Pisan tornille oikomishoitoa – ei kaadu, mutta murenee kappaleiksi

Pisan Campo dei Miracolin eli ”ihmeiden kentän” suurin ihme on se, että kuuluisa kellotorni on yhä pystyssä. Kallistuminen on saatu pysähtymään, mutta tornin sisäiset vääntövoimat ja ilmansaasteet uhkaavat murentaa koko komeuden.

Harva rakennus, joka jo tekovaiheessa osoittautui vialliseksi, on niin kuuluisa, kuin Pisan kalteva torni. Jos torni olisi suorassa, olisi se silti hieno nähtävyys. Tornin jo 800 vuotta kestänyt hidas kallistuminen on kuitenkin lisännyt siihen kohdistuvaa mielenkiintoa moninkertaisesti.

Miljoonat turistit ovat ikuistaneet Pisan tornin, yhden maailman tunnetuimmista nähtävyyksistä loma-albumeihinsa. Tornia kuvattaessa kameraa on vaikea asettaa käsivaraisesti oikeaan asentoon. Vino torni pakottaa huomaamatta kamerankin vinoon, jolloin torni on joko suorassa tai liian vinossa. Itse asiassa torni ei ole pelkästään vinossa, vaan se on selvästi myös käyrä. Ei siis ihme, että kierreportaita kävellessä tuntuu, kuin torni huojuisi.

Pahasti pieleen heti alussa

Campo dei Miracolin komea tuomiokirkko sekä kastekappeli olivat jo lähes valmiit, kun kellotornin, Torre Pendenten rakentaminen alkoi vuonna 1173. Työt etenivät viidessä vuodessa 20 metrin korkeuteen. Kolme ensimmäistä kerrosta olivat valmiina. Sitten päätettiin lyödä hanskat naulaan, sillä torni alkoi kallistua pahasti etelään. Torni saikin seistä keskeneräisenä seuraavat 93 vuotta.

Bonnano Pisanon aloittamaa työtä jatkoi Giovanni di Simeoni vuonna 1272. Hän yritti oikaista tornin kallistumaa, mutta epäonnistui. Työt seisahtuivat nyt 72 vuodeksi, kunnes Tommasso de Pontedera saattoi työn loppuun. Torni valmistui lopullisesti vuonna 1350. Alkuperäisistä suunnitelmista jouduttiin kuitenkin luopumaan ja tornista tuli neljä kerrosta lyhyempi.

Rakennusvaiheen aikana kallistumaa pyrittiin oikaisemaan siten, että ylimmät kerrokset rakennettiin kallistuman puolelta hieman korkeammiksi, kuin toiselta puolelta. Tästä johtuu tornin käyryys. Ylimmäinen kerros, joka on halkaisijaltaan pienempi kuin muut, sijoitettiin myös epäsymmetrisesti kallistuman puolelle. Ylimmäinen kerros sinne asennettuine kelloineen painavat lähes yhtä paljon kuin muut kerrokset yhteensä. Seurauksena oli tornin kallistuminen entisestään. Torni oli jo siinä vaiheessa lähes kaksi metriä vinossa.

Milli vuodessa

Tornin kallistumista on seurattu tarkasti viimeisen sadan vuoden aikana. Kallistuminen on edennyt noin millimetrin vuosivauhtia. Tosin välillä torni on notkahtanut yhdessä hetkessä enemmänkin. Skeptisimmät olivat jo laskeneet, minä vuonna torni romahtaa maahan lopullisesti.

Jo alusta alkaen on tornin suoristamiseksi tehtiin monia suunnitelmia ja yrityksiä, mutta yksikään ei onnistunut. Torni on aikoinaan rakennettu San Giulianon marmorista, mutta alkuperäisiä osia on vähitellen vaihdettu kovempaan Carraran marmoriin. Pylväskäytävän 180 pylväistäkin on enää 45 alkuperäistä marmoria.

1990-luvun alussa päätettiin tehdä ongelmalle jotain ratkaisevaa. Aluksi torni suljettiin yleisöltä. Pohjoisen puolelle asetettiin muutaman sadan tonnin lyijypaino vastapaino kallistumisen estämiseksi. Sittemmin tornia tuettiin maahan upottavilla teräsvaijereilla. Koska tornin kallistuminen johtuu huonosta perustuksesta ja pehmeä maaperästä, yritettiin maa-aines vaihtaa, mutta tästä suunnitelmasta jouduttiin luopumaan.

