Muuri nimeltä Jens Beijar kannatteli FBC Turun avausvoittoon

Näin totesi paikallinen sanomalehti turkulaisjoukkueen maalivahdista, kun FBC Turku otti historiallisen avausvoittonsa liigatasolla. Syystäkin huipputorjuntoja tehnyt Jens Beijar palkittiin kyseisessä ottelussa kotijoukkueen parhaana.

FBC Turku on F-liigan nousijajoukkue, joka on ollut nyt ylimmällä sarjatasolla altavastaaja. F-liigassa joukkueen omista virheistä on siunaantunut vastustajalle useita maalintekopaikkoja. Divarissa virheen merkitys oli pienempi, mutta liigassa harhasyöttö konkretisoituu eri tavalla. Maalivahdin rooli korostuu. FBC Turku voi voittaa ottelun, jos oma maalivahti pelaa loisto-ottelun.

Miten itse koet ison vastuun?

– Itse tykkään siitä, kun tulee vastuuta. Koen tilanteen vain positiivisena paineena. Yhtäkään ottelua en voi pelata puolivaloilla. Koko ajan pitää olla hereillä. Tiikereissä tämä korostui vieläkin enemmän. Nyt vaikuttaa siltä, että FBC Turussa pääsen ehkä jopa helpommalla, kertoo Beijar.

Jens ei ole ensimmäistä kertaa isossa roolissa, sillä hän pelasi kaksi kautta Tikkurilan Tiikereiden liigajoukkueessa. Viime kausi päättyi putoamiseen pääsarjatasolta, joten 26-vuotias Beijar tietää, miltä tuntuu olla maalivahtina, kun laukauksia satelee.

Kupittaan palloiluhallin kirkkaat valot eivät ole Beijarille vieraita, sillä hän on pelannut siellä jo viime kaudella liigaotteluita Turun Palloseuraa vastaan. Sitä aikaisemmin Kupittaa ja nykyinen joukkue FBC Turku tuli perin tutuksi kiihkeissä divaripeleissä Kirkkonummi Rangersin pelipaidassa.

Millaisia muistoja on jäänyt divariotteluista nykyistä joukkuettasi FBC Turkua vastaan?

– Keskinäiset ottelut ovat olleet aina tiukkoja. Helpolla en ole päässyt Kupittaalla enkä Kirkkonummen Monnarilla. FBC on aina ollut hyvä joukkue Divarissa. Omasta mielestäni Kupittaa on F-liigan hienoin halli. Siellä on hyvä pelata maalivahtina.

Miten salibandyharrastuksesi aikoinaan alkoi?

– Koulukaverini isä pyysi mukaan harjoituksiin, kun olin 7-vuotias. Joukkueen nimi oli Kirkkonummi Saukot ja toisen joukkueen nimi, missä pelasin, oli Kirkkonummi Viikingit. Molempien kuvat ovat nykyisin maalattuina kypärääni. Pelasin aluksi sekä kentällä että maalissa. Maaliin en olisi halunnut mennä, mutta porukan kilteimpänä suostuin. Kun homma sujui hyvin, maaliin jäin. Kävin läpi kaikki Kirkkonummi Rangersin juniori-ikäluokat.

Beijarin salibandyuraan sisältyy eksoottinen vaihe, kun hän lähti nuorena miehenä vuodeksi Saksaan.

– Olin parikymppinen, kun halusin pelata vuoden ulkomailla. Lukio ja armeija olivat käytyinä. Otin itse suoraan yhteyttä eri joukkueisiin ja päädyin Saksaan Chemnitzin kaupunkiin. Salibandyseura Floor Fighters pelasi Saksan 1. Bundesliigassa. Kannatti lähteä, sillä se oli itselleni tosi opettavainen vuosi. Paikallinen kielikin tarttui jonkin verran.

Saksavuoden jälkeen Beijar pelasi vielä kaksi vuotta Kirkkonummella, kunnes tuli aika ottaa uusi askel salibandyuralla.

– Tikkurilan Tiikereiden kanssa oli jo aikaisemmin ollut puhetta sinne siirtymisestä. Tavoitteeni oli päästä pelaamaan liigaan. Aloitin Tiikereissä kakkosveskarina, mutta toisella kaudellani olin jo ykkösveskari.

Miten ja miksi siirto FBC Turkuun tapahtui?

– Yhteydenotto Turusta tuli itselleni ihan puun takaa. Antti Vääri kyseli jatkosuunnitelmiani jo hyvissä ajoin viime kauden aikana. Siinä vaiheessa ei ollut vielä tietoa Tiikereiden tai FBC Turun tämän kauden sarjatasosta. En ollut tehnyt päätöstä mihinkään suuntaan, mutta FBC Turku on ollut itselleni paras vaihtoehto. Koin, että Turussa pääsen vielä kehittymään ja pelaamaan.

Beijarin arkeen kuuluu muutakin kuin sählyn pelaaminen.

– Opiskelen Helsingin Arcadan ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikkaa. Opiskelu tapahtuu pääasiassa etänä. Onhan se rankkaa.

Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?

– Se liittyy A-juniorivuosiini. Pelasin Rangersin miesten kakkosdivarijoukkueessa, kun seura ylsi yllättäen A-junioreiden SM-karsintoihin. Ikäni puolesta mahduin mukaan. Ratkaisevassa vaiheessa tuli vastaan liigapelaajilla vahvistettu SSV. Voitimme ja nousimme A-SM-sarjaan. Se oli seuralle iso asia.

Mikä on ollut kovin pettymys?

– Se oli se, kun liigakarsinnoissa ÅIF pudotti meidät jatkosta. Olimme sillä kaudella runkosarjan ykkösiä. Rangersilla oli silloin tosi hyvä joukkue, ja oli tunne, että nyt jos koskaan nousemme liigaan.

Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?

– Pelinlukutaito, esimerkiksi pelin avaaminen ja erittäin nopeat reaktiot. Kehityskohde on liikkuminen teknisesti, toki se on mennyt paljon jo eteenpäin. Olen aloittanut niin sanotulla vanhalla pelityylillä, mutta pyrkinyt omaksumaan nykyisen tavan pelata maalissa. Paljon olen tehty töitä päästäkseni vanhoista tavoistani eroon.

Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?

– Pikkupoikana olen katsonut ylöspäin Henri Toivoniemeä.

Mitä harva ihminen tietää sinusta?

– Olen nuorempana soittanut bassoa. Taisin haluta olla joku rokkitähti. Arkipäivisin en syö lihatuotteita. Viikonloppuna tai pelireissuilla sopeudutaan ruuan suhteen tilanteen mukaan. Lisäksi itselläni on jujutsusta valkoinen vyö eli alin.

Mikä on tavoitteesi salibandyssä?

– Aikoinaan tavoite oli päästä liigaan ykkösveskaksi. Sen jälkeen piti asettaa uusia tavoitteita. Olisi kiva päästä mukaan maajoukkueympyröihin. Lähitavoite on pitää FBC Turku liigassa.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!