tänne”.
Arbat on legendaarinen kaupunginosa. Sinne kävelee Kremlin muureilta vartissa. Katu on varattu vain kävelijöille. Arbat on Moskova pienoiskoossa. Väkeä on aina runsaasti paikalla. Kadunvarren kahvilat, ravintolat ja baarit täyttyvät hengailijoista. Turistirihkamaa myyviä kauppoja on vieri vieressä. Antiikin ystäville löytyy omia erikoisliikkeitä.
Arbatin toisessa päässä sijaitsee yksi Moskovan Stalinin hampaista. Isä Aurinkoisen aloitteesta eri puolille Moskovaa nousi korkeita amerikkalaistyylisiä pilvenpiirtäjiä 1940- ja 50-luvuilla. Yhteensä niitä piti tulla kahdeksan, mutta viimeinen jäi Stalinin kuoltua rakentamatta. Kauniita tai ei, on rakennusten neuvostoaikainen koristelu sirppi- ja vasara -symboleineen vaikuttavaa.
Moni moskovalainen menee viikonloppuisin kävelylle Puškinin aukiolle. Kahviloita riittää täälläkin. Lenin kääntyisi haudassaan, mikäli se olisi mahdollista. Kansallisrunoilijalle omistetun aukion nykyilme poikkeaa neuvostoaikaisesta. Neonvalojen ryppäästä loistaa Moskovan ensimmäisen McDonald’sin mainos. Guinnessin Ennätysten kirjan mukaan se on maailman suurin McDonald’s.
”Rakennukset ovat edelleen yhtä komeita kuin aikoinaan. Markkinatalouden tilpehöörin takaa erottuu yhä sosialistinen mahtavuus kaikessa utopistisuudessaan”.
Kun ydinkeskustan pakolliset on läpijuostu, kannattaa siirtyä metrolla Moskovan laitakaupungille. Eräs suosittu vierailukohde oli jo Neuvosto-Moskovan aikana VDNH, jossa kaikki on kaikista suurinta. Alueella näkee toinen toistaan pöhöttyneempää kommunistiajan toteutusta.
Taustalla häämöttävä Ostankinon televisiotornin väitetään olevan Euroopan korkein. Heti metroaseman ulkopuolella lähes sata metriä korkea Avaruuden valloittajien muistomerkki saa tuntemaan itsensä pieneksi. Kerrostalon korkuisen jalustan päällä tasapainoileva 25 metrinen Työläinen ja kolhoosinainen -veistos saa suun loksahtamaan auki. Moni ehkä muistaa, miten se on myös ikuistettu neuvostoelokuvien alkukuvana. Ei epäillystäkään, että neuvostoaikana kaiken piti olla suurinta ja mahtavinta.
Kursiivilla kirjoitettu teksti on lainattu Antti Kauppisen Sankarimatkailijan Moskova -opaskirjasta.
Yöjunalla Moskovaan
Pikajuna Tolstoi Moskovaan lähtee raiteilta kahdeksan. Hyvä matkaa! Näin kuulutetaan Helsingin rautatieasemalla. Sitä ennen olen saapunut Salosta päin Valtion rautateiden kyydissä pääkaupunkiin. Vaikka Moskovan junaa operoi venäläinen osapuoli, on VR mukana yhteistyössä. VR:n internet-sivujen (www.vr.fi) kautta voi ostaa matkalipun ja sivuilta löytyy myös hyödyllistä tietoa Moskovasta.
Miltä kuulostaa? Pujahda ensin nukkumaan lakanoiden väliin ja heräät aamulla Euroopan toisella laidalla Venäjän pääkaupungissa Moskovassa. Aikataulut on rytmitetty järkevästi. Lähtö Helsingistä on illansuussa ja passitarkastukset heti Vainikkalan jälkeen vielä ennen nukkumaan menoa. Moskovaan saavutaan ennen kello yhdeksää.
Paluumatka Suomeen lähtee myöhään illalla, joten passintarkastus on vasta yöunien jälkeen seuraavana aamuna. Eli kesken unien ei tarvitse herätä viranomaisten uteluihin. Moskovassa ehtii siis vierailla junalla viikonloppunakin!
Tolstoi ei ole mikään moderni juna, mutta juuri siksi se tarjoaa nostalgisen elämyksen. Junassa pääsee venäläiseen tunnelmaan jo heti matkan alettua. Palvelu pelaa, sillä jokaisessa vaunussa on oma vaununhoitaja. Ensimmäisen luokan vaunuissa on kahden hengen makuuhyttejä, toisessa luokassa neljän hengen makuuhyttejä. Business-luokasta löytyy omat vessat ja suihkutkin.
Marinoitu nahkinainen, sammenmätiä, lettu kaviaaritäytteellä…Tältä kuulostaa Tolstoi-junan ravintolavaunun ruokalista. Kaikki venäläiseen tapaan valmistettuja ruokia. Omalta vaununhoitajalta voi tilata kahvia ja teetä omaan vaunuunsa. Ja mikä mukavinta: juna saapuu keskelle Moskovaa Leningradin rautatieasemalle. Viereiseltä Komsomolskajan asemalta on helppo jatkaa metrolla.
