Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. Nimi on vaihtunut Leningradista takaisin Pietariksi. Vodkaturismi on hiipunut. Ladat ja Mossetkin ovat kadonneet. Tilalle ovat tulleet mustat katumaasturit ja pitkät limusiinit.
Kalliiden kansainvälisten merkkiliikkeiden viereen ilmestyivät tutut Stockmann ja Seppälä. Pietarin Prismassa sai ostoksista bonusta siinä kuin Suomessakin.
Muutoksista huolimatta Pietari on yhä erilainen. Se sijaitsee lähellä, mutta silti se poikkeaa kaikessa, mihin Suomessa on totuttu. Visiitti Pietariin on elämys, joka herättää suomalaisissa erilaisia tuntemuksia. Venäjän ja Pietarin omituisuudet ihastuttaa, toisia vihastuttaa.
Rakennuksia kunnostettu
Pietarin päänähtävyydet ovat ennallaan. Eremitaasi ja Iisakinkirkko vetävät turisteja puoleensa entiseen malliin. Tsaarien aikana rakennettu pastellinsävyinen arkkitehtuuri voi entistä paremmin. Kiitos kaupungin oman pojan Vladimir Putinin. Noustessaan Venäjän presidentiksi Putin piti huolta Pietariin suuntautuvista rahavirroista. Rapistumaan päässeet julkisivut ovat jälleen priimakunnossa.
Vaikka Venäjällä saa rahalla lähes kaikkea, on ainakin toistaiseksi kansalaisaktivismi estänyt Gazpromin 400 metrin korkean pilvenpiirtäjän rakentamisen Nevajoen rannalle.
Saapuu Pietariin junalla tai bussilla aistii oitis, että kyseessä on miljoonakaupunki. Pietarissa asuu lähes yhtä paljon ihmisiä kuin koko Suomessa. 1950-luvulla hätäisesti rakennetut lähiöt ovat saaneet seurakseen entistä laajemmalle levittäytyvät uudemmat asuntoalueet. Harvalla on enää varaa asua Pietarin keskustassa. Liikkeet ja toimistot ovat vallanneet kaupungin ydinalueen.
Lyhyt, mutta myrskyisä historia
Vaikka Pietari on paljon kokenut suurkaupunki, on se muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna vielä sylilapsi. Pietari on perustettu vuonna 1703. Tarinan mukaan itse Pietari Suuri iski 300 vuotta sitten lapionsa Nevajoen suiston turpeeseen. Uuden tulevan suurkaupungin paikka oli näin päätetty. Nuori hallitsija toteutti unelmansa Pohjolan Venetsiasta. Uusi kaupunki sai nimekseen Sankt Peterburg. Siitä tuli Venäjän ikkuna Eurooppaan.
Keisarivallan ensimmäiset rakennukset pystytettiin Nevan pohjoispuolen rannoille. Pietari Suuren kuoltua rakentamisen pääpaino siirtyi joen vähemmän soiselle eteläpuolelle. Rakentamisvauhti oli huima. Seuraavat hallitsijat jatkoivat kaupungin kehittämistä ulkomaisten arkkitehtien avulla. Keisarinna Elisabeth, Pietarin tytär, antoi kaupungille muodinmukaisen barokki-ilmeen. Valistunut Katariina II rakennutti muun muassa Marmoripalatsin ja laajensi Talvipalatsia.
Nikolai II:n joutuessa luopumaan vallasta Venäjän vallankumouksen pyörteissä menetti Pietari pääkaupunkiasemansa Moskovalle. Vuosina 1914-24 Pietarin nimi oli Petrograd. Leninin kuoleman jälkeen kaupungin nimi muutettiin Leningradiksi.
Varaudu jonottamaan museoihin
Pietarissa vierailee viisi miljoona matkailijaa vuodessa. Kieliongelma on edelleen suuri. Onneksi metroasemilla opasteet ovat nykyisin myös länsimaisin kirjaimin.
Iisakinkirkko toimi neuvostoajalla ateismin museona. Kaupungin kattojen yli näkyvä kullattu kupoli on hyvä maamerkki. Sisätilojen malakiittipylväät, kauniit ikonostaasit ja marmoripinnat kiiltävät. Moni ihmettelee, miten julkisivun korkeuksiin kohoavat suomalaiset graniittipylväät on aikoinaan hiottu.
