Haaste on kova. Enää ei riitä sarjapaikan säilyttäminen. Pitää pystyä parempaan. Tällaisen tavoitteen on Mynämäen Vesan naisten Superpesiksessä pelaava joukkue itselleen asettanut.
”Vesattaret” pelaa nyt toista kautta naisten pesäpallon pääsarjassa. Joukkue on vuotta kokeneempi, joten Superpesiksen vaatimustaso on käytännössäkin testattu. Alkukauden ottelut ovat kuitenkin osoittaneet, että voitot tulevat olemaan tälläkin kaudella tiukassa.
– Saimme viime kaudelta hyvää kokemusta. Tekemisen pitää olla koko ajan laadukasta. Vaaditaan enemmän satsauksia valmentajilta ja pelaajilta, kertoo Mynämäen Vesan puheenjohtaja Juha Lehto.
Minimitavoite, sarjapaikan säilyttäminen, onnistuu kaikilta kahdeltatoista Superpesiksen joukkueelta, sillä koronaviruksen myötä Pesäpalloliitto teki erikoisen päätöksen. Tällä kaudella yksikään miesten ja naisten Superpesisjoukkue ei voi pudota sarjaporrasta alemmaksi.
– Se tuo tietyn rauhallisuuden tähän kauteen. Elokuussa piti juhlia seuran 100-vuotissynttäreitä, mutta ne siirtyvät koronan takia vuodella eteenpäin. Siinä on se hyvä puoli, että ei tarvitse murehtia, pelaammeko silloin Superissa. Urheilullisesti on kyllä oikein, että sarjasta voi pudotakin. Mutta se olisi ehdottomasti edellyttänyt, että kaikki joukkueet pelaisivat kaikkia vastaan.
Sarjaohjelmaa laadittaessa tilanne oli keväällä poikkeuksellinen. Niinpä sarjajärjestelmästäkin tuli poikkeuksellinen ja melko kimurantti. Naisissa sekä miehissä joukkueet on jaettu maantieteellisesti neljään eri lohkoon, jotta saadaan matkakustannukset mahdollisimman pieniksi.
Lohkon sisällä pelataan nelinkertainen sarja ja kahden muun lohkon joukkueet kohdataan kahdesti. Kuitenkaan runkosarjassa eivät pelaa vastakkain itä- ja länsilohkojen joukkueet, eivätkä vastaavasti etelä- ja pohjoislohkojen joukkueet.
– Tämä on liiton päätös, emmekä me voi siihen mitenkään vaikuttaa. Olimme ylipäätään tyytyväisiä, että pääsimme aloittamaan kauden. Tietysti lähipelit kiinnostavat yleisöä. Saamme esimerkiksi Raumalta tänne paljon katsojia. Matkakulutkin ovat pienemmät.
Kun kaikki Superpesis-joukkueet eivät välttämättä kohtaa toisiaan kertaakaan alkavalla kaudella, se vääristää sarjataulukkoa. Parhaat joukkueet kuitenkin jatkavat jatkopeleihin ja Suomen mestari ratkeaa myöhemmin syksyllä. Vaikka yksikään joukkue ei putoa, Ykköspesiksen voittaja nousee Superpesikseen kaudelle 2021.
– Toisaalta on pettymys, kun emme kohtaa lainkaan uusia sarjanousijoita, Joensuuta ja Siilinjärveä. Aina voi jossitella, että jääkö meiltä pisteitä saamatta, kun emme kohtaa näitä etukäteen ehkä heikompia joukkueita.
Naisten Länsilohkossa Vesattarien lisäksi pelaavat vain Fera Raumalta ja Pesäkarhut Porista, joten jo perin tutuiksi toisilleen tulleet joukkueet tulevat kauden aikana vieläkin tutuimmiksi.
– Siilinjärvi, Jyväskylä ja Joensuu ovat Mynämäeltä katsottuna kaukaisimmat kohteet. Nämä joukkueet on jätetty kokonaan meiltä pois, mutta Porin ja Rauman kohtaamme neljä kertaa. Oikeudenmukaisempaa ehkä olisi, jos kohtaisimme jokaisen joukkueen ainakin kertaalleen.
