Kotor.
Päällimmäisenä on mielessäni, kunpa ei tulisi yhtään autoa vastaan. Ei ainakaan turistibussia. Toiveeni tuskin toteutuu, sillä Kotorista ylös vuoristoon lähtevä kiemurainen maisematie on matkailijoiden suosiossa.
Vanha rannikolta entiseen Montenegron pääkaupunkiin Cetinjeen johtava serpentiinitie on itävaltalaisten 1800-luvun lopulla rakentama, todellinen insinööritaidon huipentuma.
Tie ei ole tarkoitettu heikkohermoisille kuljettajille. Vajaan 25 kilometrin matkalla on 25 tiukkaa kurvia. Tie on niin kapea, että kaksi autoa hädin tuskin mahtuu sivuuttamaan toinen toisensa. Bussin tullessa vastaan ei voi kuin peruuttaa lähimmälle levennyspaikalle. Vielä muutama vuosi sitten jyrkänteen puolelta puuttuivat suojakaiteetkin.
Kiduttava siksak-nousu palkintaan kuitenkin ylhäällä, 1 000 metrin korkeudessa: eteeni avautuu mahdollisesti Euroopan komein maisema, vuoristoista ja välimerellistä Montenegroa parhaimmillaan. Alhaalla näkyvää Kotorinlahtea pidetään yhtenä maailman kauneimmista. Vuorenseinämät nousevat jyrkästi ylös kirkkaansinisestä Adrianmerestä. Laakson välimerellinen kasvillisuus muuttuu vähitellen alpiiniseksi.
Kuvankauniin postikorttimaiseman täydentää lahdenpohjukassa sijaitseva muurien ympäröimä Kotorin kaupunki. Se on maanjäristyksistä huolimatta säilyttänyt keskiaikaisen ulkoasunsa. Unescon suojeluksessa oleva Kotor on Montenegron suosituimpia nähtävyyksiä. Lahden pohjukkaan saapuu päivittäin isoja valtameriristeilijöitä. Tunnelma on Kotorin kapeilla kujilla tiivis, kun pari tuhatta risteilyvierasta tungeksii kaupunginportista sisälle.
Kroatian varjosta suosituksi lomakohteeksi
Jugoslaviasta aikoinaan irrottautunut syrjäinen Montenegro on jäänyt isomman matkailumaan Kroatian varjoon. Matkanjärjestäjät lennättävät suomalaismatkailijat ensin Kroatian puolelle Dubrovnikiin, josta jatketaan rajan yli Montenegroon bussilla. Omatoimimatkailija voi vuokrata auton Dubrovnikin lentokentältä. Mutkan kautta voi lentää Suomesta maan pääkaupunkiin Podgoricaan.
Kroatian hintatason noustessa edullisempi naapurimaa Montenegro on alkanut kiinnostaa matkailijoita. Vauhti on täällä paikoitellen hurjaa. Pienet kalastajakylät ovat muuttumassa nopeassa tahdissa massaturismikohteiksi. Venäläisten sijoittajien ruplat virtaavat nyt vuolaasti Montenegroon.
Paljon on myös jäänyt vaiheeseen, sillä kaikkialla Montenegrossa näkee kesken jääneitä projekteja. Betoniluurangot kertovat grynderin rahojen loppuneen. Muutos Jugoslavian köyhimmästä valtiosta suosituksi lomakohteeksi on ollut raju.
Budva on tärkein rantakohde
Useimmalle rantalomailijalle Budvan kaupunki on valitettavasti yhtä kuin Montenegro. Eniten hotelleja on juuri täällä. Ja miksei olisi, sillä Budvan Riviera tarjoaa kilometreittäin kaunista rantaviivaa. Osa rannoista on sorahiekkaa, osa kalkkikivijyrkänteiden väliin jääviä lahdenpoukamia. Rosoisen rannikon taustalla, kapean rantakaistaleen takana, kohoaa vuoristo. Välimerellinen kasvillisuus on täällä ilmiselvästi rehevämpää kuin Kroatian puolella.
