Nürnbergin oikeuspalatsin vahtimestari avaa oven kuuluisaan huoneeseen numero 600. Pääsen kurkistamaan saliin, jossa tehtiin historiaa yli 60 vuotta sitten. Nürnbergin oikeudenkäyntisali on pysynyt alkuperäisessä asussaan ja sitä käytetään yhä samaan tarkoitukseen.
Nyt sali on tyhjä, mutta on helppo eläytyä toisen maailmansodan jälkeisiin tunnelmiin. Lukuisat lehtiartikkelit, kirjat ja etenkin kuuluisan oikeudenkäynnin tapahtumista tehdyt dokumentit saavat tyhjän salin elämään. Asetun samaan paikkaan, jossa oikeuden korkea-arvoisin natsi, Herman Göring istui. Takanani ”istuu” suuramiraali Karl Dönitz ja ulkoasianministeri von Rippentrop.
Vieressäni on Saksan kansallissosialistisen puolueen entinen kakkosmies Rudolf Hess. Syytettyjen penkillä on lisää tunnettuja henkilöitä: muun muassa SS-kenraali Ernst Kaltenbrunner, pääideologi Alfred Rosenberg, Puolan pyöveli Hans Frank ja varusteluministeri Albert Speer. Yhteensä 22 Kolmannen valtakunnan natsijohtajaa.
Liittoutuneiden ankarat pommitukset
Nürnbergin oikeustalo sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella, ja siksi se kärsi vain vähäisiä vaurioita toisessa maailmasodassa. Liittoutuneiden pommikoneet moukaroivat muutamassa tunnissa Nürnbergin raunioiksi. Sodan jälkeen otetuista valokuvista näkee, miten kaupungin arvokkaat keskiaikaiset rakennukset olivat kivikasoina. Näkymä oli lohduton.
Nürnberg valittiin oikeudenkäyntipaikaksi käytännön syistä. Ei sen takia, että kaupunki oli ollut kansallissosialistisen puolueen puoluepäivien pitopaikka ja natsien henkinen koti. Tärkein tekijä Nürnbergin valinnalle oli ison vankilan sijoittuminen aivan oikeuspalatsin naapuriin. Vankien päivittäiseen siirtämiseen liittyi suuri turvallisuusriski, mutta Nürnbergissä istuntosalit ja sellit sijaitsivat lähellä toisiaan.
Natsien omat arkistot apuna
Oikeudenkäyntiä valmisteltiin viisi kuukautta. Syyttäjien toimintaa helpotti oleellisesti natsirikollisten erinomainen arkistointikyky: rikollisten tuomitsemiseen voitiin käyttää heidän omia muistiinpanojaan.
Pääsyytettyjen tuomitsemiseen meni aikaa puoli vuotta. Lokakuun ensimmäisenä päivänä 1946 tuomiot julistettiin ja toimeenpantiin pari viikkoa myöhemmin hirttämällä vankilan liikuntasalissa. Kuolemaan tuomitut teloitettiin peräjälkeen ja vietiin poltettavaksi Dachaun keskitysleiriin. Krematorion polttouunit sytytettiin vielä kerran. Saksalaiset sotarikolliset hävitettiin samalla tavoin kuin he olivat hävittäneet uhrinsa. Tuhkat siroteltiin Isarin pieneen sivujokeen Münchenissä.
Pääoikeudenkäyntiä seurasi vielä monet lisäoikeudenkäynnit. Neljän vuoden urakan jälkeen vuonna 1949 viimeinen amerikkalainen syyttäjä poistui Nürnbergistä.
Mahtipontiset puoluepäivät
Nürnberg ei kaihda tilintekoa surullisen lähimenneisyyden takia. Oikeuspalatsin lisäksi kannattaa poiketa alueella, jossa järjestettiin useat kansallissosialistien puoluepäivät ennen toista maailmansotaa. Mahtipontisten spektaakkelien pitopaikaksi valittiin Nürnbergin kaakkoispuolelta yhdentoista neliökilometrin alue, jonne ”hoviarkkitehti” Albert Speerin suunnitelmien pohjalta rakennettiin monumentaalisia rakennuksia ja juhlakenttiä.
Keskeneräiseksi jääneen Kulttuurikeskuksessa sijaitseva Dokumentaatiokeskus palauttaa mieleen sotaa edeltävät ajat ja natsien propagandatilaisuudet. ”Leni” Riefenstalin elokuva Tahdon riemuvoitto kertoo vuoden 1934 puoluepäivien natsi-Saksan loistosta. Palavat soihdut, lipputankorivistöt, kiviset kotkat, marssit ja paraatit sekä Hitlerin ideologiset puheet taltioitiin filmille.