Ensi kaudella on naisten Superissa kolmetoista joukkuetta, koska Ykköspesiksestä voi nousta.
– On keskusteltu siitä, riittääkö laadukkaita pelaajia edes kahteentoista joukkueeseen. Jo nyt tasoero kärjen ja peräpään välillä on iso. Porin Pesäkarhut, Manse PP, Lapuan Virkiä tai Jyväskylän Kirittäret voittaa joka tapauksessa Suomen mestaruuden.
Pesäpallo nauttii Suomessa erityisasemastaan, sillä laji tunnetaan pienempien paikkakuntien urheiluna. Moni pesäpallojoukkue on kunnan tai pikkukaupungin seuratuin kohde. Kehä Kolmosen sisällä ei aina edes ymmärretä, kuinka suosittua kansallispelimme on maakunnissa. Paikkakunnan Superpesispelaaja on pitäjän oma julkkis. Mynämäkikään ei tee poikkeusta.
Ihan sattumasta ei ole kysymys, sillä pesäpallolla on aina ollut Mynämäellä vankka asema. Toki välillä on koettu taantumiakin, mutta nyt eletään liki 8 000 asukkaan varsinaissuomalaisessa kunnassa pesäpallobuumia, kiitos Mynämäen Vesan naisten Superpesisjoukkueen. Viime kaudella pelattiin 100-vuotisen seuran ensimmäinen pääsarjatason ottelu, kun Vesattaret oli noussut vuotta aikaisemmin maan pääsarjaan.
Naispesäpallon suosiosta Suomessa kertoo yleisömäärät. Taakse jäävät globaalit lajit, kuten lentopallo, jalkapallo ja koripallo. Miestenkin puolella Superpesiksen yleisömäärät tulevat heti jääkiekon ja jalkapallon jälkeen. Nämä ovat kovia meriittejä lajissa, joka on pitkälti amatöörilaji.
Viime kaudella Mynämäellä kävi yleisöä yli 400 katsojan keskiarvolla.
– Nyt yleisörajoite on toistaiseksi 500 katsojaa. Se riittää meille, mutta Porissakin on yleisöä yleensä yli 1000 katsojaa. Miesten Superpesis alkaa myöhemmin, kun oletettavasti rajoitteita on siihen mennessä vähennetty.
Vielä viime kaudella Vesattaret nousijajoukkueena oli suurimmalle osalle joukkueista tuntematon. Kausi meni odotuksien mukaisesti. Sarjapaikka säilyi helposti karsintojen kautta. Mynämäki sai tälle kaudelle uusia vahvistuksia.
– Etenkin naisten pesäpallossa joukkueet pysyvät melko vakioina, kun rahalla ei ole merkitystä. Naisille tärkeintä on joukkueen ilmapiiri ja olosuhteet. Toki mahdollinen opiskelupaikan saaminen vaikuttaa joukkueen valintaan. Koen, että olemme mynämäkeläinen joukkue.
Urheilulehden asiantuntijan mukaan Mynämäki ei yllä pudotuspeleihin.
– Se on lehden näkemys. Meillä on omat tavoitteet, ja sen mukaan mennään. Fakta on toki se, että jos pääsemme pudotuspeleihin, kautemme on mennyt täydellisesti.
Samaisen lehden väittämän mukaan joukkue on hidas.
– Henna Nurmi on sarjan eräs nopeimmista etenijöistä. Sini Haataja on röyhkeydessään eräs sarjan parhaimmista kentälle menijöistä. Myös uudet vahvistuksemme ovat nopeita, joten emme ole enää hidas joukkue.
Urheilulehden mukaan joukkueen menestys kulminoituu lukkari Mari-Ann Lehtisen onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Taso heittelee liikaa.
– Mari-Ann on parhaimmillaan kolmen parhaimman lukkarin joukossa. Tolppakin on eräs korkeimmista. Totta on, että lukkari on ulkopelin avain. Lehtinen on seuran oma kasvatti, fiksu, toisen vuoden lääketieteen opiskelija.
