POHJOIS-KARJALA / VALTIMO – Murtovaaran talomuseo Valtimon Halmejärvellä ei ole pelkästään Pohjois-Karjalan helmi, vaan se on hyvin arvokas kohde koko Suomessa. Murtovaaran talomuseo lukeutuu maamme merkittävimpiin talonpoikaiskulttuuria edustaviin museoihin ja on ainoa vaara-asutusmuotoa esittelevä museo Suomessa.
Murtovaaran siirtoa harkittiin aikoinaan muun muassa Helsingin Seurasaaren ulkoilmamuseoon edustamaan pohjoiskarjalaista rakennusperinnettä. Onneksi tämä ei toteutunut, vaan historiallinen vaara-asutuskohde sai jäädä alkuperäiselle paikalleen. Juuri tämä nostaakin Murtovaaran arvoa, kun rakennukset että esineistö ovat alkuperäisiä. Liki kaikki rakennuksetkin ovat alkuperäisillä paikoillaan.
Tärkeä osa Murtovaaran kiehtovaa tarinaa on talon viimeinen asukas Hilja Lipponen, joka jätti kotinsa vasta vuonna 1985. Murtovaara oli kuitenkin toiminut jo vuodesta 1972 alkaen museona.
Murtovaara sijaitsee syrjässä, aikoinaan jopa päivämatkan päässä lähimmästä taajamasta. Valtimon kirkonkylältä on matkaa parikymmentä kilometriä. Nykyisinkään autolla ei pääse perille asti, vaan loppumatka, muutama 100 metriä pitää kävellä. Hyvä niin, sillä kävely sinne on jo elämys itsessään. Polku erämaatalolle kulkee pitkin kauniissa metsässä. Lopulta perillä eteen avautuu entisaikojen 1800-luvun rakennus ja pohjoiskarjalainen pihapiiri on idyllisimmillään.
Jo matkalla vaaranlaelle voi ihailla puron varrelle rakennettua patoa, jossa on ollut aikoinaan vesimylly.
Tahvo Saastamoinen perusti Murtovaaran mäkituvan 1840-luvulla perheensä asuinpaikaksi. Mäkituvat olivat aikoinaan kylien yhteismaille rakennettuja tiloja. Isojaon jälkeen Murtovaara siirtyi kruunulle, kunnes Matti Lipponen osti mäkituvan itselleen vuonna 1859 ja siitä tuli samalla yksi Metsähallituksen kruununmetsätorppa.
Sopimus takasi Lipposelle asumisoikeuden, mutta se velvoitti myös majoittamaan metsäsavottalaisia ja uittomiehiä. Metsäyhtiöille Pohjois-Karjala oli tärkeä puuraaka-aineen lähde. Lopulta Murtovaara lunastettiin Metsähallitukselta itsenäiseksi asutustilaksi 1931.
Viimeisen neljännen sukupolven omistajan Otto Lipposen kuoltua perikunta myi tilan ensin 1964 uusille omistajille Teuvo ja Veikko Hakkaraisille. Lopulta Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö osti tilan vuonna 1967.
Murtovaarasta päätettiin tehdä museo. Se edellytti myös mittavia useamman vuoden kestäneitä kunnostustöitä. Tila haluttiin pitää asuinkelpoisena. Niinpä viimeisen omistajan tytär Hilja Lipponen toimi vuosien ajan oman kotinsa museoemäntänä. Aina siihen asti museossa vierailleet saivat haastatella museon omaa asukasta. Kun talo oli Hiljan aikana asuttu, se teki museoon aivan omanlaisensa tunnelman.
Murtovaaran päärakennus on 1900-luvun vaihteesta. Se on museoalueen suurin ja samalla myös uusin asuinrakennus. Rakennuksen pohjakaaviona on paritupa, joista toinen on jaettu kahdeksi kamariksi, joissa on oma uuni.
Museoalue koostuu yhteensä kuudestatoista eri ikäisistä hirsirakennuksista. Niistä vanhin on 1840-luvulta oleva Ikäpirtti. Tilatarpeen kasvaessa seuraavaksi rakennettiin Kalliopirtti. Sekin on 1800-luvulta, mutta museota perustettaessa vuonna 1970, se siirrettiin Ikäpirtin yhteyteen ja erotettiin siitä solalla.
Pohjois-Karjalalle tyypillisessä suorakaiteen muotoisessa pihapiirissä ovat maalaamattomat ja niin sanotut malkakattoiset rakennukset. Päärakennus, pirttirivi, aittarivi ja kujarakennus navettoineen sekä etäämmällä sijaitseva sauna sekä riihi on rakennettu useassa eri vaiheessa 1840-luvulta 1950-luvulla.
Vaikka paljon on alkuperäistä, on paikalle rakennettu myös jäljitelmiä korvaamaan aikoinaan kokonaan hävinneitä rakenteita. Eräs ”lavasteita” on muun muassa vinttikaivo.
Murtovaaran eräs erikoisuus on karsikkopetäjä, jonka kylkeen on kaiverrettu merkinnät tilan asukkaiden merkkipäivästä ja muista tapahtumista.
MURTOVAARAN TALOMUSEO
Osoite: Murtovaarantie, Valtimo, Nurmes.
LUE MYÖS: Valtimolla on kolme museota: Omatoimimuseo, Makasiinimuseo ja Puukoulu
