Negatiivinenkin julkisuus on julkisuutta. Salibandyn alkuaikoina oli usein tyytyminen medianäkyvyyteen, mikä ei ollut lajille aina kovin mairittelevaa. Milloin valmentajan fläppitaulu osui vastustajan naamaan, milloin valmentaja sai potkut kesken MM-kisojen pelaajien kiukuttelun seurauksena.
Kärhämä Lohjalla ja Tapaus S.C. Dalmac lienee episodeista kuuluisin. Kevään korvalla vuonna 1992 salibandyn SM-sarjan ensimmäisten pudotuspelien kynnyksellä iltapäivälehdet saivat viritellä isoja otsikoita. Uusi nouseva laji ylsi kerrankin lööppeihin.
Se, mitä lohjalaisessa yökerhossa oikeasti tapahtui, jäi tapahtumapaikalla olleiden silminnäkijöiden lausuntojen varaan. Tulkinnat poikkesivat toisistaan. Vastakkain olivat helsinkiläisen salibandyseuraa edustaneiden henkilöiden mielipiteet ja samassa paikassa sattumalta olleiden erotuomareiden käsitykset illan tapahtumista.
Lopputulos ravintolakahakasta on kuitenkin tiedossa. Vastaavanlaisia seurauksia ei liene koettu kotimaisessa salibandymaailmassa aikaisemmin eikä vastaisuudessakaan, ei ainakaan pääsarjatasolla. Palataan seurauksiin myöhemmin. Ne olivat nimittäin perin poikkeukselliset.
Varttuneempi väki saattaa muistaa salibandymaailmaa hätkähdyttäneen tapahtuman, mutta nuorempi kaarti on tuskin edes kuullut nimeä S.C. Dalmac, oman aikakauden sekä menestyneimmän että myös kohutuimman salibandyjoukkueen nimen. Jopa kyseisen joukkueen kahden tähtipelaajan nimet, Jarmo Perttilä ja Heikki Vienola, kuulostavat nuoremmalle ikäpolvelle vierailta – huolimatta, että herrasmiehinä tunnettu parivaljakko on valittu ansaitusti salibandyn Kunniagalleriaan, vieläpä ensimmäisten joukossa. Eletään siis aikaa ennen Mika Kohosta.
Suomalaista salibandyhistoriaa kirjoittaessa ei voida ohittaa tehokasta parivaljakkoa Perttilä-Vienola. He antoivat lajille kasvonsa sen kehittyessä sählystä vakavasti otettavaksi salibandyksi. Tutkaparin edustama värikäs seura on ikuistettu lajin historiaan sekä hyvässä että pahassa. S.C. Dalmac oli lajin alkuaikojen menestynein seura, mutta samalla monien mielestä maamme ärsyttävin salibandyjoukkue. Suurin osa antipatiasta tuli silkasta kateudesta. Osa oli ihan tarkoituksella hankittua, mutta se onkin jo ihan oma tarinansa.
Ennen kuin siirrytään tapahtumapaikalle Lohjalle, muistellaan, mitä tapahtui ennen sitä, eli mennään siihen hetkeen, kun tulevan selkkauksen siemen kylvettiin.
Runkosarjan viimeisellä kierroksella kohtasivat Josba ja Dalmac. Ottelun tuomari Marco Matinvesi antoi täysin oikeutetusti jäähyn koukkaamisesta Dalmacin Vienolalle. Hän ei tuomiotaan sulattanut, vaan nykäisi mailallaan tuomaria käsivarresta. Seuraus oli tyly. Joukkueensa supertähti sai tempustaan kurinpitovaliokunnalta kymmenen ottelun pelikiellon. Kuulostaa kovalta rangaistukselta, mutta salibandyssäkin oli lähdetty siitä, että tuomarin koskemattomuus oli tärkeä asia. Tuomareita ei ollut muutenkaan jonoksi asti.
Dalmac ymmärsi, että Vienola ansaitsi rangaistuksen, mutta sen pituutta pidettiin kohtuuttomana. Se aiheutti kytemään jäänyttä närää kyseistä tuomaria kohtaan.
