VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Moni hieraisi silmiään lukiessaan eräänä joulukuun aamuna Turun Sanomia vuonna 1982. Nunnavuoren metsikössä kaivinkone oli tehnyt luvattomia kaivuutöitä Turun kaupungin omistamalla luonnonsuojelualueella.
Kansantieteilijä Keijo Parkkuselle (1927-2020) houkutus oli käynyt liian suureksi. Hän halusi tietää, onko Nunnavuoren pirunpellon alla hiidenkirnu. Tieteellisen käsityksen mukaan näin ei voinut olla. Parkkunen oli eri mieltä.
Lopullista tietoa ei saatu, sillä viranomaiset keskeyttivät luvattomat kaivaukset. Parkkusen epäonneksi kaivuri oli myös hajonnut kesken urakan. Kaivuujäljet eivät olleet suuret, mutta kaivurikuski ja toimeksiantaja Parkkunen saivat sakot. Alue entisöitiin myös Parkkusen kustannuksella.
Sana nunna tarkoittaa lounaissuomalaisella murteella jättiläistä. Nunnavuori on siis ollut entisaikojen ihmisten mielestä jättiläisen asuinpaikka.
Koska ennen muinoin ihmisen oli myös vaikea kuvitella Nunnavuoren laella sijaitsevan kivikon todellista syntymekanismia, oli helpompi selittää tarina pirun avulla. Itse piru on viskonut kivet ympäriinsä. Niinpä pirunpelto on pirun kivinen kynnettäväksi.
Nykyihminen tietää, että kivikkoinen pirunpelto on syntynyt mannerjäätikön irrottamasta ja kuljettamasta moreenista. Seassa on ollut suuriakin lohkareita. Maan kohotessa kasautunut moreeni on joutunut aallokon työstämäksi, jolloin laineet ovat huuhtoneet hienojakoisemman materiaalin pois. Jäljelle on jäänyt vain kivinen pelto, muinaisranta. Ranta-alueen kivet ovat hioutuneet toisiaan vasten ja pyöristyneet.
Paksuimmillaan Nunnavuoressa tiedetään kiviä olevan useampi metri. Kooltaan pirunpelto on vajaan hehtaarin laajuinen.
Muinaisrantoja on syntynyt useassa ei vaiheessa. Nunnavuoren pirunpelto ajoittuu jääkauden lopulle, 7 500 vuotta sitten Itämeren Ancylusjärvi -vaiheeseen. Maankohoamisen myötä Nunnavuori nousi yli 60 metrin korkeuteen, ollen nyt Turun kaupungin korkein kohta.
Parkkunen ei uskonut jääkauteen. Omassa teoriassaan hän lakaiseekin jääkauden olemattomiin. Parkkusen mukaan pirunpellot ja hiidenkirnut syntyivät 4 000 vuotta sitten samalla, kun maapalloa Saturnuksen renkaiden tavoin kiertäneet vesimassat tulivat valtavana suihkuna alas sähköpurkausten saattelemina. Tämän itse oppinut tiedemies myös ”todisti” omassa ”väitöskirjassaan” Sadan vuoden harha-askel.
Todistaakseen teoriansa oikeaksi Parkkunen tyhjensi maanomistajien luvalla useita yksityisillä mailla sijainneita hiidenkirnuja. Tapaus Turun Nunnavuori ei jäänyt kuitenkaan ainoaksi, sillä Parkkunen joutui muuallakin kahnauksiin viranomaisten kanssa omavaltaisista tutkimustöistään.
Nunnavuoren muinaisranta on luonnonsuojelulailla suojeltu. Mäen alarinteitä kiertää vajaa kahden kilometrin pituinen kuntorata, jota myös talviliikkujat hyödyntävät. Harva kuitenkaan poikkeaa reitiltä tutustuakseen erikoiseen luonnonnähtävyyteen. Moni ei edes tiedä pirunpellon olemassaolosta. Ehkä hyvä niin, sillä hidaskasvuisen sammal- ja jäkäläpeitteen kulutuskestävyys on heikkoa.
Pyöreiden kivien päällä kävely kylläkin onnistuu, sillä sen verran tiukasti ne ovat toistensa lomissa. Aina on kuitenkin vaarana, että nilkka muljahtaa epätasaisella alustalla.
Nunnavuoren pirunpelto sijaitsee Impivaaran urheilukeskuksen ja Runosmäen asuntoalueen välisessä metsäisessä maastossa. Lähelle pääsee omalla autolla tai bussilla kulkemalla Signalistinkadun varrella olevan Runosmäen koirapuiston parkkipaikan kautta.
Perille pääsee myös Impivaaran uimahallin parkkipaikoilta. Kuntoradalta noustaan kohti mäntyä kasvavan mäen lakea. Opasteita ei juurikaan ole, mutta maasto on täynnä tallattuja polkuja. Niitä pitkin on helppo nousta kallion laelle.
NUNNAVUOREN PIRUNPELTO
