Kaupunginjohtaja paikalla. Paikallisen lehden päätoimittaja paikalla. Molemmat esiintyvät otteluisäntinä. Ja mikä on esiintyä, kun Sauvon Hakkispaanan katsomo on jälleen täyttynyt sadoista paikallisista jalkapallon ystävistä.
Kun Peimari United kohtaa paikallisottelussa Paimion Hakan, ollaan siellä, missä kotimainen jalkapalloromantiikka on aidoimmillaan. Sarjatasosta viis, mutta kun toimintaan ja tapahtumaan panostetaan, on lopputuloskin hieno.
Suomen Palloliitto myönsi vuonna 2015 Peimari Unitedille Grassroots-palkinnon osoituksena monipuolisesta ja laadukkaasta jalkapallotoiminnasta. Erikoista tässä on se, että harva oli edes kuullut moisesta varsinaissuomalaisesta seurasta.
Saatu palkinto kuitenkin todistaa, että sauvolais-paimiolainen Peimari United ei ole mikä tahansa kyläseura.
Kolmen tuhannen asukkaan Sauvossa on eletty aikoja, kun paikallisilla potkupalloilijoilla oli käytössään vain pölyinen hiekkakenttä. Ei ollut edes pukukoppeja. Nyt samalla alueella on laadukas tekonurmikenttä, 500 hengen katsomo ja ympärivuotisessa käytössä oleva sisähalli, Peimari-Areena. Ilman kuntalaisten yhteishenkeä tämä kaikki ei olisi ollut edes mahdollista.
Aika paljon on siis tapahtunut lyhyessä ajassa. Sauvolainen Olli Dahl perusti Peimari Unitedin vasta kymmenen vuotta sitten.
Seuran perustamisen taustalla oli maaseudun pelaajapula. Nappulaikäisiä oli vielä riittävästi, mutta vanhemmat juniori-ikäluokat kärsivät pelaajapulasta. Moni joukkue joutui lopettamaan. Niinpä Dahl keräsi juniori-ikäisiä ylijäämäpelaajia seudun muista joukkueista ja perusti heitä varten oman seuran. Tämä mahdollisti nuoren pelaajan harrastuksen jatkumisen ilman, että olisi tarvinnut siirtyä kaupunkiseuroihin.
Alun perin oli tarkoitus yhdistää sekä Paimion että Sauvon juniorit samaan joukkueeseen. Kun Paimion Haka näytti orastavan alun jälkeen yhteiselle projektille punaista valoa, jatkoi Dahl oman seuransa itsenäistä kehittämistä.
Monet paikalliset jalkapalloasiantuntijat hymähtivät Dahlin tulevaisuuden visioille. Peimari Unitedille ei uskottu pitkää ikää.
Dahl itse valmensi pelaajiaan B-junnuihin asti, mutta ymmärsi palkata seuraan jo alkuvaiheessa portugalilaisen ammattivalmentajan. Diogo Nobre tuli hänelle täysin tuntemattomaan maahan ensin kolmen kuukauden koeajalle, mutta viihtyi seurassa lopulta kuusi vuotta. Hän sai valmennettavaksi 15-16 -vuotiaita nuorukaisia. Pojat osallistuivat aikuisten sarjoihin ja alkoivat yllättäen pärjätä. Joukkue nousi suoraan neljässä vuodessa Kakkoseen.
Peimarissa uskotaan siihen, että kehitys alkaa pienemmistä, jotka joskus pelaavat aikanaan seuran edustuksessa. Nykyisessä Kolmosessa pelaavassa edustusjoukkueessa on edelleen useita sellaisia pelaajia, jotka ovat olleet mukana alusta alkaen.
Peimari Unitedin kulmakivi ei ole menestyvä edustusjoukkue, vaan kaikille seuran pelaajille tarjottavat laadukkaat olosuhteet ja ammattivalmennus. Perusta rakennetaan vahvalle juniorityölle. Nykyään joukkueita on jo toistakymmentä. Poikien lisäksi seura on ottanut myös tytöt ja naiset toimintaansa mukaan.
Kestävän toiminnan lähtökohta on, että innokkaat isät ja äidit voivat olla huoltajina ja joukkueenjohtajina, mutta nuorimmista ikäluokista alkaen lapsilla on oikeat valmentajat. Nyt heitä on neljä, kaikki Portugalista. Siellä jalkapallovalmentajaksi voi opiskella yliopistossa. Koulutus sisältää muutakin kuin vain jalkapalloa, kuten kasvatustieteitä. Juniorijalkapallo ei ole pelkästään syöttöharjoituksia ja pelaamista. Tarvitaan myös ryhmätyötaitoja, voittamisen ja häviämisen opettelemista.
Maaseudulla on opittu vetämään yhtä köyttä. Tämä on mahdollistanut kuppi-istuimella varustetun katetun katsomon rakentamisen. Tilaa on useammalle sadalle katsojalle. Kun kesäkaudella käytössä olevat ulkokentät oli saatu kuntoon, haluttiin taata hyvät harjoittelumahdollisuudet myös talvikuukausien ajaksi. Koulun liikuntasalin puulattia ei ollut siihen riittävä.
Ensin perustettiin yksityisin voimin halliyhtiö Peimari-Areena Oy ja sen jälkeen ryhdyttiin sanoista tekoihin. Ulkokenttien viereen nousi osaksi talkootyöllä ja lukuisten yritysten tuella rakennettu sisähalli, jossa jalkapallokentän lisäksi ovat myös kuntosali, ryhmäliikuntatila, kahvila ja kokoustilat.
Pelkästään miesten edustusjoukkueen käytössä oleva pukuhuone saunatiloineen kestää vertailun Veikkausliigaseurojen kanssa. Turkulaiset alasarjajoukkueet eivät näe edes unta vastaavista olosuhteista. Peimarin juniorit käyvät välillä kurkkaamassa, miltä tuntuisi, jos oma nimi olisi joskus kiinnitetty omalle paikalleen edustusjoukkueen pukukoppiin.
Peimari United käväisi jo kerran Kakkosessa, mutta putosi sieltä mahdollisimman niukasti jo heti ensimmäisen kauden jälkeen. Selvää on, että joukkue pyrkii sinne uudestaan ja vakiinnuttamaan paikkansa kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Ykkönen voisi olla kaukainen unelma. Joidenkin mielestä se on mahdoton ajatus, mutta jalkapalloromantikon mielestä täysin mahdollista. Eihän koko Peimari Unitedin tarinan pitänyt olla ylipäätään mahdollista.
