– Oppilas Tamminen, te olette hullu. Minä kiellän teitä lähtemästä MM-kisoihin. Tämä keskustelu on päättynyt.
Puolalan yhteislyseon rehtori Hjalmar Mickelsson teki heti selväksi abiturientti Juhani ”Tami” Tammiselle, mitä mieltä hän oli oppilaansa osallistumisesta Tukholmassa pidettäviin jääkiekon MM-kisoihin. Vaikutti siltä, että nuoren Tammisen tie arvokisoihin oli torpattu.
Toisin kuitenkin kävi.
Elettiin alkukevättä vuonna 1970. Tamminen oli yltänyt aikaisemmin nuorten maajoukkueeseen sekä jääkiekossa että jalkapallossa.
Seurajoukkueessa, Turun Palloseurassa, Tamminen oli vakiinnuttanut paikkansa ykkösketjun laitahyökkääjänä. Kaudella 1969-1970 TPS jäi niukasti ulos mitaleilta ollen kauden päättyessä neljännellä sijalla. 19-vuotiaan Tammisen kausi oli kuitenkin mennyt sen verran hyvin, että hän oli saanut kutsun aikuisten A-maajoukkueeseen.
– Syksyllä 1969 pelasin kaksi harjoitusottelua Kanadaa vastaan. A-maajoukkueen päävalmentaja Seppo Liitsola tunsi minut jo nuorten maajoukkueesta. Sain tilaisuuden ja käytin sen, kertoo Tamminen.
Ennen MM-kisoja kotimaisen sarjakauden päättymisen jälkeen Helsingin jäähallissa pelattiin ottelu, missä A-maajoukkue kohtasi niin sanotun lehdistön joukkueen. Jälkimmäinen oli koottu niistä pelaajista, jotka eivät olleet mahtuneet varsinaiseen maajoukkueeseen. Yksi heistä oli abiturientti Tamminen.
Lahjakkaan turkulaisen osalta kyseinen ottelu meni mainiosti. Tamminen palkittiin lehdistön parhaana pelaajana. Kaksi komeaa maalia sai maajoukkuevalmentaja Liitsolan mietteliääksi. Nuori tepsiläinen pitäisi saada mukaan MM-kisoihin. Joukkueen johdon kanssa käytiin läpi Suomen kisaohjelmaa ja Tammisen ylioppilaskirjoitusten aikatauluja.
– Olli Pulkkanen, valitsijakomitean puheenjohtaja ja joukkueenjohtaja, soitti sunnuntai-iltana meille kotiin. Osa peleistä menisi päällekkäin, mutta minulla olisi mahdollista pelata kuudessa ottelussa kymmenestä. Satsattiin niihin peleihin, mitkä Suomi voisi voittaa. Tukholma olisi vain lyhyen lentomatkan päässä Turusta. Laivallakin pääsisi kätevästi.
Jo seuraavana päivänä lehdissä kerrottiin, että Tamminen pelaa MM-kisoissa sekä osallistuu ylioppilaskirjoituksiin. Tämä oli liikaa Puolalan yhteislyseon rehtori Mickelssonille. Koulu oli tunnettu korkeasta vaatimustasostaan ja hyvistä arvosanoistaan. Ei tulisi kuuloonkaan, että lätkänpelaaja vaarantaisi kirjoituksensa osallistumalla kisoihin.
– Samana aamuna, kun lehdet kertoivat, että Tamminen osallistuu kirjoitusten ohella MM-kisoihin, tuli koulun keskusradiosta kuulutus. Rehtorin möreä ääni käski minun tulla välittömästi rehtorinkansliaan. Mickelsson oli antiurheilumies, vanhanliiton jäärä. Koulun mainetta piti varjella. Rehtori huusi naama punaisena, että minä munaan hänet ja koko koulun.
