TPS:n Naisten liigajoukkueella on nyt kovat piipussa. Runkosarjan päätös häämöttää. Edessä on vielä muutama tärkeä ottelu sarjan parhaimpia joukkueita vastaan ennen yläloppusarjan alkamista. Niistä ensimmäinen on lauantaina Yläkentällä klo 14.00. Vastassa on viime vuoden Suomen mestari PK-35 Vantaalta.
PK-35 on Naisten Liigan viime vuosien kestomenestyjä. Mestaruus on tullut vuodesta 2010 alkaen jo kuudesti lähes peräkkäin. Vain vuosi 2013 teki poikkeuksen, kun voittokannu matkasi Ahvenanmaalle.
Siinä vaiheessa, kun PK-35 voitti mestaruuksia, TPS rimpuili vuosi toisensa perään putoamista vastaan. Nyt asetelmat ovat tasoittuneet. Vantaalaiset voittivat vielä viime kauden päätteeksi Suomen mestaruuden häviten kuitenkin sarjan viimeisessä ottelussa turkulaisille. Voitto merkitsi TPS:n Naisille harvinaisia hopeamitaleja.
Tämän kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Vantaalla pisteet tasattiin. Lauantaina Yläkentällä pelattavasta ottelusta voidaankin odottaa kauden kovatasoisinta kamppailua. Erityistä ottelussa on sarjan parhaimpien maalitykkien kohtaaminen. TPS:n kesäkuun Naisten Liigapelaajaksi valittu Hanna Ruohomaa ja hänen joukkuekaverinsa Jutta Rantala ovat maalipörssin kärjessä kahdellatoista maalillaan yhdessä PK-35:n Kaisa Collinin kanssa.
Toinen ottelun erikoisuus on Espanjasta kotiin palanut Ria Öling, sillä kaudella 2014 Vuoden Liigapelaajaksi valittu Öling voitti Suomen mestaruuden vantaalaisjoukkueessa. Ria on siis ehtinyt voittaa sekä kulta- ja hopeamitalit Naisten Liigassa.
Maajoukkueen vakiokalustoon kuuluva Ria Öling pelasi kevään 2017 Espanjan pääsarjatasolla Santa Teresa Club Deportivon joukkueessa. Jatkoakin oli luvassa, mutta Öling ei käyttänyt espanjalaisseuran tarjoamaa optiota. Ria on ehtinyt pelata kesän aikana vasta kolme ottelua TPS-paidassa, mutta maaleja on syntynyt jo yhtä monta.
Miten sopimus Espanjaan keväällä syntyi?
– Joukkueessa oli jo yksi suomalaispelaaja, Tia Hälinen, joten sikäläisen agentin ottaessa yhteyttä, uskalsin lähteä Espanjaan.
Olitko päätoiminen pelaaja?
– Espanjan naisten pääsarja on ammattilaisliiga. Espanja on edullinen maa, joten pärjäsin taloudellisesti ihan hyvin.
Miten pelit ja harjoitukset erosivat Tepsin vastaavista?
– Jalkapalloilupuoli ei ollut Espanjassa ihan sitä, mitä odotin. Meillä oli todella vähän pallonhallintapelejä. Vain kerran viikossa pelattiin maaleihin, muuten seistiin ”tötsien” takana ja vähän syöteltiin. Olin harjoituksiin pettynyt. Turussa asiat hoidetaan paljon ammattimaisemmin. Usein oli sellainen tunne, että en saanut riittävästi koskea palloon.
Mikä oli joukkueesi sijoitus sarjassa?
– Olimme yhdeksäs. Joukkueiden taso vaihteli suuresti. Atletico Madrid, joka voitti sarjan, on ehkä parempi kuin paras suomalainen joukkue. Oma joukkueeni ei oikein yrittänyt pelata, heitettiin pitkää ja joku juoksi perään. Taktinen osaaminen oli heikkoa. Esimerkiksi jos minulla oli pallo, yleensä oli vain yksi pelaaja, jolle olisin voinut syöttää. Tepsin harjoituksissa painotetaan aina, miten pitää olla useita syöttösuuntia.
Kannattiko kuitenkin lähteä?
– Olihan se kokemus tutustua maahan ja kaupunkiin, jossa ei ollut yhteistä kieltä. Harva osasi englantia. Oli kuitenkin hyvä, että lähdin, tuli se nähtyä. Minulla oli aluksi unelma pelata Espanjan Liigaa, mutta ehkä se ei enää ole.