Sodan ajan loistosta on vielä osa jäljellä. Alue on muutettu puistomaiseksi virkistyskeitaaksi tekojärvineen. Zeppeliini-kentän juhlakorokkeet räjäytettiin, mutta nyt aukiota käytetään muun muassa rock-konserttien pitopaikkana. Läheinen stadion muutettiin nykyaikaiseksi jalkapallostadioniksi (Frankenstadion). Alueen halki kulkenut 2 kilometriä pitkä ja 60 metriä leveä paraatikatu on muuttunut osittain parkkipaikaksi. Albert Speerin suunnittelema maailman suurin 400 000 katsojan stadion (German stadion) ei ehtinyt valmistua, ja nyt sen paikalla on tekojärvi Silbersee.
Olutkellarit suojasivat pommeilta
Sodan aikana vain vähän nürnbergiläisiä sai surmansa liittoutuneiden ankarista pommituksista huolimatta. ”Olut pelasti meidät” toteavat kaupunkilaiset, sillä he olivat pommituksien aikana suojassa maan alla vanhoissa olutkellareissa. Nünbergin hiekkakiviseen kallioon on koverrettu vuosisatojen aikana kilometreittäin käytäviä ja holvimaisia saleja. Tiloja käytettiin aikoinaan oluen valmistuksessa ja varastoinnissa. Maanalainen Nürnberg on avoinna myös matkailijoille.
Vanhankaupungin kujia kävellessä on vaikea uskoa, miten lähes koko kaupunki oli sodan jälkeen raunioina. Nürnberg oli ennen sotaa Saksan suurin keskiaikaisena säilynyt kaupunki. Vaivoja säästämättä vuosisatoja vanha ilmapiiri on palautettu, jopa kaupunkia kiertävä viisi kilometriä kiertävä muurikin on rakennettu uudestaan.
Vanhakaupunki ei ole pelkkä ulkoilmamuseo, vaan energinen frankkilainen keskus kauppoineen ja ravintoloineen. Nürnbergiläiseen arkeen kuluu olutta, bratwurstia, hapankaalia, hehkuviiniä, keväistä parsaa ja jouluisia pipareita. Kaupunkilaisten mielestä paikallinen Nürnberger Bratwurst kuuluu saksalaisten käristemakkaroiden eliittiin. Muualla saa ehkä kookkaampia, mutta nürnbergiläisten mielestä laatu on tärkeämpää kuin määrä. Tarinan mukaan niistä piti tehdä niin pieniä, että makkaran pystyi tyrkkäämään avaimenreiästä vankiselliin.
Bratwurstin ohella Nürnberg tunnetaan joulupipareistaan. Vasta leivotun piparin tuoksu on leijaillut kaupungissa jo vuosisatojen ajan. Alkuperäinen Lebkuchen-pipari tehdään hunajasta, pähkinöistä ja itämaisista mausteista. Nürnbergin joulutori pipareineen ja hehkuviineineen on eräs Saksan tunnelmallisimmista.
Nürnbergin kuuluisin asukas oli taidemaalari Alrecht Dürer (1471-1528). Venetsiasta vaikutteita omaksunut mestari kohosi Saksan kuuluisammaksi renessanssitaiteilijaksi. Persoonalliset omakuvat, eläinhahmot ja kaiverrustyöt tulivat kuuluisaksi myös Saksan ulkopuolella. Kaupungin turistitoimistosta voi vuokrata laitteen, jonka avulla voi seurata Dürerin jalanjälkiä, muun muassa hänen kotitalonsa on museoitu.
Nürnbergin parhaat palat
Dokumentaatiokeskus
Hitlerin aikana rakennetussa Kulttuuripalatsissa kerrotaan Kolmannen valtakunnan loistosta ja tuhosta.
Osoite: Bayernstrasse 110.
Oikeussali 600
Legendaarinen oikeussali, jossa natsijohtajat tuomittiin sodan jälkeen.
Osoite: Fürther Strasse 110.
Olutkellarit
Maanalaisia käytäviä käytettiin sodan aikana pommisuojina.
Osoite: Bergstrasse 19.
Albrecht Dürerin koti
Saksan kuuluisin renessanssitaiteilija syntyi ja kuoli Nürnbergissä.
Osoite: Albrecht-Dürer-Strasse 39.
Nürnbergit tuomiota
Herman Göring, valtakunnan marsalkka, kuolema.
Martin Borman, Hitlerin sihteeri, kuolema.
Joachim Ribbentrop, ulkoministeri, kuolema.
Wilhelm Keitel, kenttämarsalkka, kuolema.
Ernst Kaltenbrunner, SS:n kakkosmies, kuolema.
Alfred Rosenberg, valloitettujen itäisten alueiden päällikkö, kuolema.
Hans Frank, Puolan kenraalikuvernööri, kuolema.
Alfred Jodl, kenraali, kuolema.
Arthur Seyss-Inguart, natsien päällikkö Hollannissa, kuolema.
Erich Raeder, suuramiraali, elinkatinen.
Rudolf Hess, Hitlerin varamies, elinkautinen.
Albert Speer, arkkitehti, varusteluministeri, 20 vuotta vankeutta.
Karl Dönitz, laivaston komentaja, 10 vuotta vankeutta.