Budvan ranta, Slovenska plaža, tarjoaa lomailijalle kaiken tarvittavan. Rantakadulta löytyy baareja, ravintoloita ja kesäkrääsää myyviä myyntikojuja. Joidenkin mukaan Budvasta on jo nyt tullut turistirysä. Montenegron hintataso on yhä melko edullinen. Vaikka Montenegro ei ole Euroopan unionin maa, maksetaan täällä euroilla. Ruokakaan ei tuota pettymystä. Pöydän antimia on tarjolla laidasta laitaan. Montenegrolainen menu on sekoitus oma ja naapurimaiden ruokia.
Hiljaa hyvä tulee
Montenegrolaisia on irvailtu Euroopan laiskimmaksi kansaksi. Paikallinen tunnuslause on ”polako, polako” eli rauhallisesti, rauhallisesti. Sananlaskun mukaan montenegrolainen mies on syntynyt jo väsyneenä. Päivällä pitää levätä, jotta voi nukkua yöllä.
Ennakkokäsityksistä huolimatta, etenkin turistikohteissa, töitä tehdään ahkerasti. Ravintoloissa osataan hyvin englantia ja palvelu on usein moitteetonta. Palvelukulttuurissa on tapahtunutkin viime vuosina nopea kehitys.
Budvan helmi on ranta-alueen kupeessa sijaitseva vanhakaupunki. Alun perin saarelle rakennettu, mutta nyt penkereellä mantereeseen liitetty historiallinen kaupunki tuhoutui pahoin vuoden 1979 maanjäristyksessä. Se rakennettiin kuitenkin kivi kiveltä alkuperäisen näköiseksi.
Lähes Budvan kyljessä on myyttinen Sveti Stefanin saari, jonka kuva on monissa Montenegroa esittävissä matkailumainoksissa. Vanha kalastajakylä muutettiin jo Jugoslavian aikana hienoksi hotellisaareksi. Sen huviloissa on viettänyt yönsä moni kuuluisa poliitikko ja filmitähti.
Kaunista Montenegron Adrianmeren rantaa riittää Albanian rajalle asti. Mitä etelämmäksi mennään, sitä vähemmän on turisteja. Montenegron eteläisin lähinnä albaanien asuttama kaupunki Ulcinj, vanha merirosvokaupunki, on Montenegron värikkäin kaupunki. Ulcinjin syrjäiset hiekkarannat ovat Montenegron parhaimmat. Ne jatkuvat pitkälle Albanian puolelle.
Montenegro on muutakin kuin Adrianmeren rantakohteita. Rannikkovuorten takana on rotkojen ja paljaitten vuortenhuippujen sokkelikko. Aikaa pitää varata, sillä korkeuksiin kohoavat kapeat tiet eivät ole tarkoitettu kiireisille. Monien mielestä Mustien vuorten maa onkin kauneimmillaan sisämaassa.
FAKTAT
Asukasluku: Noin 662 000. Alle puolet maan asukkaista on montenegrolaisia, loput muodostuvat lähinnä kroaateista, serbeistä, albaaneista ja bosnialaisista.
Pinta-ala: 13812 km².
Pääkaupunki: Podgorica (Jugoslavian aikana Titograd).
Raha: Euro.
Uskonto: Suurin osa on ortodokseja, mutta maassa on myös huomattava muslimivähemmistö.
Hallitusmuoto: Tasavalta.
Aika: Tunti Suomen aikaa jäljessä.
Erityistä: Montenegro itsenäistyi ensimmäisen kerran vuonna 1878. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen se liitettiin Jugoslavian kuningaskuntaan. Toisen maailmansodan jälkeen Montenegro oli osa Titon johtamaa Jugoslavian liittotasavaltaa. Sen hajottua Serbia ja Montenegro muodostivat liiton, joka purettiin vuonna 2006.
