Turkulaisen FBC Loiston palkintokaappi on pyttyjä täynnä. Aikoinaan joukkue oli toiseksi korkeimmalla sarjatasolla NLB:ssä ylivoimainen. Erikoista oli se, että joukkue olisi voinut, ei pelkästään teoriassa, vaan myös käytännössä, yltää sillä kaudella SM-mitaleille. Kiitos omituisen sarjajärjestelmän.
Jos kysytään ja on kysyttykin naisten liigajoukkueiden päävalmentajilta, monien mielestä aikoinaan tehty sarjauudistus (NLA ja NLB) on ollut onnistunut ja ennen kaikkea, tuli tarpeeseen.
Jos kysytään lajia ulkopuolelta seuraavalta, niin tehty ratkaisu kuulosti ja kuulostaa yhä teennäiseltä, osin jopa omituiselta.
Miten naisten salibandyssä, missä harrastajien määrä on rajallinen, voi olla yhteensä kuusitoista liigajoukkuetta?
Sarjajärjestelmän sekavuus on ollut ulkopuolisille iso haaste. Liigan runkosarjaa pelataan kahdessa tasolohkossa (A-lohko ja B-lohko). Ennen varsinaisia pudotuspelejä pelattiin erikoisia välisarjan otteluita. Runkosarjan jälkeen ei siirrytty suoraan pudotuspeleihin, vaan kärkijoukkueet pelasivat keskenään niin sanotun sijoitussarjan. Sen panos jäi olemattomaksi, mutta joukkueiden matkakustannukset kasvoivat.
Ulkopuoliselle omituisin ratkaisu on kuitenkin ollut, kun alemman tasolohkon B-sarjan kärkijoukkueille järjestelmä on mahdollistanut pääsyn jopa mitalipeleihin ja aina Suomen mestaruuteen asti. Se siis tarkoittaa samaa kuin divarijoukkue voittaisi Suomen mestaruuden voittamalla kauden päätteeksi muutamat, mutta tietyt pelinsä.
Kehitetty sarjajärjestelmä suunniteltiin palvelevan naisten salibandyn kehittymistä. Parhaimmille joukkueille tarjotaan tasokkaita pelejä, kun tasoerot ovat pienempiä. NLB-sarjan joukkueiden päävalmentajatkin vaikuttavat olevan tyytyväisiä sarjauudistukseen. Ja onhan hienompaa olla liigajoukkueen valmentaja kuin divarivalmentaja.
Rehellisesti ilmaistuna itselläni on ollut vaivautunut olo, kun haastattelen kolmannelta sarjatasolta toiseksi korkeimmalle sarjatasolle eli Divarista NLB:hen nousseen joukkueen pelaajaa. Hän on erikoisen sarjajärjestelmän myötä liigapelaaja ja hänen joukkueensa on liigajoukkue, yksi kuudestatoista naisten salibandyn liigajoukkueesta. Historian kirjoihinkin jää tilastomerkintä, miten jokin seura ja sen pelaaja on pelannut joskus ”liigatasolla”.
Kehitetty järjestelmä on poikkeuksellinen, mutta ei kotimaan sarjoissa ainoa. Esimerkiksi koripallon pääsarja on Korisliiga ja sen alla on kahtia jaettu divaritaso, Divisioona A ja edelleen Divisioona B. Eli vaikka pelaat vasta kolmannella sarjatasolla, voit kutsua itseäsi yhä divaripelaajaksi.
Naisten salibandyn sarjajärjestelmän muutos on ainoa oikea ratkaisu lajin uskottavuuden kannalta ja lajia ulkopuolelta seuraavalle. F-liigan naisten sarja pelataan kaudella 2023-24 yhdessä kahdentoista joukkueen lohkossa.
Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavaa. A-lohkosta ei putoa ensi keväänä ainuttakaan joukkuetta. A-lohkon joukkueet ja B-lohkon 1.-3. sijoittuneet saavat suoraan paikan F-liigaan ja B-lohkon 4. ja 5. sijoittuneet pelaavat karsintasarjan viimeisestä F-liigan paikasta kaudelle 2023-24.
Ja mikä tärkeintä, keinotekoinen liigasarja NLB poistuu ja sen tilalle tulee oikeammalta kuulostava 1. divisioona.
