POHJANMAA / VÄHÄKYRÖ – Ilmajoella tehtiin kaappikelloja. Kurikassa kärryjä, Vimpelissä suksia ja Kauhavalla puukkoja. Jurvassa erikoistuttiin huonekaluihin. Vähäkyrössä peltisepäntaito eli pläkkyriperinne ulottuu aina 1700-luvulle asti.
Tervanpoltto oli Pohjanmaalla taloudellisesti erittäin kannattavaa, mutta Vähäkyrön alueella ei ollut riittävästi metsiä. Vähäkyrö oli kuitenkin 1800-luvulla Suomen tiheimmin asuttu kunta. Amerikkaakaan ei lähdetty yhtä innokkaasti kuin muualta Pohjanmaalta.
Pläkkipelti ja niistä tehdyt esineet alkoivat syrjäyttää puuastioita 1700-luvun loppupuolella. Pienyrittäjyys oli suosittua – etenkin, kun maatalouskaan ei työllistänyt kaikkia.
Alkuaikoina pläkkitöitä tehtiin tuvan nurkassa. Tarvittavat työvälineet olivat alkeelliset, peltisakset ja puuvasara. Osat juotettiin yhteen tinalla ja kolvilla kuumentamalla. Pläkkyrin työpäivä oli usein pitkä, mistä syntyi sanonta: Jos ei aamukuuresta iltakahareksahan pläkkyri elä, niin joutaa kuolla.
Pläkkyrin ammattitaito siirtyi isältä pojalle. Kun naapuri menestyi, muut ottivat mallia ja pläkkyreiden määrä alkoi kasvaa. Kun yksi hankki työtä nopeuttavan koneen, sellainen ilmestyi pian naapuriinkin. Useasti koneet piti kuitenkin rakentaa itse.
Aluksi pläkkyrit kävivät itse myymässä toreilla tuotteitaan, mutta kysynnän kasvaessa syntyi koko maan kattava myyntiverkosto kiertelevine myyjineen. Tavara pakattiin laatikoihin ja vietiin hevoskärryillä eteenpäin. Rautateitse pläkkituotteita voitiin kuljettaa kauaskin eri puolille Suomea.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä siirryttiin tuvista suurempiin verstaisiin. Samalla koneiden määrä lisääntyi. Näin tuotantomäärät kasvoivat suuresti. Verstaissa valmistui perinteisiä peltituotteita, kuten mukeja, lyhtyjä, taskumatteja, kannuja ja piparkakkumuotteja. Jätepaloista tehtiin tunnusomainen Vähäkyrön tuote fyrry. Se on lelu, jonka ratas pyörii, kun siihen puhaltaa putken kautta.
Vähäkyröläinen Juha Kuokkanen oli 1920-luvulla eräs paikkakunnan menestyneimpiä yrittäjiä, mutta hänkin sai nopeasti kilpailijoita. Tuvan nurkasta alkanut käsiteollisuus muuttui merkittäväksi yritystoiminnaksi.
Raaka-aineena käytettiin saksalaista ja englantilaista peltiä. Sota-aika toi raaka-aineen saatavuuteen isoja haasteita. Pula pellistä jatkui aina 1950-luvulle asti. Sodan jälkeen elintaso nousi ja markkinoille tuli uusia materiaaleja. Pläkkipelti sai kilpailijan alumiinista, ruostumattomasta teräksestä ja etenkin muovista. Kova kilpailu johti Vähäkyröläisten yritysten yhdistymiseen. Osasta kasvoi merkittäviä teollisuusyrityksiä Suomeen.
1960-luvulla muovin yleistyessä pläkkialan menestys hiipui ja moni pläkkäri lopettivat toimintansa. Tosin vieläkin pläkkiteollisuudesta alkunsa saaneissa Vähäkyrön tehtaissa toimii edelleen metallialan yrityksiä. Onpa vielä muutama pläkkyri sinnikkäästi jatkanut perinteitä. Töitä tehdään nyt neljännessä sukupolvessa.
Vähäkyrön Pläkkyrimuseo on lajissaan ainoa Suomessa. Toteutus on näyttävä kiiltävine pintoineen. Sanonta Kiiltää ja välkkyy niinku vähäkyröläinen tunkio ilmenee kirjaimellisesti museossa. Pläkkyripelti todellakin häikäisee museon vieraan. Paikkakin on mitä parhain, sillä museo sijaitsee koulun entisessä veistoluokassa. Nähtävänä on vanhoja työkaluja ja koneita, joita pläkkyrit työstivät metallia.
Monet pellistä tehdyt esineet ovat tuttuja kaikille, mutta löytyypä museon vitriinistä eräs erikoisuuskin. Sivuluukulla varustettua lieriönmallista pläkkilyhtyä käytettiin kirkonmenojen aikana talvipakkasilla lämmittimenä. Palava kynttilä laitettiin lyhdyn sisäpuolelle ja naiset asettivat lyhdyn hameensa alle lämmittämään!
Pläkkyrimuseo Fyrry sijaistee Vähäkyrön kirkonmäellä Savilahti-talon vieressä. Sen yläkerrassa on Savilahden koulumuseo.
PLÄKKYRIMUSEO FYRRY
Osoite: Loukontie 6, Tervajoki, Vähäkyrö (Vaasa).
LUE LISÄÄ: Savilahden koulumuseo tuo monelle muistoja omista kansakouluajoista
