Mystinen vuorovesi – ilmiön syynä on Kuun ja Auringon vetovoima

Näkymä on mykistävä. Vaikka useimmilla meistä on vuorovedestä jonkinlainen ennakkokäsitys, on se todellisuudessa paikan päällä, etenkin ensikertaiselle, hämmentävä elämys. Tovi sitten rantaan ulottunut vesiraja pakenee kauas kilometrien päähän merelle.

Veden alta paljastuu mutaista merenpohjaa, joku onneton kala jää pyristelemään vuorovesilammikkoon, ankkuroidut veneet jäävät kenottamaan kuivalle maalle ja kahlaajalinnut pääsevät herkuttelemaan pohjaeläimillä. Näillä rannoilla kalastajien rytmi tahdittuu enemmän vuorovesikalenterin kuin vuorokauden ajan mukaan.

Euroopassa vuoroveden synnyttämä merenpinnan vaihtelu on suurimmillaan Englannin kanaalissa. Ranskan puolella, Normandian ja Bretagnen rannikolla, vuoroveden korkeusero on suurimmillaan yli kolmetoista metriä. Moniin kanaalin satamiin pääsee laivalla vain nousuveden aikana. Laivaliikenne noudattaa niin sanottuja satama-aikoja. Laskuveden aikana satamien suulla sijaitsevat portit suljetaan. Näin estetään veden poisvirtaus satama-altaasta.

Kuun vaikutus suurempi kuin Auringon

Vuorovesi-ilmiö johtuu Kuun ja Auringon vetovoimasta (painovoimasta). Näistä Maata lähempänä sijaitsevan Kuun merkitys on suurempi. Auringon vaikutus on noin puolet Kuun painovoiman vaikutuksesta. Lähimpänä Kuuta olevilla alueilla merenpinta nousee Kuun vetovoiman ansiosta. Vesimassat liikkuvat kohti tuota kohtaa saaden valtameren pinnan kohoamaan.

Samanaikaisesti maapallon vastakkaisella puolella Kuun vetovoima on heikoimmillaan ja merenpinta loittonee Kuusta, eli vesi kohoaa myös vastakkaisella puolella.

Vedenpinnan korkeinta vaihetta kutsutaan vuokseksi ja matalinta vaihetta luoteeksi. Yhteen vuorokauteen mahtuu kaksi nousuvettä ja laskuvettä. Vuoksen ja luoteen ajallinen ero on 6 tuntia, 12 minuuttia ja 30 sekuntia. Kahden nousuveden aikaväli on siis yli 12 tuntia.

Vuorovesirytmi perustuu Maan ja Kuun hieman erilaiseen kiertoaikaan akselinsa ympäri. Maa pyörähtää ympäri kerran 24 tunnissa. Kuun kierto on noin 50 minuuttia pidempi.

Täyden- ja uudenkuun aikana Maa, Kuu ja Aurinko ovat samalla suoralla. Tällöin Kuu ja Aurinko vahvistavat toistensa vaikutusta ja vuorovesi on tavallista voimakkaampi (tulvavuoksi ja -luode). Kuun ensimmäisen ja viimeisen neljänneksen (puolikuu) aikana Kuu ja Aurinko sijaitsevat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Silloin ne vähentävät toistensa vaikutuksia ja nousuvesi jää tavallista matalammaksi, eli esiintyy vajaavuoksi.

Itämeressä vuorovettä ei voi havaita

Vuorovesivaihtelu on suurimmillaan kapeissa valtamerien salmissa ja suppilonaisissa jokisuissa. Kanadassa Nova Scotian rannikolla korkeuseroksi on mitattu lähes kuusitoista metriä. Välimeressä korkeusero jää alle metriin. Itämeressä vuoroveden vaihtelua ei juurikaan havaita. Ilmanpaineen erot ja voimakas tuuli laskevat ja nostavat Itämeren pintaa enemmän kuin vuorovesi. Maailman vesirikkaammassa joessa Amazonissa on havaittu vuoroveden synnyttämiä hyökyaaltoja jopa 800 kilometrin päässä rannikosta.

Energiaa merestä

Säännöllistä veden nousua ja laskua voidaan hyödyntää sähköä tuottavissa vuorovesivoimaloissa, joissa vesi virtaa turbiinikanavien läpi. Lähinnä kokeilumielessä niitä on jo rakennettu Eurooppaan muun muassa Ranskaan, Pohjois-Irlantiin ja Norjaan. Suunnitelmat vuoroveden kesyttämisestä eli vuoroveden tuottaman liikevoiman muuttamiseksi kaupalliseksi sähköenergiaksi ovat jo pitkällä Brittein saarilla ja Kiinassa.

