Se oli tunteikas ja aito ”karhunhalaus”, kun kaksi entuudestaan toisilleen tuttua kiekkomiestä kohtasivat pitkästä aikaa. Heistä toinen, valmentajauran alkutaipaleella oleva Tuton nykyinen päävalmentaja noviisi Antti Virtanen, tapasi konkari Anatoli Bogdanovin, Tuton pitkäaikaisen valmentajan.
Yhtään liioittelematta Virtasesta tuskin olisi tullut lätkäammattilaista ilman Ukrainassa syntynyttä, mutta pitkän kiekkouran Suomessa tehnyttä Bogdanovia.
Virtaselle jääkiekko oli nuorena vain mukava harrastus. Kiekkoura alkoi 4-vuotiaana Turun Kisa-Veikkojen luistelukoulussa, jonka jälkeen tuli juniori-ikäisenä siirto Tutoon. Tepsistäkin pyydettiin, mutta Antti ei mennyt. Poika halusi pelata kesäisin jalkapalloa.
Kaikki muuttui 1990-luvulla, kun Tuto putosi SM-liigasta Divariin. Joukkueen kassa oli tyhjä ja uutta nousua yritettiin junioripitoisella joukkueella. Bogdanov tuli Tuton edustuksen valmentajaksi. Nuoret pojat saivat heti jo kesäharjoituksissa kokea, millaista on kova venäläistyylinen harjoittelu.
– Anatolilla on suuri merkitys peliuralleni. En edes ajatellut, että jääkiekosta tulisi ammattini. Olin Tuton A-junioritoiminnassa mukana. Pidettiin hauskaa ja harrastettiin lätkää Varissuon montussa. Bogdanovin myötä tuli iso muutos.
Tuton divarissa pelannut edustusjoukkue kasattiin nuorista pelaajista. Vain harvalla oli kokemusta aikuisten otteluista.
– Olihan se raakaa, kun junnujoukkueesta tehtiin yhden kesän aikana miesten joukkue. Se oli melko rapsakkaa menoa kesällä. Anatoli opetti saman, minkä Vladimir Jursinov toi kaupungin toiseen halliin. Asioita ei saa ilmaiseksi. Työmäärän tulee olla iso, sillä työnteko on kaiken perusta. Lopputulos oli hyvä, sillä monesta Tuton nuoresta tuli jääkiekon ammattilainen.
Ketju Aki Uusikartano – Antti Virtanen – Timo Pärssinen on yksi hieno muisto tuolta ajalta.
Valmentajana Bogdanov oli vaativa, eikä päästänyt ketään helpolla. Sen sai kokea myös ”räkänokka” Virtanen, joukkueen paras pistemies.
– Sain kerran opetuksen. Nukuin aamuharjoitukset pommiin. Seuraavassa ottelussa istuin varusteet päällä penkillä. Opin Bogdanovilta kantapään kautta, millaista on urheilijan elämä.
Bogdanov muutti Ukrainasta Suomeen Neuvostoliiton hajottua. Ennen Turkuun tuloa ”Tolja” oli jo valmentanut SM-liigassa Ilvestä ja KalPaa. Bogdanov on valmentanut myös Ukrainan maajoukkuetta vuosina 1997–2003.
Tuto-pestistä tuli monivuotinen (1996–2004). Bogdanov onkin eräs pisimpään Mestiksessä valmentanut valmentaja. Usein hänellä ei ollut käytössään Mestiksen parasta joukkuetta, vaan joukkue muodostettiin lähinnä junioreista tai muuten vielä uransa alussa olevista pelaajista.
Tuton jälkeen valmennusura jatkui vielä usean vuoden ajan Venäjällä (Traktor Tšeljabinsk (2004–2005), Vitjaz Tšehov (2005–2006), Torpedo Nižni Novgorod (2011–2013).
Vetreä eläkeläinen nauttii yhä jääkiekosta.
– Telkkarista katselen kaikki mahdolliset jääkiekko-ottelut. Silloin tällöin tulen paikan päälle. Nyt Kupittaalla on komea halli. Minun aikanani pelattiin vielä siinä vanhassa jäähallissa.
Konkarivalmentajalla on yksi hyvä neuvo noviisivalmentajalle.
– Ole oma itsesi.
