Musta taikuri Donald Crenshaw hurmasi turkulaiset syksyllä 1972

Tätä hetkeä turkulaiset olivat odottaneet koko syksyn! Hyvissä ajoin ennen ottelun alkua kansa virtasi sakeana joukkona Uudenmaankatua pitkin kohti Kupittaan urheiluhallia. Koripallohuuma oli vallannut Turun. Elettiin syksyä 1972.

Musta taikuri Donald Crenshaw esiintyi ensimmäisen kerran turkulaisille. Kupittaan urheiluhalli osoittautui heti liian pieneksi. Koko Turku pöhisi koripallosta. Täyteen ahdetun Kupittaan urheiluhallin tunnelma, kannustus ja amerikkalaisen ihmemiehen taikatemput eivät unohdu niiden muistista, jotka olivat silloin paikan päällä.

Turun NMKY:n menestyskausi 1972-1973 on ainutlaatuinen turkulaisessa palloiluhistoriassa. Kausi muistetaan ensimmäisestä turkulaisesta koripallomestaruudesta, vastavalmistuneen Kupittaan urheiluhallin erikoisesta rekortan-pinnoitteesta ja ensimmäisten mustien koripalloilijoiden ilmaantumisesta Suomen sarjoihin.

Pääkaupunkiseutu oli hallinnut vuosikymmeniä kotimaisia koripallomarkkinoita. Aurajoen rannoilta kuului kuitenkin kummia. Pääkaupungin asemaa valtakunnan koripallon pääkaupunkina päätettiin horjuttaa.

TuNMKY nousi mestaruussarjaan kauden 1972 päätteeksi. Ensimmäiseen pääsarjakauteen päätettiin panostaa, olihan Turkuun valmistunut uusi Kupittaan urheiluhalli.

Kunnianhimoinen projekti tarvitsi pelaajavahvistuksia. Niiden myötä TuNMKY:stä tehtiinkin oitis yksi mestariehdokkaista. Jorma Pilkevaaran siirtymisellä Ruotsista Turkuun oli ratkaiseva merkitys pelaajavärväyksille.

TuNMKY:n aloitusviisikko muodostettiin kotimaisin voimin. Yksi vielä puuttui joukkueesta. Siitä siirtouutisesta tulikin valtakunnallinen iso urheilu-uutinen. USA:n maajoukkuemies Donald Crenshaw pelaa Turun NMKY:ssä, kirjoittivat lehdet urheilusivuillaan.

1970-luvun alun TuNMKY:n Urheilijoiden johtokuntaan kuului vaikutusvaltaisia jäseniä. Puheenjohtajan nuijaa heilutti edustusjoukkueen ”kummisetä” Jukka Vihanto. Hän oli tehnyt amerikkalaiselle tarjouksen tulla Turkuun pelaamaan. Monta mutkaa oli kuitenkin vielä edessä.

Crenshaw suoritti sopimusta tehdessään varusmiespalvelustaan. Siirto Suomeen olisi mahdollista vasta myöhemmin syksyllä palvelusajan päätyttyä. Kun miestä ei alkanut kuulua, pääkaupunkilaiset alkoivat vähän jo vinoilla, että miten turkulaisista on tullut suuruudenhulluja.

Lopulta Amerikasta tuli sähke: Olen vapautunut armeijasta. Valmis tulemaan Turkuun.

Mustan koripallotaiturin saapuminen Turkuun oli vaiherikas. Don tuli, mutta hieman mutkien kautta. Sitä ennen Turun NMKY:n oli pärjättävä kotimaisin voimin. Syksyllä alkaneessa mestaruussarjassa TuNMKY olikin pitkään voittamaton.

Marraskuun kotiottelussa KTP:tä vastaan otteluennakossa hehkutettiin, miten kaikkien aikojen kovin SM-sarjapelaaja vetää illalla yllensä TuNMKY:n värikkään peliasun. Ottelun ajankohtaa oli siirretty myöhemmäksi. Se alkaisi poikkeuksellisesti vasta klo 20. Siirtoon oli hyvä syy. Crenshaw saapuisi Helsingin lentokentälle noin klo 15 takanaan yli 18 tunnin lentomatka San Franciscosta. Hänellä olisi mahdollisesti matkaväsymystä, mutta Grenshaw oli lupautunut lähettämässään kirjeessään olevansa valmis pelaamaan illalla.

