Irlannin pääkaupunki voi ylpeillä neljällä kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajallaan. Ja heitä voisi olla enemmänkin.
Piirun verran Grafton Streetiltä syrjään Duke-pubin yläkertaan on kokoontunut viitisenkymmentä Dublinin kirjallisista kohteista ja tunnetuimmista pubeista kiinnostunutta. Kaksi taitavaa näyttelijää Eithne Dempsey ja Colm Quilligan vetävät iltaisin olut- ja kirjallisuusjanoisille suosittua The Litterary Pub Crawl -kierrosta.
Tilaisuuden aluksi Eithne ja Colm viihdyttävät yleisöään näytellen kohtauksia kuuluisien irlantilaisten kirjailijoiden teoksista. Yleisö saa mitä haluaa: naurun remahdukset yltyvät toisinaan hysteeriseksi nauruksi.
Näyttelijäpariskunta innostuu entisestään ja tiedossa on hauska kaksituntinen Eithnen ja Colmin seurassa kuuluisien dublinilaisten kirjailijoiden kantapubeja kierrellessä. Illan aikana kuullaan värikkäitä tarinoita muun muassa James Joycen ja Oscar Wilden elämästä.
Monet kirjailijat eivät ole tunnetusti sylkeneet lasiin. Dublinin pubit mainostavat auliisti kirjailijoita, joita heillä oli kanta-asiakkaina. Eräs ahkerimmista janon sammuttajista lienee ollut Brendan Behan. Boheemi näytelmäkirjailija on jättänyt tuopinjälkiä ainakin seuraaviin pubeihin: McDaid´s (3 Harry Street), O’Neils (2 Suffolk Street) ja O’Donaghue’s (15 Merrion Row). Jälkimmäinen on paremmin tunnettu paikkana, jossa suosittu The Dubliners teki läpimurtonsa.
Kansallisrunoilija William Butler Yeatsin väitetään vierailleen vain kerran elämänsä aikana pubissa. Paikka oli Toner’s (39 Baggots Street). Mulligan’s (8 Poolberg Street) on pubi, jonka James Joyce ikuisti kirjoihinsa.
William Butler Yeats, George Bernhard Shaw, Samuel Beckett, Seamus Heaney, Oscar Wilde, Jonathan Swift, Brendan Behan ja James Joyce ovat nimiä, jotka kirjallisuuden ystävät tuntevat. Harva yhtä pieni maa kuin Irlanti on onnistunut tuottamaan näin suuren määrän huippuklassikkoja, joista neljä ensiksi mainittua on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon.
Dublinissa tunnetuista irlantilaiskirjailijoista otetaan kaikki irti. Suosituin kirjailija dublinilaisten mielestä on ehdottomasti James Joyce, vaikka hänelle ei koskaan Nobelia suotukaan. Joycen hoikkaan olemukseen törmää tuon tuosta kaupungilla liikkuessa. O’Connell Streetin ja Earl Streetin kulmassa, 130 metristä Neulaa (The Needle) vastapäätä James Joycen näköinen pronssipatsas silmäilee ohikulkijoita keppiinsä rennosti nojaten. Vilkkaalla Grafton Streetillä, etelänpuoleista Dublinia halkovalla kävelykadulla löytyy lisää James Joyce -kopioita katutaiteilijoiden esittäminä.
Monien muiden irlantilaiskirjailijoiden tapaan James Joyce muutti pois kotimaastaan tehden uraansa ulkomailla, Pariisissa, Triestessä ja Zürichissä. Hän ei kuitenkaan koskaan unohtanut synnyinmaataan. Tärkeimpien teostensa (Dublinilaiset ja Odysseus) tapahtumat hän sijoitti kotikaupunkiinsa Dubliniin.
”Kirjallisuuden Picasso” herätti aluksi närää Dublinin kirjallisuuspiireissä. Kesti vuosikymmeniä ennen, kuin irlantilaiset ottivat hänet omakseen. Mutta sitten Joyce onkin ollut lähes kansallissankarin maineessa.
Dublinin Bloomsday, kesäkuun 16., Odysseuksen tapahtumapäivä, on James Joycen oma juhlapäivä. Silloin kirjailijan ihailijat kaikkialta maailmasta saapuvat viettämään idolinsa merkkipäivää. Tapahtuma alkaa varhaisella aamiaisella James Joyce Centerissä ja jatkuu värikkäänä kulkueena halki Dublinin. Fanit pukeutuvat teeman mukaisesti ja vierailevat kirjan tapahtumapaikoilla. Päivän aikana järjestetään luentaesityksiä, näytelmiä ja konsertteja.
Joycelle on omistettu kaksi museota Dublinissa. Toinen niistä, James Joyce Tower sijaitsee Sandycovessa, 20 minuutin junamatkan päässä keskustasta. Torni rakennettiin aikoinaan Napoleonin maihinnousua odotellessa. Joyce asui siellä jonkin aikaa nuoruudessaan. Odysseuksen alkuvaiheet sijoittuvat sinne. Tornissa on esillä kirjailijan kirjeitä, valokuvia, teoksia, jopa kuolinnaamio. Vitriinissä säilytetään Joycen liivejä, solmiota ja kuuluisaa kävelykeppiä.