Simpukoiden ja ostereiden kasvatusta

Ranskan vuorovesirannoilla harjoitetaan simpukoiden ja ostereiden kasvatusta. Työtä tehdään vuoroveden rytmissä. Veteen suoriin riviin pystytetyt paalut toimivat sinisimpukoiden kasvatusalustoina. Keruu tapahtuu laskuveden aikana. Liiallinen pyynti ja taudit hävittivät paikallisen osterin Euroopasta. Nykyään osterikehikoissa toukista kasvatetaan Tyynenmeren ostereita, jotka ovat sopeutuneet hyvin Euroopan vesiin. Osterit kerätään viljelmiltä proomuihin ja nautitaan myöhemmin elävinä jääpetiltä.

Turistien valtaama Mont-St-Michelin luostarisaari

Merestä kohoava Mont-St-Michelin luostarisaari sijaitsee Ranskassa Normandian rannikolla. Saaren pyramidin mallinen siluetti on ikuistettu lukemattomiin postikortteihin. Saaren kolmisenkymmentä vakituista asukasta saa vuosittain vieraakseen yli kolme miljoonaa matkailijaa. Mont-St-Michel onkin eräs Ranskan suosituimmista kohteista. Paikka julistettiin historialliseksi monumentiksi jo vuonna 1874. Unescon maailmanperintöluetteloon Mont-St-Michel ylsi vuonna 1979, ensimmäisten ranskalaiskohteiden joukossa.

Matkailijoita on saapunut saarelle vuosisatojen ajan. Jo keskiajalla Mont-St-Michel houkutteli pyhiinvaeltajia kaikkialta Euroopasta. Ennen alueelle levinnyttä kristinuskoa saari oli kelttien kulttipaikka. Ensimmäinen kristillinen rukoushuone valmistui 300-luvulla. Uudet sukupolvet laajensivat vanhaa ja rakensivat uutta. Strategisen sijaintinsa ansiosta Mont-St-Michel myös linnoitettiin. Kylää kiertävä kehämuuri on yhä paikallaan.

Vilkas luostaritoiminta aloitettiin 900-luvulla. Ranskan vallankumouksen jälkeen munkit poistuivat väliaikaisesti ja saaresta tehtiin muutamaksi vuodeksi vankila. Luostaritoimintaa jatkettiin uudestaan 1960-luvulla. Nykyisin kymmenkunta munkkia ja nunnaa yrittävät ylläpitää hengellistä elämää turistimassojen puristuksessa.

Maisemointisuunnitelmat parantavat ekologista tasapainoa

1800-luvun lopulla Mont-St-Michelin saari yhdistettiin pengertiellä mantereeseen. Myöhemmin pengertä laajennettiin pysäköintialueeksi. Penger on osoittautunut virheelliseksi ratkaisuksi, sillä se edesauttaa saaren ympärillä olevan vuorovesialueen liettymistä. Läheisen merenlahteen laskevan Couesnonjoen virtaus on liian hidas viedäkseen hiekkaa riittävän kauas merelle.

Ratkaisuksi on esitetty pengertien korvaamista kävelysillalla. Rakenteilla on myös uusi jokeen valmistuva pato, jonka tarkoituksena on säädellä vedenvirtausta. Laskuveden aikana patoaltaasta päästetään pois vesi, joka on nousuveden aikana tulvinut jokeen. Näin ylimääräinen hiekka poistuu saaren ympäriltä. Tavoitteena on, että ihmiset kävelevät saarelle ja merivesi pääsisi virtaamaan vapaammin luostarisaaren ympärillä. Lähitulevaisuudessa Mont-St-Michel olisi jälleen oikea saari.

Varo upottavaa hiekkaa

Osa matkailijoista saapuu luostarisaarelle oppaan johdolla laskuveden aikana kävellen merenlahden poikki. Omatoimisesti alueelle ei kannata lähteä, sillä paikka paikoin veden alta paljastuva hiekka on vaarallisen upottavaa. Laskuveden aikana meri saattaa vetäytyä jopa 15 kilometrin päähän rannasta. Vastaavasti vuoksi, etenkin tulvavuoksi, saapuu yllättävän nopeasti. Paikallisia turvamääräohjeita on syytä noudattaa.

Korkeaveden aikana autojen pysäköintialuekin saattaa jäädä veden alle. Valvojat kertovat, minne auton voi pysäköidä turvallisesti. Lisätietoa luostarisaaresta ja vuoroveden aikataulusta löytyy osoitteesta www.ot-montsaintmichel.com. Myös hotelleista saa vuorovesitaulukoita. Vedenpinnan vaihteluista huolimatta Mont-St-Michelin saarella voi vierailla läpi vuoden.

Mont-St-Michel.

SISÄLLYSLUETTELO

ETUSIVU