Murenee palasiksi

Vaikka torni pysyisikin pystyssä, sitä uhkaa murentuminen. Sylinterimäisen tornin painoksi arvioidaan lähes 15 000 tonniksi, vaikka se on sisältä ontto. Suuri massa ja kallistuminen aiheuttavat voimakkaan sivusuuntaisen rasituksen rakenteisiin. Tämän seurauksena marmorirakenteisiin on ilmaantunut monin paikoin pahoja halkeamia.

Tällä hetkellä akuutein ongelma on kuitenkin ilmansaasteet. Hapan sadevesi syövyttää tehokkaasti huokoista marmoripintaa, joka imee myös likaa, kuin sieni kosteutta. Vuonna 2002 aloitettiin tornin pintojen kallis ja vaivalloinen puhdistus sekä halkeamien restaurointityö.

Saa olla vinossa jatkossakin

Matkailun kannalta tornin pelastaminen on ensiarvoisen tärkeää. Vajaa miljoona ihmistä käy vuosittain kuvauttamassa itsensä tornin kupeella. Kukaan ei tietenkään ehdota tornin suoristamista täysin pystyy, sillä silloin Pisa menettäisi tärkeän symbolinsa.

Tornin kallistuma oli pahimmillaan jo yli viisi metriä. Korjausten avulla vinoutta saatiin oikaista 38 senttimetriä. Yksitoista vuotta kestäneiden korjaustöiden jälkeen torni avattiin uudestaan yleisölle vuonna 2001. Turvallisuussyistä puolen tunnin kierrokselle pääsee vain 30 turistia kerrallaan.

Galileo Galilei – Pisan oma poika

Galileo Galilei (1564-1642) liitetään Pisa kaupunkiin, ja syystäkin, sillä 1500-luvun toisinajattelija teki pitkän elämäntyön Pisan yliopistossa. Ja saapuuhan matkailijan Pisan Galileo Galilei –nimiselle lentokentällekin. Usein väitetään, että Galilei teki pudotuskokeita Pisa kaltevasta tornista. Tästä on kuitenkin varsin ristiriitaisia käsityksiä.

Vuonna 1581 nuori Galileo Galilei saapui Pisan yliopistoon opiskelemaan luonnontieteitä. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin Ptolemaioksen ja katollisen kirkon hyväksymä maailmankäsitys oli voimassa: aurinko kiersi maapalloa. Galilei eteni nopeasti urallaan ja hänet nimitettiin Pisan yliopiston matematiikan professoriksi.

Galileo Galilei tunnetaan ensimmäisenä tiedemiehenä, joka perusti näkemyksenä kokeelliseen tutkimukseen. Hänen tekemänsä kokeet olivat usein ristiriidassa hyväksyttyjen oppien kanssa, siksi Galilei sai useita vihamiehiä. Yksi tärkeimmistä oli katolinen kirkko.

Galileo Galilei valmisti oman kaukoputken, jonka avulla hän tarkkaili Aurinkoa ja löysi neljä Jupiterin kuuta. Hän todisti Kopernikuksen kehittämän aurinkokeskeisen ajatustavan oikeaksi. Sen seurauksena Galilei kutsuttiin vuonna 1616 inkvisition eteen perumaan mielipiteensä. Lopulta hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, joka muutettiin kotiarestiksi. Vankilatuomiosta huolimatta Galilei pystyi jatkamaan tieteellistä työtään julkaisten useita merkkiteoksia. Syystäkin häntä kutsutaan klassisen fysiikan ja tähtitieteen isäksi.

TORNIN FAKTAT

Rakentaminen aloitettiin: vuonna 1173.

Valmistui: Vuonna 1350.

Arkkitehti: Bonnano Pisano.

Korkeus: 54,5 metriä.

Paino: 14 453 tonnia.

Portaita: 293 kpl.

Suurin kallistuma: 5,4 m sivussa tornin alkuperäisestä pystyakselista.

SISÄLLYSLUETTELO

ETUSIVU