Liffey-joen pohjoispuolella kirjailijan nuoruuden ympäristössä sijaitsee James Joyce Center, joka toimii tutkimuskeskuksena. Kirjailijan tuotantoa ja elämää esitellään havainnollisesti ja mielenkiintoisesti.
Oscar Wilde (1854-1900)
Oscar Wilden persoona kiinnostaa, myös niitä, jotka eivät ole hänen tuotantoaan koskaan lukeneetkaan. Merrion Squaren kulmaan vaeltaa matkailijoita tasaisena virtana, sillä moni haluaa ikuistaa itsensä Oscar Wilden seurassa. Kirjailija istuu rennosti kivenmurikan päällä tuttu hymy kasvoillaan.
Wilden patsaan vieressä on kaksi kivipaasia, joihin on kaiverrettu kirjailijan kuuluisia lentäviä lauseitaan. Vastapäätä (Merrion Row 2) on Wilden kotitalo, josta seinään kiinnitetty laatta myös muistuttaa.
Oscar Wilde on eräs kiistellyimmistä viktoriaanisen ajan näytelmä- ja romaanikirjailijoista. Wilden kirjoitukset herättivät laajalti kiinnostusta, mutta hänen keikaroiva ja paheellinen elämäntyylinsä herätti pahennusta. Lopulta yksityiselämän kiemurat johtivat Wilden elämän syöksykierteeseen yhteiskunnan karsastamaksi hylkiöksi.
Oscar Wilde oli älykäs. Tämä tuli esiin erinomaisena opintomenestyksenä ensin Dublinin Trinity Collegessa ja myöhemmin Oxfordin yliopistossa. Opintojensa päättyessä Wilde muutti Lontooseen ja toimi arvostettuna esteetikkona ja kirjallisuuskriitikkona. Wilden tunnetuin romaani Doria Greyn muotokuva synnytti kiivaan keskustelun, muun muassa kirjan sisältämä homoeroottinen sävy närkästytti sen ajan ihmisiä.
Oscar Wilde avioitui ja sai kaksi poikaa. Avioliitto kuitenkin kariutui Wilden ja hänen ystävänsä paroni Alfred Douglasin intiimiin suhteeseen. Wilde tuomittiin siveettömästä elämästä kahdeksi vuodeksi vankilaan. Tuomion jälkeen hän muutti Pariisiin, jossa hän kuoli aivokalvontulehdukseen. Oscar Wilde on haudattu Pariisin Père Lachaisen hautausmaalle.
Vieraile Kirjailijamuseossa
The Dublin Writers’ Museum eli Kirjailijamuseo on irlantilaisesta kirjallisuudesta kiinnostuneen matkailijan pakollinen kohde. Esillä on maalauksia, alkuperäispainoksia ja kirjailijoille kuuluneita esineitä, kuten Brendan Behanin kirjoituskone. Gallery of Writers -salin seinälle on ripustettu tunnetuimpien kirjailijoiden muotokuvia. Museossa järjestetään myös luentoja ja runonlausuntaa.
Muita tunnettuja irlantilaisia kirjailijoita
Jonathan Swift (1667-1745)
Jonathan Swift oli englanninkielisen kirjallisuuden ensimmäisiä satiirikkoja. Parhaiten hänet muistetaan Gulliverin retkistä, jossa merimies haaksirikkoutuu Lilliputtien saarelle. Englannin ja Irlannin suhteita käsittelevä piikikäs satiiri on muuttunut kuvakirjojen myötä suosituksi lasten satukirjaksi.
Jonathan Swift opiskeli Dublinissa Trinity Collegessa, ja kokeili myöhemmin poliittista uraa Englannissa, mutta epäonnistui. Vuonna 1713 hänestä tuli Dublinin tärkeimmän kirkon St Patricksin tuomiorovasti. Kirkossa on hänen muistomerkkinsä.
William Butler Yeats (1865-1939)
William Butler Yeats on irlantilaisten kansallisrunoilija, jonka isänmaalliset runot ja näytelmät innoittivat Irlannin itsenäisyysliikettä. Yeats nousi maailman maineeseen voitettuaan ensimmäisenä irlantilaisena kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1923.
Yeats oli yksi Irlannin kansallisteatterin perustajista. Abbey Theaterissa oli ensimmäinen esitys vuonna 1904. Teatterin ohjelmistoon kuuluu yhä nykyisinkin 1900-luvun alun irlantilaisten kirjailijoiden näytelmiä.
George Bernhard Shaw (1856-1950)
George Bernhard Shaw teki monien muiden irlantilaisten kirjailijoiden tapaan läpimurtonsa ulkomailla. Hän sai Nobel-palkinnon vain kaksi vuotta myöhemmin kuin William Butler Yeats.
Kirjailijan kotitalo (33 Sygne Street) on museona. Koti tuntuu koskemattomalta aivan kuin Shawin perhe olisi juuri lähtenyt talostaan.
Shawin näytelmistä kuuluisin lienee Pygmalion josta myöhemmin tehtiin menestysmusikaali My Fair Lady. Kirjailija lahjoitti kyseisen näytelmän palkkiorahat Dublinin National Gallerylle taidekokoelmien kartuttamista varten.
