Valikko Sulje

Naantalissa pelataan Mestareiden liigaa – VG-62 pyörittää omaa nappulasarjaansa

Naantalissa on tarjolla monipuolista liikuntaa lapsille. VG-62 mahdollistaa jalkapallon harrastamisen jo nappulaikäisille. Toiminta on Naantalissa niin laadukasta, että lasta ei tarvitse viedä Turkuun harjoituksiin.

Barcelona, Juventus, Liverpool…tuttuja nimiä Mestareiden liigasta ja nyt myös Naantalista. Paikallisen nappulaliigan joukkueet on nimetty tunnettujen jalkapalloseurojen mukaan. Vaikka Mestareiden liiga on ollut esikuvana, on jouduttu tekemään muutama poikkeus.

– Manchester United oli pakko ottaa mukaan, vaikka se ei pelannut viimeksi Mestareiden liigaa. Mutta, kun eräs isä ilmoitti, että meidän poika ei sitten osallistu, jos ”Manu” ei ole mukana. Samoin, kun Dortmund ei oikein herättänyt suurempaa kiinnostusta lapsissa, se piti vaihtaa Arsenaliksi, kertoo VG-62:n valmennuspäällikkö Telmo Manninen.

Tärkeintä on kuitenkin se, että Naantalissakin jo naperoikäiset tytöt ja pojat pääsevät pelaamaan futista. Kynnys lähteä mukaan on matala, sillä osallistuminen tuskin jää kiinni kustannuksista.

– Meillä kausimaksu on sama, mikä monessa suurseurassa on kuukausimaksu. Toimintaa pyöritetään vahvasti talkoovoimalla, missä naantalilaisten vanhempien, pelaajien isien ja äitien, rooli on tärkeä.

VG:n tarjonnassa oleellista on se, että lapset houkutellaan ylipäätään liikkumaan.

– Me tarjoamme liikuntaa kerran viikossa, mutta Naantalissa on jalkapallon lisäksi paljon muutakin tarjolla: jääkiekkoa, salibandyä, koripalloa, yleisurheilua jne. On mistä valita futiksen lisäksi. Tärkeintä on, että lapsi harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Toiminta on Naantalissa myös niin laadukasta, että lasta ei tarvitse viedä Turkuun harjoituksiin. Se aika, mikä lapselta menisi auton takapenkillä istuen, voi käyttää liikuntaan.

Telmo Manninen, aito Stadin kingi, on Naantalissa melko tuore kasvo. Jalkapallo on ollut kuitenkin Telmon elämässä nappulaiästä alkaen.

– Olen Helsingin Ponnistuksen kasvatti, mutta aikuisiällä pelasin HIFK:ssa. Se oli aikaa, kun perinteikästä seuraa lähdettiin nostamaan uudestaan Nelosesta ylöspäin. Nythän HIFK pelaa Veikkausliigassa. Kun olin joukkueen vanhin, oli aika siirtyä valmennuksen puolelle.

Siirto pääkaupunkiseudulta Naantaliin tuli ajankohtaiseksi, kun Telmon avopuoliso ehdotti muuttamista takaisin hänen lapsuusmaisemiinsa. Ja kuinka ollakaan, näin neljä kertaa peräkkäin Naantalin Vuoden urheilijaksi valittu ja VG-62:n ”kasvatti” Pauno Kymäläinen sai samalla futishenkisen vävypoikansa perheineen muuttamaan tuttuun kaupunkiin.

Manninen oli jo Helsingissä ehtinyt valmentamaan päätoimisena useita HIFK:n juniorijoukkueita, joten ei ihme, että hänet värvättiin pian VG-62:n seuratoimintaan.

– Minua pyydettiin mukaan edustusjoukkueen valmentajaksi. Olihan se mukava päästä takaisin jalkapallon pariin. Aloitimme edustuksen kanssa Nelosesta, mutta nousimme pian Kolmoseen.

Vähitellen Mannisen työtehtävät laajentuivat.

– Minusta tuli ensin puolipäiväinen seuran junioripäällikkö, mutta jatkoin samalla myös edustusjoukkueen valmentajana. Nyt olen kokopäiväinen VG-62:n valmennuspäällikkö, mutta osa työajastani menee Naantalin kaupungin kerhotoiminnan hoitamiseen.

Eräs tärkeimmistä Mannisen työtehtävistä on naantalilaisille nappulaikäisille suunnatun jalkapallotoiminnan organisointi ja sen kehittäminen.

– Nappulaikäisille suunnattu toiminta alkaa ennen kouluikää. Kyseessä on eskari-ikäisille tarkoitettu jalkapallokoulu, jonka vetäjinä ovat olleet edustusjoukkueen pelaajat. Suunnitteilla on myös vielä nuoremmille tarkoitettu perhefutis.

Aikaisemmin kesäisen jalkapallokoulun jälkeen tuli lapsille tauko ennen kuin toiminta taas jatkui myöhemmin keväällä.

– Nyt on uutta se, että pelataan ja harjoitellaan vuoden ympäri kerran viikossa. Kuutisenkymmentä lasta on jo ilmoittautunut mukaan ja koko ajan tulee lisää.

Naantalissa toiminta perustuu pitkälti vapaaehtoistoimintaan, mikä myös pitää kustannukset pieninä.

– Kun jalkapallokoulu käynnistyy, ei ole vielä valmentajia valmiina. Niinpä edustuksen pelaajat ovat siinä vaiheessa mukana. Kun jalkapallokoulu päättyy, pidetään vanhempainilta, missä kerrotaan seuran toiminnasta. Tarvitaan muun muassa vapaaehtoisia jokaiselle joukkueelle. Toistaiseksi olemme onnistuneet aktivoimaan vanhempia mukaan.

Vanhemmilta ei vaadita jalkapallotaustaa.

– Seura auttaa vanhempia, jotka sitoutuvat mukaan. Osalla on jo jalkapallotaustaa, mutta sitä ei tarvita. Osalla on ollut esimerkiksi opettajataustaa. Siitä on paljon etua, kun kyse on pienistä lapsista.

Joukkueet rakennetaan asuinalueen mukaan.

– Postinumero määrittelee eli asuinpaikan mukaan tehdään ryhmät, jotta pelikaverit tulisivat mahdollisimman läheltä. Pyritään siihen, että yhdessä joukkueessa olisi noin kahdeksan lasta yhtä valmentajaa kohti.

Kun taidot kehittivät, vastustajia saadaan naapurista.

– Vanhemmat nappulaikäiset pelaavat omaa sarjaa, Rannikkoseutuliigaa, Maskun ja Raision joukkueita vastaan.

Olosuhteet Naantalissa ovat hyvät, etenkin kesällä.

– Kesällä kenttätilanne on hyvä. Seuralla on käytössä Taimon, Karvetin ja Kuparivuoren kentät. Talvella sisätiloista on pulaa. Karvetin kenttä on talvella lämmitettävä, mutta eri asia on, lämmitetäänkö.

Lisätiedot: www.vg-62.fi tai telmo.manninen@vg-62.fi.

Myös tytöt ovat Naantalissa innostuneet jalkapallon pelaamisesta.
Telmo Manninen on VG-62:n valmennuspäällikkö. Eräs tärkeimmistä Mannisen työtehtävistä on naantalilaisille nappulaikäisille suunnatun jalkapallotoiminnan organisointi ja sen kehittäminen.

ETUSIVU