Iisakinkirkon vieressä on kuuluisa Astoria-hotelli. Paikka tuli tunnetuksi vieraastaan, joka ei koskaan saapunut. Adolf Hitlerin oli tarkoitus pitää hotellissa suuret voitonjuhlat. Toisin kävi, vaikka kutsukortit oli jo painettu. Hitler jäi saapumatta, mutta myöhemmin on moni muu kuuluisuus yöpynyt hotellissa. Siitä todisteena ovat hotellin aulaan kiinnitetyt metallilaatat, joihin on ikuistettu nimiä Leninistä Martti Ahtisaareen.
Talvipalatsi ja sen yhteydessä olevan Eremitaasin taidekokoelmat ovat Pietarin suosituimpia nähtävyyksiä. Mihailin palatsiin on sijoitettu Venäläinen museo, jonka venäläisen taiteen kokoelma on maailman paras. Sieltä löytyvät tutut Ilja Repinin Volgan lautturit ja Aivazovskin meriaiheiset maalaukset. Repinin ilmeikästä maalausta Zaporogin kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaanille ei voi katsella hymyilemättä.
Pietari muistuttaa kanavineen Amsterdamia, joka oli Pietari Suuren esikuva. Laivaristeilyllä voi kaupungin nähdä toisesta näkökulmasta. Fontankan ja Moikan varren loistokkaat aatelispalatsit ja kanavia ylittävät takorautaiset sillat heijastuvat kauniisti veden pinnasta. Isommat alukset risteilevät Nevalla. Niissä ihastellaan aitovenäläisiä esityksiä vodkaa ja samppanjaa siemailen.
Vaihtelua kaupungin meluun tarjoaa retki Pietarhoviin tai Tsaarien kylään (Tsarskoe Selo). Pietarin ulkopuolelle rakennetut palatsit puistoalueineen kertovat havainnollisesti tsaarinajan loistosta.
Ärsyttää, ihmetyttää, ihastuttaa
Pietarilaiset yrittivät päästä henkisesti eroon Leningradista niin nopeasti kuin mahdollista. Kommunismi on haluttu vaihtaa kapitalismiin pikavauhdilla. Matkailijalle se tarkoittaa hintojen reipasta nousua.
Monilla suomalaisilla on ratkiriemukkaita Leningrad-muistoja 1970-80-luvuilta. Silloin saattoi nauttia yltäkyllin samppanjaa ja kaviaaria, kunhan oli varannut matkalle riittävästi sukkahousuja ja purukummia. Noista ajoista on jäljellä ärsyttävä kaksoistariffijärjestelmä. Ulkomaalaiselta peritään yhä huomattavasti kalliimpi lipunhinta kuin venäläisiltä.
Nykypietarilainen nainen kävelee tyylikkäästi pukeutuen korkokenkiin. Eniten länsimaalaista ihmetyttää kaunokaisen käsipuolessa roikotettava päätä lyhyempi, huonohampainen, verkkareihin ja mustaa nahkatakkiin pukeutunut siilipäinen aviomies.
Venäjällä on yhä kauppoja, jotka toimivat neuvostosysteemin mukaan. Tavaran saa vasta, kun sen on ensin maksanut kassalle. Näiden rinnalle on syntynyt suuria länsimaisia itsepalvelumyymälöitä. Yhteistä kaikille on edelleen sama neuvostoaikainen ilmiö: hymy ei irtoa kyllästyneen näköiseltä myyjältä tai kassaneidiltä.
Rahalla saa Pietarissa melkein mitä vaan. Suomalaisia ärsyttävä voiteluraha on voimissaan. Miliisi kerää yhä lisäansioita entiseen neuvostomalliin. Isoja bisneksiä ohjataan suuremmilla lahjusrahoilla. Viisumipakkokin on ja pysyy. Hyvä niin, sillä Suomen ja Venäjän välinen raja on samalla Euroopan unionin ulkoraja. Tarkastukset ovat molemmilla puolilla rajaa tiukat.
