Iso tavoite asetettiin jo alakouluikäisenä. TPS:n pelaavaan kokopanoon syksyn aikana kohinalla noussut 18-vuotias Forssan Palloseuran kasvatti Noa Vali reissasi isänsä kanssa autolla Forssasta Turkuun TPS:n harjoituksiin. Nuoren pojan into pelata lätkää oli kova.
Miten syntyi ajatus lähteä kovin nuorena, jo alakouluikäisenä, reissaamaan Kymppitietä edestakaisin ja nimenomaan Turkuun?
– Tavoitteeni on aina ollut korkealla. Forssassa ei ollut oikein tarjolla maalivahtivalmennusta ja tiedossa oli, että Turussa se on ollut aina laadukasta. Päätös lähteä Turkuun oli helppo. Olin viidennellä luokalla, kun siirryin Tepsiin. Kymppitie tuli tutuksi, kun ajoimme useamman kerran viikossa Turkuun. Siihen päälle vielä pelit viikonloppuisin. Jos vanhemmat eivät ehtineet, niin isovanhemmat kuskasivat harjoituksiin.
Vaikka forssalaisen pikkupojan haaveissa oli pelata aikuisena kiekkoammattilaisena, tuskin juniori-ikäinen nuorukainen vuosi sitten kuvitteli olevansa tämän syksyn TPS:n liigajoukkueen positiivisin yllättäjä.
– En todellakaan kuvitellut sitä vielä vuosi sitten. Paljon on tapahtunut viimeisen vuoden aikana. En edes kauden alussa syksyllä voinut odottaa tällaista. Ajatus oli, että tämä kausi menisi normaalisti A-junnuissa.
Tosin sattumallakin on ollut merkityksensä. Valin kohdalla toisen epäonni oli toisen onni. TPS aloitti kauden kahdella maalivahdilla, Eetu Anttilalla ja Filip Lindbergillä. Kun molemmat kärsivät loukkaantumisista, TPS oli pakotettu nostamaan seuran A-nuorista Valin pelaavaan kokoonpanoon.
Noan kauden alkuperäinen tavoite oli päästä pelaamaan mahdollisimman paljon A-nuorten otteluita. Sitten tuli mahdollisuus päästä treenaamaan liigajoukkueen kanssa ja pian Noa huomasikin olevansa joukkueen ykkösmaalivahti. Kun tilaisuus avautui, Vali käytti mahdollisuutensa. On aivan eri asia yltää 18-vuotiaana pelaavaksi maalivahdiksi verrattuna jämäminuutteja pelaavaan samanikäiseen kenttäpelaajaan.
– Se on juuri näin. Harvoin TPS:n kokoisessa organisaatiossa 18-vuotias veskari on pelaavassa roolissa. Kenttäpelaajan ja maalivahdin roolit ovat niin erilaisia.
Mennään ajassa taaksepäin.
Forssassa kiekkoperinteet ovat pitkät. Kaupungissa oli katettu jääareena aikaisemmin kuin Turussa. 1970-luvulla turkulaisjoukkueet kävivät yövuorolla harjoittelemassa Forssan kuplahallissa. Onpa Forssan Palloseura, FPS, pelannut kaksi kautta pääsarjassakin vuosina 1975-1977. Forssa on pienin paikkakunta, jossa on pelattu jääkiekon SM-liigaa. Nyt sarjataso on Mestis.
On tietysti mainittava forssalainen valmentaja Alpo Suhonen ja Kari Aro. Jälkimmäinen oli pääsarjatason jääkiekkoilija ja jalkapalloilija, mutta ennen kaikkea mailatehtailija. Jokainen varttuneempi kiekkomies muistaa Koho-merkkisen, maailman parhaimman mailamerkin.
Kuinka hyvin nykynuori kiekkoilija tiedostaa forssalaisen hienon lätkämenneisyyden?
– Juttuja tiedän aika paljon, vaikka en niinkään yksityiskohtia. Kun hallilla on tullut pienestä pitäen pyörittyä, niin siellä olen kuullut kaikenlaisia tarinoita.
Väitetään, että holjaa murretta puhuva forssalainen voi lähteä Forssasta, mutta forssalaisuus ei katoa lähtijästä koskaan?
– Aina, kun menen Forssaan, tulee haikea fiilis. On niin paljon muistoja. Olisihan se vielä joskus mukava asua siellä. Olen rauhallinen kaveri, joten pieni Forssa sopisi minulle oikein hyvin. Siellä kaikki on lähelläkin. Forssalainen murre on nyt kadonnut, mutta kyllä sain siitä kuulla, kun tulin Turkuun yläasteelle. Pidettiin outona.
Kun tavoite on asetettu korkeammalle kuin Forssa ja Mestis, on lähdettävä enemmin tai myöhemmin liigapaikkakunnalle. Erikoista Noan kohdalla on juuri matkustaminen alakouluikäisenä Turkuun ja muuttaminen jo yläasteikäisenä isänsä kanssa Aurajoen maisemiin. Muu perhe tuli pian perässä.
Kuinka suuri merkitys vanhemmillasi on ollut kiekkourallesi?
– Suurin syy siirtooni Turkuun on varmasti ollut isälläni, jolla on myös itsellään paljon jääkiekkotaustaa. Hän on aina patistanut minua treenaamaan ja häneltä myös tuli aikoinaan ajatus siirtyä Turkuun pelaamaan. Ilman vanhempiani en nyt olisi tässä tilanteessa.
– Isäni työnantajalla oli toimipiste myös Turussa, joten hänen kohdallaan siirto Forssasta Turkuun ei ollut ongelma. Isäni oli myös Turussa yksi joukkueeni valmentajista. Äiti jäi Forssaan pikku- ja isosiskoni kanssa. Kun pikkusisko aloitti koulun, myös hän muutti äidin kanssa Turkuun. Isosiskoni jatkoi ensin lukion loppuun Forssassa ja nyt hän jatkaa opiskelujaan Hämeenlinnassa.
Jos on ollut hyppy juniorisarjasta pelaavaan liigajoukkueeseen iso, on isoja muutoksia ollut Valin elämässä jo aikaisemminkin. Tästä eteenpäin kaikki on kuitenkin kiinni aikuisikään kasvaneen Noan omista tekemisistään. Toki, ainakin toistaiseksi, Noalle maistuu kotiruoka.
Valin tavoite on yltää Pikkuleijoniin ja nuorten MM-kisoihin. Noa ja TPS-hyökkääjä Emil Hemming ovat jo valittu alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin valmistautuvaan leiriryhmään. Lopullinen MM-joukkue nimetään leirillä pelattavien harjoitusotteluiden jälkeen ennen joulua.
Seuraavaksi jännitetään, tuleeko NHL-varaus, joka sinällään ei vielä merkitse juurikaan mitään. Jätetään sen pohtiminen toistaiseksi ja keskitytään nuoren miehen orastavaan liigauraan. Lähiajan tavoite ikiforssalaisella on vakiinnuttaa paikka TPS:n pelaavassa kokoonpanossa ja yltää oman joukkueen mukana liigan pudotuspeleihin.
Ja, jotta se tärkein ei unohtuisi, tivataan Noalta, missä mennään opiskelujen suhteen.
– Olen opiskellut kolmen vuoden ajan kauppiksessa. Viimeisten parin kuukauden aikana en ole ehtinyt käymään paikalla. Haluan kuitenkin hoitaa opiskelut kunnialla loppuun. Vanhempanikin ovat todenneet, että opiskelut on hoidettava. Väitän, että saan merkonomin paperit. Armeijan suorittaminenkin on vielä edessäni.
