Venäjän keisari Pietari Suuri oli lisänimensä veroinen – suuruudenhullu. Jo pelkästään mahtipontisen Sankt-Peterburgin perustaminen hyllyvälle suoalueelle todisti miehen inhoavan kaikkea normaalia.
Vieraillessaan vuonna 1717 Ranskassa Pietari kävi Versailles´ssa. Hän ihastui paikkaan ja halusi itselleen samanlaisen.
Itsevaltias tsaari alkoi suunnitella oitis kotiin palattuaan itselleen loisteliasta kesäpalatsia kaupungin ulkopuolelle Suomenlahden rannalle. Tuloksena ei ollut pelkästään kesäasunto upeine puutarhoineen, vaan kokonaan uusi rakennustyöläisten ja hovin palvelijoiden kaupunki, Pietarhovi.
Useimmat Pietarhoviin saapuvat turistit tulevat paikalle matkajärjestäjien busseilla. Opastus on tarpeen, sillä muuten on vaikea saada käsitystä valtavan suuresta puistoalueesta ja sen värikkäästä historiasta. Omatoimimatkailijat pääsevät Pietarhoviin Eremitaasin edestä lähtevällä kantosiipialuksella. Niitä lähtee noin tunnin välein. Matka kestää puolituntia. Edullisempi vaihtoehto on paikallisjuna, joka lähtee Baltian asemalta (metro Baltiiskaja). Pääteasema on Novii Petergof. Täältä jatketaan vielä lyhyehkö matka bussilla tai kävelen perille.
Matkailijoiden suosiossa
Kesällä suihkulähteiden olleessa käytössä Pietarhovin puistoalue on täynnä turisteja. Kuten Pietarin museoissa, niin täälläkin joutuu usein jonottamaan. Puistoalueelle myydään oma lippu. Jos haluaa tutustua Suuren palatsin sisätiloihin, pitää ostaa lippu erikseen sekä varautua jonottamaan. Aikaa Pietarhovi-retkeen kannattaa varata vähintään puolipäivää.
Vaikka osa Pietarhovin suunnitelmista oli Pietari Suuren itsensä tekemiä, kutsuttiin paikalle myös Euroopan kuuluisimpia arkkitehtejä. Tuloksena oli eräs maanosamme loisteliaimmista puutarhoista palatseineen. Suurenmoiset avajaiset pidettiin vuonna 1723. Paikalla oli runsaasti arvovieraita eri puolilta Eurooppaa.
Pietarhovin nykyinen julkiasu on syntynyt vasta Pietari Suuren kuoltua. Hänen seuraajansa, kaikesta ylellisestä pitänyt tytär Elisabeth ja myöhemmin Katariina Suuri laajensivat puistoaluetta ja muuttivat palatsien ulkoasuja vallitsevan muodin mukaan. Hoviarkkitehti Rastellin johdolla alueen laajin rakennus Suuri Palatsi sai nykyisen barokkiulkonäön.
Pietarhovin puisto levittäytyy lähes 600 hehtaarin alueelle. Se muodostuu muotopuutarhoista, joita koristavat lukemattomat kukkaistutukset ja suihkulähteet. Niitä on yhteensä 144. Vesi johdetaan kanavaa pitkin 22 kilometrin päästä. Sen jälkeen vesi kerätään altaisiin ja johdetaan putkia pitkin suihkulähteisiin. Putkien yhteenlaskettu pituus on 40 kilometriä. Vesi suihkuaa korkeuksiin omalla paineellaan. Korkein vesisuihku on yli 20 metriä. Lopulta vesi johdetaan Suomenlahteen.
Pietarhovi muodostuu kahdesta osasta, pienemmästä Yläpuutarhasta ja laajemmasta Alapuutarhasta. Näiden väliin jää Suuri palatsi. Useimmat tutustuvat vain Suomenlahden rantaan rajoittuvaan Alapuutarhaan, koska se tarjoaa eniten nähtävää.
Natsit ryöväsivät lähes kaiken
Heti lipunmyynnin jälkeen portista sisälle tultaessa katse kiinnittyy Suuren palatsin eteen avautuvaan porrastettuun vesiputoukseen. Ällistyttävä kokonaisuus muodostuu 37 kullatusta patsaasta, kymmenistä suihkulähteistä ja vesisuihkuista. Patsaiden aiheet on otettu antiikin Kreikan mytologiasta. Kuuluisin on Simson avaamassa leijonan kitaa. Patsas symboloi Pietari Suuren voittoa ruotsalaisista.
Toisen maailmansodan aikana puiston ja sen patsaiden kohtalo oli surullinen. Vuonna 1941 Saksan armeija piiritti Leningradia. 900 päivää kestäneestä motista huolimatta Hitlerin joukot eivät onnistuneet tunkeutumaan Leningradin keskustaan. Sen sijaan osa kaupungin ulkopuolisista alueista, Pietarhovi mukaan lukien, oli natsien miehittämä. Saksalaisten piirityksen päätyttyä Suuri palatsi oli raunioina, suihkulähteet olivat murskana ja osa patsaista, muun muassa Simson, oli varastettu.
Heti toisen maailmansodan jälkeen pietarilaiset ryhtyivät pikavauhdilla kunnostamaan Pietarhovia. Jo kesällä 1945 puisto avattiin uudestaan. Suihkulähteet oli kunnostettu ja varastetusta Simson-patsaasta oli tehty kopio.
Tsarskoje Selo – lisää tsaarinajan loistoa
Jos Pietarhovin loistosta ei saanut tarpeekseen, voi käydä katsomassa Tsarskoje Selon tsaarien kesäviettopaikkaa. Pietarin tyttärelle Elisabethille ei riittänyt Pietarhovin ylellisyys, vaan hän halusi itselleen vielä toisen kesäasunnon. Tsarskoje Selo, Tsaarin kylä ei ole pelkästään loistelias palatsi, vaan kokonainen pikkukaupunki.
Pietari Suuren aikana paikalla oli vasta pieni hänen vaimonsa Katariinan mukaan nimetty kartano. Tytär Elisabeth muutti arkkitehti Rastellin johdolla rakennuksen upeaksi barokkityyliseksi kesäpalatsiksi. Sisä- ja ulkotilojen koristeluun käytettiin kymmeniä kiloja kultaa. Palatsin kuuluisin sali on Meripihkasali. Natsit ryöväsivät mittaamattoman arvokkaat meripihkalla koristellut seinäpaneelit, eikä niiden lopullisesta kohtalosta ei ole mitään tietoa. Vuosituhannen alussa sali entisöitiin vanhojen valokuvien ja piirrosten avulla.