Tästä episodista ei vielä päästy Ilta-Sanomiin, kunnes…
Dalmac pelasi ensimmäisen välieräottelunsa voitokkaasti ilman Vienolaa. Voittoa lähdettiin juhlimaan saunomalla Vienolan Lohjalla sijaitsevalla mökillä. Iltaa jatkettiin paikallisessa ravintolassa, kohtalokkain seurauksin.
Samaisessa yökerhossa olivat iltaa istumassa myös kolme liiton salibandytuomaria, jotka olivat olleet päivällä viheltämässä Lohjalla naisten SM-sarjan otteluita. Yksi tuomareista oli erotuomarivaliokunnan puheenjohtaja Jouni Kontio ja yksi edellä mainittu, Marco Matinvesi.
Kiusaus oli liian suuri. Dalmacin pelaajilla ja johtoryhmän jäsenillä oli omat mielipiteensä kotimaisesta tuomaritoiminnasta. Sanaharkka oli melkoinen, sen myöntävät molemmat osapuolet. Tuomarikolmikon mielestä käytiin myös käsiksi ja uhattiin turpaan lyömisellä. Dalmac kiisti tämän. Uutiskynnys oli joka tapauksessa ylitetty. Selkkaus ilmestyi Ilta-Sanomien lööppeihin.
Kärhämän ansiosta pudotuspelit keskeytettiin toviksi. Salibandyliitto sai visaisen ongelman ratkaistavaksi. Mitä pitäisi tehdä rettelöintiin syyllistyneelle joukkueelle?
Liitto käsitteli kokouksessaan syntynyttä ongelmaa. Käytettävissä oli tuomareiden ja seuran omat näkemykset sekä ulkopuolisten silminnäkijöiden lausunnot. Päätös oli yksimielinen. S.C. Dalmac erotettiin yhden vuoden määräajaksi Salibandyliitosta.
Lisäksi useampi pelaaja sai pitkiä pelikieltoja. Vienola sai jopa kahden ja puolen vuoden mittaisen ”kakun” ja Perttilä kymmenen pelin huilin. Lisäksi joukkueen valmentaja Jouni Kettunen, joka oli sillä hetkellä myös maajoukkueen valmentaja, erotettiin maajoukkuetehtävästään. Erottamisen seurauksena myös S.C. Dalmacin juniorijoukkue potkaistiin ulos liitosta.
Tehdyt päätökset kuulostavat hurjilta, ja sitä ne olivatkin. Todennäköisesti tänä päivänä olisi toimittu toisin.
Tuomiolle joutunut Dalmac teki karusta kohtalostaan valituksen, joka käsiteltiin myöhemmin huhtikuussa liittokokouksessa. Seura vetosi muun muassa siihen, että selkkaus ei tapahtunut liiton järjestämässä kilpailussa tai sen yhteydessä ja Dalmacin pelaajat olivat yökerhossa yksityishenkilöinä.
Päästäkseen pälkähästä Dalmac tarvitsi apua muilta liiton jäsenseuroilta. Sitä tuli, mutta ei alkuunkaan riittävästi. Helsinkiläisseura pyyhkäistiin vuodeksi pois liiton listoilta. Erottamisen jälkeen joukkueen olisi ollut pakko aloittaa pelaaminen alimmalta sarjatasolta. Käytännössä se tarkoitti sitä, että boheemi kulttiseura ei koskaan enää palannut SM-sarjaan.
Osa Dalmacin pelaajista jatkoi uraansa muissa seuroissa. Vaikka pääsarjatasolla Dalmacin tarina päättyi, se ei tarkoittanut seuran lopullista kuoppaamista. Dalmac on yhä hengissä ja pelaa menestyksellisesti muun muassa ikämiehissä. Lienee selvä keiden tähdittäminä – yhä edelleen.
Täsmennys: ”Hallitus erotti ensin seuran yhden vuoden määräajaksi ja tuolloin S.C. Dalmac joutui ulos kevään pudotuspeleistä. Liiton kevätkokous erotti koko Dalmac-seuran pysyvästi liitosta. Eli seura käytännöllisesti pyyhittiin pois liiton virallisesta toiminnasta. Lopullinen erottamispäätös tuli sitten liiton kevätkokouksessa. Päätös oli kaikkinensa todella raju ja erittäin poikkeuksellinen.”