Puheenjohtaja Vihanto ja joukkueenjohtaja Pekka Lindberg olivat Helsingin lentokentällä odottamassa uutta jenkkipelaajaansa. Hartaasti odotettu musta pelimies ei astunutkaan koneesta ulos. Mies oli kadonnut. Kukaan ei tiennyt missä oli Crenshaw.

Niinpä harmistunut joukkueenjohto palasi ilman vahvistusta takaisin Turkuun ilmoittaakseen sankoin joukoin Kupittaalle saapuneelle pettyneelle turkulaisyleisölle tapahtumien yllättävästä käänteestä.

Myöhemmin uutisankaksi osoittautuneen tiedon mukaan Crenshaw olisi jäänyt pois Kööpenhaminassa. Todellisuudessa Crensahaw oli myöhästynyt New Yorkissa Suomen koneesta, koska Kaliforniasta lähtenyt lento oli kolme tuntia myöhässä.

Vihanto ja Lindberg olivat vastassa toistamiseen amerikkalaista. Nyt koneesta astui ulos hyväntuulinen ruskeaan mokkanahkatakkiin ja vaalean raidallisiin housuihin pukeutunut Crenshaw.

Donin ensimmäisestä kotiottelusta Torpan Poikia vastaan tuli ikimuistoinen. Paikalle oli saapunut paljon niitäkin, jotka eivät aikaisemmin juuri koripallo-otteluissa käyneet. Ottelusta tuli Turun NMKY:n ja Crenshawin näytös. Namika vei ja torppalaiset vikisivät. Yli parituhatta turkulaista kannusti, kun Crenshaw pelasi itsensä heti suoraan turkulaisten sydämiin.

Crenshaw on kotoisin San Franciscosta. Don ei ollut aivan NBA-tasoinen pelaaja, mutta oli kuitenkin turkulaisille melkoinen kultakimpale ja paras mahdollinen esikuva turkulaisille nuorille koripalloilijoille. Don oli esimerkillinen urheilija. Ei viinaa. Ei tupakkaa. Ei epämääräisiä naisseikkailuja. Ei myöhään valvottuja iltoja. Pelimiehen elämäntavat olivat säntilliset.

Harri ”Speedy” Bergström, nyt eläkkeellä oleva turkulainen liikunnanopettaja, on ollut lajin parissa vuosikymmenien ajan. Speedy oli mukana jo silloin, kun TuNMKY nousi mestaruussarjaan keväällä 1972. Hän oli tärkeä osa joukkuetta, yksi kavereista. Speedy vietti paljon aikaa joukkueen mukana myös vapaa-ajallaan.

– Olin joka paikan höylä. Teippauksien ohella tein kaikkea mahdollista muitakin huoltohommia. Harjoituksissa olin usein yhtenä pelaajana kentällä.

Speedyllä on mukavat muistot Namikan ensimmäisestä amerikkalaisvahvistuksesta. Kielitaitoisena hänestä tuli ulkomaanavun Crenshawin tärkeä tuki ja hyvä ystävä.

– Doni oli kova koripalloilija, mutta myös maailman ihanin ihminen. Täsmällinen, aina ajoissa harjoituksissa eikä koskaan aiheuttanut seurajohdolle harmeja. Doni oli kouluja käynyt fiksu mies, jonka elämään kuului muutakin kuin koripallo.

Kauden 1972-73 mestaruusjoukkue vietti paljon aikaa yhdessä.

– Seuran Sirkkalankadun yläkerran edustustiloista tuli joukkueelle kuin toinen koti. Siellä valmistauduttiin peleihin ja matsin jälkeen pestiin hiet pois saunanlauteilla. Sieltä siirryttiin sitten Kaskenkadun Surkkaan (Ravintola Surutoin) syömään ja juomaan oluet. Surkka oli koko joukkueen tärkeä kantapaikka.

TuNMKY 1972-73 Suomen mestarit: Esa Rosman, Timo Valtakoski, Donald Crenshaw, Mikko Koskinen, Kjell Eriksson ja Seppo Jalava. (Kuva Koripallomuseo)

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!