Ei parta pahoille kasva. TUTO Hockeyn Mestis-joukkueen huoltaja Jari Vähäsillan tavaramerkki on komea parta.
Harmi tämän haastattelun ja lukijoiden kannalta, että luotettava huoltaja ei näe, ei kuule eikä muista mitään. TUTO Hockeyn huoltoryhmäkään ei tee poikkeusta.
Nimittäin kokeneilla huoltajilla olisi lukematon määrä hauskoja tarinoita ja sattumuksia kerrottavana, mitä on tapahtunut hikisissä pukukopeissa ja hulvattoman hauskoilla pelireissuilla. Molemmin puolin luottamus on kuitenkin suuri.
Tosin kiekkomaailmakin on nykyisin erilainen kuin ennen muinoin. Vaikka ei olla täysammattilaisia, Mestiksessäkin tehdään asiat mahdollisimman ammattimaisesti – niin pelaajat, valmennus kuin huoltokin.
TUTO Hockeyn huollosta vastaavasta kolmikosta Esa Heinonen – Jouni Jokila – Jari Vähäsilta jälkimmäinen saapuu aamuvarhaisella Kupittaan jäähallille haastateltavaksi.
Sopivan rauhallista paikkaa haastattelua varten on turkulaisjoukkueen pukuhuonetiloista haastavaa löytää. Siitä pitävät huolen aamuharjoituksiin saapuneet pelaajat. Äänekäs puheensorina ja naurunremakka täyttää pukuhuoneen. Mestis-pelaaja ei tule hallille aamulla töihin, vaan muista syistä, rakkaudesta lätkään.
On kahdenlaisia huoltajia. Niitä, jotka ovat tehtävässään vuoden ja niitä, joille siitä tulee elämäntapa. Jokilan ja Heinosen tavoin Vähäsiltakin on ollut mukana huoltotehtävissä jo pitkään.
– Huoltohommiin pitää omistautua. Ensi vuonna tulee täyteen 30 vuotta ja koko sen ajan olen ollut mukana vain TuTossa. Aloitin vuonna 1993 vanhimman poikani juniorijoukkueen huoltajana. Useampi vuosi meni yhdessä, kunnes pojan siirtyessä muualle, minulle tuli pieni tauko. Kun nuorimmainen poika aloitti jääkiekon, aloitin minäkin huoltohommat uudestaan alusta. Kun hän lopetti B-juniori-ikäisenä, itse jatkoin vielä joukkueen huoltajana. Lopulta päädyin Mestis-joukkueen huoltajaksi.
Pitääkö paikkansa, että kokeneemmatkin huoltajat pysyvät nuorekkaina, kun saavat päivittäin työskennellä nuorten pelaajien kanssa?
– Se on juurikin näin. Nykyjoukkueessani voisin olla ikäni puolesta pelaajien isä, mutta pysyn ajan hermolla ja mielikin pysyy virkeänä. Tämä onkin yksi niistä tekijöistä, mikä tekee huoltajan työstä mielenkiintoisen.
Huoltajan työ vaatinee tiettyä luonnetta.
– Pitää olla sosiaalinen ja sopeutuvainen yllättäviinkin tilanteisiin. Pitää olla myös aikaa tehdä tätä työtä sekä mahdollisuus joustaa aikatauluissa. Nyt se on itselleni helpompaa, kun en enää ole mukana normityöelämässä.
Miten arjessa huoltajien työnjako toteutuu.
– Heinonen on varustevastaava eli hänen kauttaan tulevat kaikki tavarat, mitä tarvitaan. Jokilalla, joka on mukana yhä työelämässä, on päävastuu teroituksista ja luistinhuollosta. Itse tulen hallille jo aamulla yhdeksäksi, kun pelaajat tulevat aamujäälle. Sen jälkeen hoidan aamupäivän pyykit ja pidän muutaman tunnin tauon. Kotipelipäivänä laitetaan koppi ja vaihtoaitio kuntoon illan ottelua varten. Pelin jälkeen pestään vielä pyykit. Kotiin pääsen vasta puolenyön aikoihin. Vieraspelipäivänä paluumatkan jälkeen menee tietysti vielä pidempään hallilla pyykkiä pestessä. Kupittaalla on kuitenkin loistavat tilat tehdä tätä työtä.
Nykyään huoltajat tekevät yhteistyötä vierasjoukkueen huoltajien kanssa.
– Joukkueet, jotka jäävät Turkuun yöksi, pesen hallilla heidänkin pelipaidat. Samalla tavoin hekin pesevät tarvittaessa meidän pelipaidat vieraspelimatkoillamme.
Kuinka paljon joukkueen valmentajien vaihtuminen vaikuttaa huoltajien töihin?
– Ei oikeasti mitenkään. Jokaisella valmentajalla on omat toimintatapansa, mutta se ei vaikuta huoltajien rutiineihin. Valmentajat valmentavat ja huoltajat huoltavat.
Monilla pelaajilla on omat mieltymyksensä ja erikoisuutensa, esimerkiksi mailan tai muiden varusteiden suhteen.
– Jokainen pelaaja hoitaa itse mailansa, miten se teipataan tai millainen tuppi pitää olla. Jokaisella on oma persoonallinen tapansa. Pelaajien omat rutiinit eivät rasita huoltajia. Moni kylläkin haluaa pelata vuodesta toiseen samoilla suojuksilla, ja niitä joudumme aina välillä korjaamaan. Esimerkiksi vanhempi kaarti pelaa usein samoilla vanhoilla hartiasuojilla.
Vieläkö joukkueesta löytyy itseään tähtipelaajana pitäviä pelaajia, jotka edellyttävät huoltajilta erityishuomiota?
– Ei ole sellaisia pelaajia, jotka vaatisivat jotain erityistä. Me pelaamme Mestistä ja se on ihan eri maailma kuin Liiga. Mutta eivät edes liigastatuksen omaavat pelaajat vaadi meillä TuTossa erityiskohtelua. Kaikki ovat samalla viivalla. Mestiksessä ollaan yhtä samaa perhettä.
