Niin se maailma muuttuu. Paikassa, jossa aikoinaan sijaitsi Leninin patsas, sijaitsee nyt turistitoimisto. Etelä-Puolan historiallisen Krakovan kupeessa sijaitseva Nova Huta tarjoaa erilaisen matkakohteen. Siellä voi tehdä aikamatkan 1950-luvun stalinistiseen maailmaan.
Aurinkoinen aamu muuttuu harmaaksi iltapäiväksi. Se kuitenkin sopii hyvin teemaani, muuttihan Nova Hutan terästehdaskin saasteillaan vuosikymmenet Krakovan taivaan likaisenharmaaksi. Teräskombinaatin varjossa krakovalaisten auringonpaistekin muuttui tummiksi saastepilviksi.
Nova Huta oli poliittinen päätös
Toisen maailmansodan jälkeen järjestetyssä kansanäänestyksessä porvarillinen Krakova sanoi ”njet” stalinistien ehdotuksille. Puolan kommunistisen parlamentin vastine uppiniskaisille krakovalaisille oli tyly: Krakovan kupeeseen päätettiin rakentaa suuri terästehdas ja stalinistisen ideologian mukainen kaupunki. Päätös oli poliittinen. Krakovalaiset kokivat sen rangaistuksena, tehokkaana keinona muuttaa Krakovan sosiaalista rakennetta proletaarisemmaksi.
Uskonnolliset symbolit olivat kiellettyjä
Kyliä purettiin surutta Puolan suurimman terästehtaan tieltä. Arkkitehtien tehtäväksi tuli suunnitella sosialistisen realismin hengen mukainen kaupunki, jossa ei olisi kirkkoja, ristejä, pappeja, ei merkkiäkään uskonnosta.
Nova Hutan asemakaavan pohjaksi otettiin säännöllinen barokkikaupunki, jonka keskuksena on ympyrä ja siitä säteettäin lähtevät leveät bulevardit. Suunnitelma toteutui vain osittain, sillä ympyrästä tuli puoliympyrä, toinen puoli jäi toteuttamatta.
Nova Hutan ydin on Keskusaukio, Plac Centralny. Aukiolta lähtevät kadut nimettiin Lokakuun ja Kuuban vallankumoukselle, Neuvostoarmeijalle, Kuusivuotissuunnitelmalle ja Ystävyydelle. Tärkein väylä, ”Työn akseli”, joka yhdistää teräskombinaatin ja Keskusaukion, nimettiin Leninin mukaan.
Mahtipontisia rakennuksia
Keskusaukion ympärille rakennetut talot ovat arkkitehtonisesti Nova Hutan parasta antia. Rakennusten ja katujen sijoittelussa toteutettiin funktionaalista ajattelua, toimivuutta ja valoisuutta. Kolmessa vuodessa (1949-52) Keskusaukion ympärille nousi mahtipontisia rakennuksia, joissa on runsaasti uusklassistisia piirteitä.
Kortteleittain rakennetut asuinrakennukset muistuttavat pikkulinnoituksia. Ulko-ovet ovat aina sisäpihan puolella. Käynti kadulta tapahtuu vain porttiaukon kautta. Suunnittelijat tuskin osasivat aavistaa, että myöhemmin 1980-luvulla Solidaarisuus-liikkeen kiihkeinä kapinavuosina talojen asukkaat olisivat turvassa panssarivaunuilta. Koska rakennusvaiheen aikana oli Kylmä sota, oli jokaisen korttelin keskellä ydinpommisuoja. Ne ovat yhä siellä.
Sopeutumisongelmia
Uuden mallikaupungin asukkaat tulivat muualta, eri puolilta Puolan maaseutua. Agraariyhteiskunnan edustajan muuttuminen tehdastyöläiseksi oli monelle rankka kokemus, joka ilmeni suurina sosiaalisina ongelmina. Muuttoa helpottivat uusien asuntojen mukavuudet. Oma sisävessa ja kylpyhuone sekä kaasulla lämmitettävästä boilerista tullut vesi olivat luksusta siihen aikaan.
Maaseudulta tulleiden ihmisten elämässä uskonnolla oli tärkeä asema, mutta Nova Hutan asukkailta puuttui oma kirkko. Viimein asukkaat saivat tahtonsa läpi. Krakovan arkkipiispan Karol Wojtyłan (paavi Johannes Paavali II) arvovallalla saatiin lupa kirkon rakentamiseen. Vuosien uurastamisen jälkeen valmistui kuuluisa Noan arkkia muistuttava Jumalanäidin Puolan kuningattaren kirkko, Nova Hutan ensimmäinen kirkko.
Noki tunkeutui kaikkialle
Ajan myötä Nova Huta betonilähiö paisui 200 000 asukkaan kaupunginosaksi. Tehdasta tuli eräs Euroopan suurimmista terästehtaista. Leninin mukaan nimetty tehdas työllisti parhaimmillaan 40 000 työntekijää.
Kuusivuotissuunnitelmiin ei kuulunut ympäristösuojelu. Teräskombinaatti syyti Krakovan taivaalle tonneittain saasteita. Historialliset rakennukset muuttuivat hiilenmustiksi. Ihmisillä oli kroonisia keuhkosairauksia. Novahutalaisten miesten elinikä oli Puolan lyhin. Lakanapyykkiä ei voinut kuivattaa lainkaan ulkona, sillä iltapäivään mennessä ne olisivat jo likaantuneet.
Nova Hutan uusi tuleminen
Vasta osa Nova Hutan harmaanmustista taloista on kunnostettu. Taloissa on paljon hienoja yksityiskohtia. Voi melkein aavistaa, kuinka haluttuja 1950-luvun hyvin rakennetut talot tulevat pian olemaan. Niissä ei tosin ole hissiä, ei edes kuusikerroksissa.
Kaikki kadut ovat vaihtaneet nimensä. Tilalle ovat tulleet Solidaarisuuden katu, Paavi Johannes Paavali II:n katu, Ristinpuolustajien katu jne. Mainoskyltit ja seiniä koristavat graffitit ovat tulleet markkinatalouden myötä. Valtion omistamat kaupat tyhjine hyllyineen ovat vaihtuneet kännykkäkauppoihin ja solariumeihin.
Tehtaan päärakennus on nähtävyys
Hyppään bussiin, jonka edessä lukee ”Kombinat”. Käyn vilkaisemassa ”Helvetin esikartanoa”, terästehdasta, jonka päärakennus on arkkitehtoninen nähtävyys. Vuonna 1955 valmistuneen rakennuksen julkisivussa on renessanssityylin piirteitä. Seinään on kiinnitetty Solidaarisuus-liikkeen kyltti. Teräskombinaatti on kuin kaupunki kaupungissa. Sillä on oma sähkö- ja vesilaitos, oma rautatie ja bussiliikenne.
Tehtaalla on uusi omistaja
Nova Hutan terästehdas kävi kannattamattomaksi 1980-luvulla. Lopullinen isku oli lähellä, kun tärkein kauppakumppani Neuvostoliitto viskattiin romukoppaan. Tehdas kävi läpi rankan saneerauksen, muun muassa 8 000 työntekijää sai lopputilin. Terästehtaan nykyinen omistaja on intialainen Mittal Steel Poland, yksi maailman suurimmista teräksen tuottajista.
