Seuran puheenjohtaja Juha Lehto on yhtä hymyä. Joukkuejohtaja Mona Heikkilän aurinkoinen ilme kisaa taivaalta porottavan auringon kanssa. Mynämäellä eletään tänä kesänä historiallista aikaa. Yksikään toinen mynämäkeläinen aikuisten joukkue ei ole aikaisemmin pelannut pääsarjatasolla. Eikä siihen mennyt kuin liki 100 vuotta.
– Mynämäki on perinteinen palloilupaikkakunta. MynPa pelaa jalkapalloa. Salibandyseura Wirmo on viimeisin tulija. Vuonna 1920 perustettu Mynämäen Vesa on ollut olemassa jo 100 vuotta, ja nyt Vesattaret, seuran naisten joukkue, pelaa Superpesistä, iloitsee puheenjohtaja Lehto.
Mistään sattumasta ei ole kysymys. Pesäpallolla on Mynämäellä vahva asema, vaikka välillä on eletty hiljaisempiakin aikoja.
– Pesäpallo oli aikoinaan Mynämäellä äärettömän suosittua. Kaikessa urheilussa mennään kuitenkin välillä ylös, toisinaan alas. Jo muutaman vuoden ajan olemme tehneet aktiivisesti töitä pesäpallon eteen. Yhteistyökumppaneiden avulla pystymme muun muassa tarjoamaan kaikille 12-vuotiaille ilmaisen harrastuksen. Kilpailutoimintaan mukaan lähtevät maksavat itse kilpailulisenssin, mutta muuten heillekin seura tarjoaa kaiken muun. Pesäpallon harrastaminen Mynämäellä ei jää ainakaan kustannuksista kiinni.
Naisten edustusjoukkue voitti viime kaudella kaikki ykköspesiksen ottelunsa. Pääsarjaan nousun myötä seuran oli aika lunastaa lupauksensa.
– Viime vuosien aikana olemme saaneet synnytettyä pesäpallobuumin naisten joukkueen ympärille. Neljä vuotta sitten meille tarjottiin nousua kabinettipäätöksellä Superpesikseen. Harkitsimme, mutta seuran johto päätti, että meillä ei ollut vielä siinä vaiheessa valmiuksia. Taustat eivät olleet vaadittavassa kunnossa. Päätimme, että nousemme vain pelaamalla. Se toteutui viime kauden päätteeksi.
Vaikka Mynämäellä pelataan pääsarjatasolla, ovat kaikki pelaajat amatöörejä.
– Emme maksa pelaajille mitään, mutta eivät hekään joudu maksamaan. Tosin kyllä heillekin tästä harrastuksesta tulee kuluja. Emme esimerkiksi korvaa, jos pelaaja joutuu olemaan poissa töistä. Olemme kokonaan amatöörijoukkue. Tytöt käyvät päivällä töissä ja pelaavat iltaisin.
Pelaajabudjetin ollessa mitätön, seura haluaa tehdä pelien ulkopuoliset asiat mahdollisimman ammattimaisesti.
– Pyrimme panostamaan valmennukseen ja taustoihin, niin että siellä olisi mahdollisimman hyvä osaaminen. Muun muassa pelinjohtajana on Mikko Järvenpää, juoksuvalmentajana Teemu Salonen, fysiikkavalmentajana Meri Kylänpää ja mentaalivalmentajana Eeva Kettunen.
Kaikesta näkee, että Mynämäellä ollaan tosissaan. Heti nousun myötä kunnan kanssa käytiin läpi, mitä uudistuksia olosuhteisiin tulisi tehdä, jotta Superpesisottelut olisivat mahdollisia.
– Urheilukeskuksen alue on jo sellaisenaan aivan loistava, mutta saimme muun muassa lisää katettua katsomotilaa. Paikalliset yrittäjät ovat lähteneet myös mukavasti mukaan. He innostuvat, kun ei pyydetä liikoja. Kaikessa tekemisessä pitää olla nöyrä.
Hyppy pääsarjatasolle on iso, mutta Mynämäellä luotetaan nousun mahdollistaneisiin ”oman kylän tyttöihin”.
– Emme lähde ostamaan pelaajia. Järki pitää olla. Ei saa mennä menestys edellä unohtamalla talouspuolen. Me asumme maalla ja käytämme maalaisjärkeä. Nousijajoukkue saa mahdollisuuden näyttää, miten se pärjää sarjaporrasta ylempänä.
Superpesiksen alkukausi on osoittanut, että pelit ovat viime kaudesta koventuneet. Kauden tavoite, sijoittua kahdeksan parhaan joukkoon ja päästä jatkopeleihin, on realismia, mutta vaatii joukkueelta paljon.
– Naisten Super jakautuu niin, että sarjassa on neljä selvää suosikkia: Jyväskylä, Tampere, Pori ja Lapua. Loput joukkueet pelaavat muista sijoituksista. Tulevaisuuden tavoitteena on, että naisten joukkueemme vakiinnuttaisi paikkansa Superissa. Hyvä vuotena voisimme olla neljän tai viiden joukkueen joukossa. Meidän pitää tehdä myös enemmän yhteistyötä muiden seurojen kanssa Tälle alueelle ei mahdu montaa Superpesis-joukkuetta.
