VARSINAIS-SUOMI / PARAINEN – Keskiajalla rakennetut harmaakivikirkot muistuttavat toinen toisiaan, mutta on ainakin yksi poikkeus. Vaikka ei olisi kokenut kirkkoasiantuntija huomaa, miten Paraisten kivikirkon ulkonäössä on jotain erityistä.
Kirkon itäpäädyssä kuorin jatkeena on pidempi kivirakennus, joka ei ole kuitenkaan sakasti. Tai itse asiassa sitä se oli vielä 1600-luvulla, kunnes sakastitila päätettiin jatkaa eli pidentää kaksinkertaiseksi. Uusi tila tuli tarpeen sillä Paraisilla suomenkielisten osuus kasvoi niin suureksi, että tuli tarve omalle kirkolle.
Pidennetystä sakastista tuli Suomalainen kirkko eli Pikkukirkko. Tässä tehtävässä tila toimi aina vuoteen 1909, kunnes suomenkielistenkin tuli aika siirtyä ison kirkon puolelle. Jatkossa jumalanpalveluksia on pidetty vuorotellen ruotsiksi ja suomeksi.
Suomalainen kirkko, nykyinen Agricola-kappeli, toimii kirkkomuseona. Lisäsiipeen on tehty 1600-luvulla oma asehuone eli eteinen.
Nykytiedon mukaan Paraisten harmaakivikirkko on rakennettu 1400-luvun puolessa välissä. Rakennusprojektin yksityiskohdat ovat jääneet hämärän peittoon, mutta ilmeisesti alkuperäiset suunnitelmat olivat suureellisia aina länsitornia myöten. Ihan kaikki ei kuitenkaan toteutunut. Lopputulos on kuitenkin sellainen, mikä tekee Paraisten kirkosta erityisen. Se poikkeaa edukseen muista keskiajan kirkoista.
Kun astuu sisälle kirkkosaliin huomaa oitis, miten kaikki on tarkkaan suunniteltu. Yleisvaikutelma on hieno. Jos on todellinen kirkkoasiantuntija, voi arkkitehtuurissa huomata yksityiskohtia, joita ei ole muissa kirkoissa:
”Hienosti ladotut porrasmaisesti profiloidut arkadikaaret eivät lähde suoraan kahdeksankulmaisten pylväiden päistä, vaan pylvään ja kaaren välissä on muototiilistä ladottu kapiteeli”.
”Kirkon keskilaiva on kolmisen metriä korkeampi kuin sivulaivat, mikä tekee kirkosta niin sanotun pseudobasilikan”.
Katolisella ajalla monissa kivikirkoissa sisäseinät koristeltiin maalauksilla. Ne eivät olleet pelkästään koristeita, oman aikakauden sarjakuvia, vaan alun perin niiden tarkoitus oli toimia opetustarkoituksena. Uskonpuhdistuksen myötä monet maalaukset peitettiin kalkkikerrosten alle.
Paraisilla keskiajan maalaukset ovat yhä nähtävissä.
Seinämaalausten tekeminen vaati erityisosaamista. Keskiajalla kirkkomaalauksia tekivät ammattimaalarit. Heitä kutsuttiin nimellä Taivassalon maalariryhmä. Nimitys tulee siitä, kun ilmeisesti ryhmä koristeli Varsinais-Suomessa ensimmäiseksi Taivassalon kivikirkon.
Paraisten kirkon maalausten ajankohta on tarkkaan selvillä, kiitos sakastin oven kohdalle maalatun paavi Innocentius VIII:n vaakunan. Mukaan on latinaksi kirjattu myös vuosi 1486. Eipä yhdessäkään toisessa Suomen kirkossa ole paavin vaakunaa.
Luterilaisen opin myötä saarnasta tuli keskeinen osa jumalanpalvelusta. Saarnastuolin merkitys kirkkotilassa korostui. Siitä tuli alttarin ohella jumalanpalveluksen keskipiste.
Paraisten kirkon saarnastuoli on erityisen komea, tosin se on tarkka kopio alkuperäisestä Måns Larssonin tekemästä tuolista. Aito ja alkuperäinen on viety Kansallismuseon suojiin, kuten moni muukin Paraisten kirkossa ennen ollut historiallinen esine. Kemiöläinen liikemies Amos Andersson kustansi ja kuvanveistäjä Carl Österblom teki vanhasta täydellisen kopion.
Yksi arvokas veistos on jäänyt kirkkosaliin. Itäpäädyssä kuorin seinällä on krusifiksi 1400-luvulta. Ristiinnaulittu on saanut uuden maalikerroksen 1700-luvulla. Toinen puuveistos 1500-luvulta löytyy Agricola-salin puolelta.
Myös vuonna 1666 valmistunut barokkityylinen alttarilaite on komea. Sen on tehnyt Mathias Reiman, kuuluisa turkulainen kädentaitaja. Arvostetun kuvanveistäjän ja puusepän töitä löytyy useista maamme kirkoista. Alttarilaite on saatu lahjoituksena, kun maaherra Erik von der Linden teetätti sen kuolleen vaimonsa muistoksi. Laitteen maalaukset ovat tuntemattomien taiteilijoiden tekemiä.
Katolisen ajan jälkeen kirkkosalin sisustus meni uusiksi. Saarnastuolin lisäksi kirkkoon tulivat kiinteät penkit. Nykyiset penkit ovat 1800-luvulta. Lisää valoa saatiin puhkaisemalla uusia ikkunoita ja suurentamalla jo olevia.
Seurakunnan jäsenmäärän kasvaessa tarvittiin lisätilaa. Sitä saatiin rakentamalla lehterit. Ensimmäiset lehterit saatiin 1600-luvulla. Lehtereiden rintamukset koristeltiin, kuten monissa muissakin kirkoissa, apostolien kuvilla.
Kirkon lattian alle haudatut vainajat on siirretty kirkkomaalle. Sisätilojen arvokkaimmat hautapaikat sijaitsivat lähellä alttaria. Näihin oli varaa ainoastaan varakkaimmilla aatelissuvuilla. Erik Flemingin hautakivi on yhä nähtävissä kirkon kuorin lattiassa. Kirkossa on Flemingin suvun kopiovaakunan lisäksi esillä von der Linden -suvun vaakuna.
Suomen ensimmäinen arkkipiispa Jakob Tengström (1755-1832) olisi ehkä ollut oikeutettu tulla haudatuksi kirkon lattian alle. Ei tarvinnut edes harkita, sillä hän rakennutti kirkkomaalle perheelleen oman hautakappelin.
PARAISTEN KIRKKO
Osoite: Kirkkoesplanadi 4, Parainen.
LUE MYÖS: Paraisten kotiseutumuseon erikoisuus on vallankumousjohtaja Lenin
LUE MYÖS: Paraisten teollisuusmuseo sijaitsee kalkkikivilouhoksen vieressä