Hinku kisoihin oli kuitenkin kova
Kun ensimmäinen vierailu rehtorin kansliassa ei tuottanut toivottua tulosta, Tamminen asteli sisälle uudestaan – tällä kertaa isänsä kanssa. Lyhyt, mutta tiukkasanainen keskustelu päättyi isän toteamukseen, että hänen poikansa sekä pelaa MM-kisoissa että osallistuu kirjoituksiin.
– Peltiseppä isäni tuli haalarit päällä ruokatunnillaan mukaan rehtorinkansliaan. Rehtori käänsi pelokkaana täysin takkinsa ja antoi luvan.
Parkin kenttä – ”My Colosseum”
Mutta palataan hetkeksi sinne, mistä kaikki sai alkunsa eli Parkin kentälle.
Tammisen kotoa läheltä Kauppatoria oli lyhyt matka Parkin kentälle. Se oli paikka, missä sen ajan liikunnasta kiinnostuneet lapset viettivät paljon aikaansa. Pikku-Juhani oli eittämättä Parkin kentän innostunein käyttäjä, mutta yksin ei tarvinnut olla. Peliseuraa löytyi aina, kuten Hannu Luojolasta, Markku Salamasta ja Reijo Hyökistä. Parkin pojista osa on yltänyt urheilussa pääsarjatasolle asti.
– Olen käyttänyt Parkista nimeä ”My Colosseum”. Sinne meiltä Maariankadun ja Kauppiaskadun kulmalta oli lyhyt kävelymatka. Vaihtoehtoisesti pelasimme Turun Lyseon pihalla kesällä futista ja talvella tossukiekkoa. Parkilla oli luonnonjää, joten sesonki siellä oli melko lyhyt. Aloitin jo silloin, kun siellä ei ollut edes kaukaloa. Paljon pelattiin myös Urheilupuiston montussa. Siellä näin ensimmäiset TPS:n kiekkopelini.
1960-luvun alkuvuosina oli aika siirtyä seuratoimintaan. TPS valikoitui Tammisen seuraksi. Ajan hengen mukaisesti jalkapalloa harrastettiin kesäisin ja jääkiekkoa talvisin.
– TPS oli minulle valintana itsestäänselvyys. Pikkupojasta lähtien olin seurannut TPS:n pelejä ja joukkueen tähtipelaajia, kuten ”Juuso” Wahlstenia ja ”Pepita” Niemistä. Vaikka Turku oli seuratoiminnassa kahtia jakautunut, ei TPS:n valinta ollut minulle mikään poliittinen valinta. Olen kulkenut aina urheilu edellä.
Ensimmäinen Mestaruussarjapeli SaiPaa vastaan
Marraskuussa vuonna 1966 koitti Tammisen sen hetkisen jääkiekkouran hienoin hetki. Vasta 16-vuotias koululainen nostettiin miesten Mestaruussarjajoukkueen ykkösketjun laitahyökkääjäksi. Wahlsten otti oppipoikansa suojelukseensa.
Tamin pääsarjadebyytti tapahtui Lappeenrannassa SaiPaa vastaan.
– Muistan sen pelin kuin eilisen päivän. Olin jo tuntia ennen lähtöä valmiina Kupittaalla. Meillä oli syksyllä harjoitusotteluita, muun muassa Tukholman AIK:ta vastaan viikko ennen sarjan alkua. Voitimme sen ja tein siinä ottelussa kaksi maalia. Ottelun jälkeen Wahlsten totesi: poika, paikka on sinun.
Vaikka SaiPa-ottelu päättyi turkulaisten niukkaan tappioon, oli ottelulla Tammiselle iso merkitys. Tehopisteitä ei kertynyt, mutta itseluottamus kasvoi, olihan vastassa Idän jättiläinen, Lalli Partinen. Kun seuraavana aamuna oli nimi lehdessä, sai Tamminen mennä polleana koululle.
– Maajoukkuemies Partinen oli suuri nimi. Iso, tyly ja pelätty vasen pakki. Lalli tarjosi nuorelle hyökkääjälle ahteria, mutta olin oppinut, että hän osasi kääntyä vain yhteen suuntaan. Joten ensin harhautin, sitten käännyin ja menin toiselta puolelta ohi.
Media oli jo aamulla koululla valmiina
Ylioppilaskirjoitusten alkaessa oli hämmentävää, kun lehdistö oli valokuvaajineen paikalla. Haluttiin ikuistaa, miten abiturientti Tamminen asteli kello yhdeksän sisälle kirjoitussaliin. Jopa Ruotsin puolelta oli lehdistöä paikalla.
– Se oli silloin valtakunnan ykkösuutinen. Mediaa oli paljon paikalla. Pääsin muun muassa Turun Sanomien Extra-liitteen päälikanteen.
Kun päivän kirjoitukset olivat ohi, piti kiirehtiä kodin kautta Ruotsin laivalle. Paluu Turkuun ottelun jälkeen tapahtui lentäen. Tamminen sukkuloi kuusi kertaa yötä vasten Tukholmasta Turkuun.
– Menin yölaivalla Turusta Tukholmaan ja aamulla taksilla jäähallille. Aamujäät jäivät väliin, kun menin suoraan joukkueen kanssa lounaalle. Illalla oli peli. Ottelun jälkeen pikaisesti Arlandan lentokentälle ja takaisin kotiin, välillä suoraan Turkuun, välillä Helsingin kautta. Kerran Puola-ottelussa piti lähteä kotimatkalle jo kolmannen erän puolessavälissä ehtiäkseni koneeseen.
Ensimmäisessä ottelussa vastassa oli isäntämaa Ruotsi. Heti ensimmäisessä vaihdossa alkoi tapahtua. Leijonaketju Harri Linnonmaa – Matti Murto – Juhani Tamminen teki Suomen johto-osuman. Ottelu päättyi Leijonien voittoon 3-1. Se oli Suomen ensimmäinen voitto Ruotsista MM-tasolla. ”Kanonstart”, kuvaili naapurimaan lehdistö Suomen kisastarttia.
Kun MM-kisat olivat ohi, Tammisen saldoksi kertyi kuudessa ottelussa neljä pistettä.
– Kuudesta pelaamastaan ottelusta Suomi voitti neljä. Siinä ohessa tuli suoritettua ylioppilaskirjoitukset arvosanalla magna. Kaksi laudaturia tulivat englannista ja äidinkielestä.
Koulun lakkiaistilaisuudessa media oli jälleen paikalla. Salamavalot räiskyivät, kun ylioppilas Tamminen lakitettiin.
Muutto Helsinkiin
Kun koulut tulivat suoritettua kunnialla loppuun, päättyi myös Tammisen kiekkoura kasvattajaseura Turun Palloseurassa, tosin vain väliaikaisesti. Oli aika siirtyä pääkaupunkiin opiskelujen perässä. Tamminen hyväksyttiin Helsingin yliopiston liikuntatieteelliselle linjalle.
Kaikki helsinkiläiset Mestaruussarjajoukkueet olivat kiinnostuneita kaupunkiin saapuneesta pelaajamarkkinoiden kuumimmasta nimestä. HIFK:n johtoporras Göran Stubbin johdolla tuli Turkuun asti houkuttelemaan Tammista riveihinsä. Jokereiden omistaja Aimo Mäkinen soitteli turkulaisen perään jopa öisin.
Tamminen valitsi HJK:n, joka oli juuri noussut pääsarjaan.
– HJK:n tarjous oli taloudellisesti paras ja sen valmentajana oli tuttu mies, Raimo Määttänen. ”Mätskystä” tuli vuosikymmenien aikana minun elinikäinen ystäväni.
Kun HJK:n taival Suomen jääkiekkokartalla päättyi nopeasti, Tamminen siirtyi naapuriseura HIFK:hon. Sieltä tie vei Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloihin, kunnes tuli aika palata takaisin kotiin Turkuun ja Turun Palloseuraan. Tamminen pelasi TPS:n kapteenina kaudet 1977-1979 ja 1980-1982 Turun Kupittaalla.
